Taiteileva taapero

Syksyinen taidetuokio muskarissa


Olen moneen kertaan kirjoittanut siitä, kuinka Neiti tykkää, että on tekemistä ja ohjelmaa. On harrastuksia. Jos mietin kulunutta kahta vuotta ja kaikkea mitä olemme Neidin kanssa kokeilleet, on itseilmaisua ja liikkumista tukeva tekeminen juuri nyt ykköspaikalla. Päiväkoti vahvistaa havaintoa, sillä viikottain kuulen, kuinka antaumuksella on taas esiinnytty ja tanssittu, hypitty trampoliinilla ja laulettu. 

Meille molemmille on ollut selvää, että lapselle tarjotaan kokemuksia ja hänen kanssaan tehdään asioita. Kuitenkin niin, että kokonaisuus on balanssissa. Viikoissa täytyy olla tilaa kaikkien harrastuksille ja menoille, ei vain lapsen. Kävimme viikko sitten kokeilemassa 2-3-vuotiaiden taaperojumppaa Fressissä. Taattu menestys. Jumppaan ei aikuisia oteta mukaan lainkaan, mitä itse aluksi hämmästelin, mutta se ei Neitiä tuntunut häiritsevän. Ohjaajat sanoivat hänen osallistuneen reippaasti ja innolla ohjelmaan. En lähtenyt kyseenalaistamaan, sillä ilme ja jutut kertoivat samaa jumpan jälkeen. Hän vaan olisi halunnut jumpan jatkuvan pidempään.  Puoli tuntia oli aivan liian lyhyt.

Ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä, että mitä lapsi harrastaa ja mitä hänen kanssaan tehdään, sillä siihen vaikuttaa t o d e l l a paljon vanhempien intressit sekä viitseliäisyys. Neidin aktiivisuustaso on ottanut aimo harppauksen syksyn mittaan, joten meillä ollaan välillä helisemässä neljän seinän sisällä. Toisinaan arki-iltaan on mahtunut uintireissu isin kanssa tai käynti kirjastossa, mitä milloinkin lyhyessä ajassa ehditään ja jaksetaan.  Varsinaiset Neidin harrastamiset ovat ajoittuneet vapaapäiviin. Keväällä kiinnostaisi kokeilla jtn tanssia, sirkusta tai temppukoulua. Siten, että hän pääsee ohjatusti kehittämään itseilmaisua ja vartalonhallintaa.

Tämänikäisellä ei tarvitse olla vakituisia harrastuksia, mutta voi olla - jos vanhemmilla on viitseliäisyyttä ja lapsella energiaa sekä haluaa siihen. Kaikkeahan voi tehdä ihan omatoimisesti kotona tai vaikka lähimetsässä - kiipeillä, juosta, harjoitella kuperkeikkoja, tehdä temppuratoja, lukea, musisoida. Monipuolisesti eri juttuja kokeilemalla pikkuhiljaa näemme, mistä Neiti itse innostuu ja kiinnostuu. Tällä hetkellä kaikesta. Soiva laulukirja on muuten ollut huippu kotimusisointiin antaen taustarytmin tutuille lastenlauluille ja kimmokkeen laulaa yhdessä. 

Selkeästi liikkuminen eri tavoin, konserteissa ja teatterissa käyminen tulevat luonnostaan meiltä. Se mikä ei tule on käsillä tekeminen. Askartelu, maalaaminen, muovailu, kutominen ja muu vastaava. Meillä piirretään kyllä, mutta en oikeastaan milloinkaan ehdota, että maalataan tai muovaillaan. Oma mielikuvitus taitaa siinä suhteessa olla rajallinen.

Siksi oli aivan mahtavaa, kun sain vinkin tuttuni pitämästä Taidekoti-blogista. En epäile lainkaan, etteikö tässäkin perheessä myös liikuttaisi, mutta blogi on niin inspiroiva, mitä tulee lasten kanssa askarteluun ja kulttuurin kokemiseen. Niin teatterin, taiteen, musiikin, kirjojen, askartelun, maalaamisen, luonnon. Oikein heräsin, että hei mekin voisimme joskus askarrella tuon iitan kanssa, muulloinkin kuin isänpäivän alla ;)


Millaisia harrastuksia muilla taaperoilla on vai onko?
Millaiset yhteiset tekemiset teillä tulevat luonnostaan ja mitkä hieman patistamalla?

Rauhallista pyhäinpäivän iltaa,
Satu 


Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi <3