Ei kutita!


Kävimme viime lauantaina Linnanmäen Valokarnevaaleilla. Kirjoitukseni kuitenkin käsittelee tilannetta ennen Valokarnevaaleja.

Neidillä on orastava uhma-tahtoikä-minä-itse -vaihe, joka on viime aikoina alkanut hankaloittaa lähtemisiämme. Lauantaina olimme lähdössä viettämään kivaa iltapäivää kolmisin Linnanmäelle.  Kaivoin kaapista Neidille uudehkon toppatakin ylle, kengät jalkaan ja menoksi. 

Neitiä alkoikin kutittaa. Mahan seudulta kutitti niin, että Mies riisui ja puki Neidin kahteen otteeseen uudelleen. Kutituksen syytä ei millään löytynyt, vaikka minutkin oltiin jo hälytetty kutituksenetsintätalkoisiin. Lopulta pääsimme tilanteesta eteenpäin siten, että lähdimme autolle ilman takkia.

Automatka enteili sitä, ettei tilanne ollut mennyt täysin ohi, sillä välillä Neiti karjui takapenkiltä: "Mennään!!" ja välillä jostain kutitti. Viimein parkkipaikan löydettyämme oli aika pukea takki päälle ja suunnata Lintsille. Kovasti odotettuun karuselliin ja hepparadalle.

Kunnes alkoi taas kutittaa. Nyt masun kohdalta kutitti jo niin, että kiukku muuttui huudoksi ja se ei loppunut sitten millään. Minä ja Mies aloimme olla aika turhautuneita, mutta jatkoimme hetken syyn etsimistä ja Neidin rauhottelua. Päätin, että kun tänne asti on tultu, niin nyt ei heti luovuteta ja lähdetä kotiin. Samaan aikaan tuntui järjettömältä mennä huvipuistoon rattaissa kiukkuavan lapsen kanssa.

Kävelimme kuitenkin mäen päälle toisen kiljuessa ja itkiessä vaunuissa kutitustaan ja meidän puuskuttaessa vieressä. Viimein Linnanmäen parkkipaikalla näimme vilahduksen Helsinkipyörästä, Ukosta ja Vuoristoradasta. Ja mitä tapahtui samaan aikaan - Neiti hiljenee ja tuumaa: "EI KUTITA!" 

Kutitus loppui seinään, kun näimme Linnanmäen laitteet. Halleluja!  

Neiti tokeni sekunneissa, meiltä aikuisilta toipuminen vaati hieman pidemmän aikaa ja viimein kahvikupin ja suklaamuffinin äärellä alkoi helpottamaan :) Huh. Vahvasti epäilen, että tämä ei jäänyt viimeiseksi kutituskiukkutilanteeksi.

Kutittaako muiden perheissä - lapsilla tai aikuisilla? ;)

4 kommenttia

  1. Ihana taapero teillä. "Ei kutita!" :) Voimia teille tuleviin kutituskiukkutilanteisiin.
    Itselläni on 1,5v tyttö, joka on tällä viikolla saanut ensimmäisiä hirmuisia kiukkukohtauksia. Olin ekoilla kerroilla vähän sekaisin, että mitäs nyt, onko lapsessani tai kasvatuksessa joitain pahasti pielessä. Mutta ilmeisesti kuuluu tähän ikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuluu ikään juu ja pahemmaksi menee :) Tai ei kaikilla, mutta kyllä niitä "selittämättömiä kiukkukohtauksia" vaan tulee. Onneksi Neiti on siinä mielessä aika iso jo, että usein tilnateista päsätään eteenpäin kun jutellaan ja selitetään syy, siis silloin kun jotain ei voi tai saa tehdä esim. Mutta tämä kyseinen tilanne ei ollut sellainen ja näihin tilanteisiin ei oikein ratkaisukeinoa, yksiselitteistä ainakaan, ole. Pitkää pinnaa ja mielikuvitusta :)

      Poista
  2. Ihana. Lellasta vähän vaan kutitti <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3