Valokarnevaalien tunnelmaa



Edelliseen postaukseen viitaten, meille tuli lopulta t o d e l l a onnistunut reissu Linnanmäelle. Olisiko se tuntunut niin superonnistuneelta ilman tätä alun kiukkuhaastetta? Neiti oli silminnähden innoissaan huvipuistosta ja puhua pälpätti karuselleista ja muista taukoamatta.

Sattui niin kivasti, että Linnanmäellä edelleen työskentelevä ystävä oli jättänyt meille nipun vapaalippuja laitteisiin, joita lähdimme innolla tuhlaamaan. Kiitos  T<3 Perinteinen karuselli osottautui Neidin suosiksi ja siinä kävimme useamman kerran. Aina saman hevosen kyydissä :) 

Olimme liikkeellä päiväunien jälkeen eli iltapäivästä, jolloin Lintsillä oli vielä maltillisesti porukkaa, jonoja ei juuri ollut, ja sää oli poikkeuksellisen suotuisa. Muistan nimittäin aiemmilta Valokarnevaaleilta jäätyneeni pystyyn, mutta nyt kylmyydestä ei ollut tietoakaan.




Iltapäivän aikana kävimme pari kertaa Maisemajunassa, Hepparadalla, Rekkarallissa, Karusellissa ja Neiti yksinään Pienoiskarusellissa. Kovin oli ylpeänä, kun sai yksin mennä. Itse kirmasin Vuoristoradan kyytiin ja huh, olipahan siistiä pitkästä aikaa. Vanhuus ei tule yksin, nimittäin huomasin jännittäväni junan kyydissä. Entiselle huvipuistohurjapäälle täysin outo fiilis.

Varsinainen valonäytös alkoi seitsemän pintaan, kun puistossa viimein pimeni. Teimme vielä yhden kierroksen Maisemajunalla, josta tunnelma ja koko puisto näyttäytyi parhaiten. Ihmisiä oli tuli koko ajan lisää puistoon ja tungos alkoi olla jo melkoinen. Fiilisteltyämme hetken valoja oli meidän aika kiitellä kivasta päivästä ja lähteä kotiin päin iltapuuhiin. Linnanmäestä jäi niin hyvä fiilis, että en malta odottaa ensi kesän huvipuistoreissuja hieman isomman Neidin kanssa.

Rentoa sunnuntaita,
Satu

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi <3