2-vuotias blogi - tilastoja ja tilannekatsausta

Blogin alkuaikojen into ja ideoiden virtaavuus on vaihtunut ajanpuutteeseen. Toisinaan ajattelen kerronko liikaa ja sitäkin useammin, kerronko liian vähän. Tällä hetkellä eniten siihen mistä kirjoitan vaikuttaa se, miten minulla on aikaa. Ja sitä on vähän. Sitä ylimääräistä on tuskin ollenkaan. Nyt kirjoitan tätä postausta Tammisaaressa mökillä, kun kaikki muut nukkuvat päiväunia ja/tai pötköttelevät sängyissä.

Näin päällisin puolin. Mutta sitten tulee taas päiviä ja hetkiä, jolloin tuntuu vähän helpommalta ja kiireettömämmältä, saan ajatuksen blogitekstistä ja ehdin toteuttaakin sen. Silloin olen onnellinen, että minulla on tämä kanava itseilmaisulle ja kommunikoinnille. Ja jos ikinä kaipaan toista, kolmatta ja neljättä mielipidettä tai neuvoa johonkin asiaan, niin tiedän sen täältä saavani. Nykyisin kuitenkin on nopeampaa ottaa puhelu ystävälle ja kysyä sieltä vertaistukea ja apua ongelmaan.



Blogin ensimmäisiä kuvia ja kasvavan masun ihmettelyä




 Hankintoja ja valmistautumista synnytykseen, sitä oli blogin alkutaival


Kuitenkin päivittäin pähkäilen ajankäyttöön, perheen ja työn yhdistämiseen, omaan aikaan ja parisuhdeaikaan liittyviä kysymyksiä. Niin paljon, että niissä riittäisi pohdittavaa kirjaksi asti. Siksi en ole laittanut tai laittamassa lappua luukulle, vaan blogi päivittyy ja elää muun elämän ehdoilla.

Olen myös huomannut, että mitä enemmän oma mieli on maassa tai stressin vaivaama, niin kynnys kirjoittaa tänne kasvaa entisestään. Olen syvästi iloinen kaikista teistä, jotka täällä käytte edelleen päivittäin kurkkimassa uuden sisällön perässä ja kommentoitte, kun blogiin jotain kommentoitavaa julkaisen. Kiitos <3 Takana on kaksi todella tiukkaa viikkoa, joiden univajeita paikkaillaan nyt täällä mökillä. Kuten arvata saattaa, silloin ei ole mitään järkeä uhrata enää vähäisistä yöunista tunteja blogille.



 Vastasyntyneen ihmettely, vauva-ajan vitsaukset ja imetys ovat jo kaukana menneisyydessä


Toisinaan on hauska kurkata blogin tilastoja ja selvittää, mikä lukijoita kiinnostaa. Tein vuosi sitten samantapaisen katsauksen ja kovin moni asia ei ole muuttunut. Kävijämäärät on hieman kasvaneet Kaksplus-yhteisön tultua kuvioihin, mutta aika tasaisena kävijävirrat ovat pysyneet. Kautta aikain blogin yli 500 000 sivulatauksesta suurin osa on tietenkin Suomesta, mutta kakkosena ja kolmosena oli Portugali ja Yhdysvallat. Whaat, sanon mä!


Luetuimmat postaukset kahden vuoden ajalta:

Bugaboo Buffaloista kirjoittamani postaukset käyttökokemukset ja ensifiilikset
Unikoulu Neidin ollessa 7kk
Pohdintani yksilapsisuudesta


Sanoja, joilla blogiini eksytään:

hyvä voittaa, hyva voittaa -blogi
bugaboo buffalo, bugaboo
cybex sirona   
raskausviikko 23,  raskausviikko 25, raskausviikko 30


Tällä hetkellä tasapainoillaan töiden ja E:n kotona hoitamisen välissä


Minulta on pyydetty tuoretta postausta Bugaboista, suunnitteilla on teksti kasvatusperiaatteista ja yllätys yllätys ajan- ja arjenhallinnan haasteista. Lisäksi tuleva lomamatka valmisteluineen sekä Lapsimessut näkynevät peruskuulumisten lisäksi lähiaikoina blogissa. Edessä oleva tuttitaisto saanee palstatilaa yhden tai useamman postauksen verran. 

Toivoisin kuitenkin Teiltä lukijoilta toiveita ja ideoita postausten suhteen. Itsestä kun helposti tuntuu, että pyörittelee aina samoja aiheita tai ei tajua kirjoittaa josain ilmiselvästä, mikä saattaisi muitakin kiinnostaa. Joten pyydänkin rohkeasti vinkkejä joko meilitse tai kommenttiboxiin tulevia postauksia silmällä pitäen. Ennen kaikkea kuulisin mielelläni, millaisista postauksista pidätte, mitä on kiva lukea ja mikä ei ehkä juurikaan kiinnosta. Tätä tietoa voisin hyödyntää silloin, kun itse mietin jonkun aiheen kohdalla, että kirjoittaisinko siitä vai enkö. 

Joka tapauksessa tämän blogin suola ja sokeri ovat perhe-elämä taaperon kanssa, työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen, parisuhteen ikuisuuskysymykset, kuten yhteisen ajan löytäminen, ja ripaus sporttia, ystäviä ja loputtomia hankintoja. 

Ruusut ja risut sekä rehdit palautteet blogia koskien otan vastaan avosylin,
kiitos!

Mukavaa viikonloppua Tammisaaresta toivottaen,
SS, Neiti E ja Mies


Kevään Pomp de Luxit

Taannoin klikkasin itseni Pompin verkkokauppaan ja tutustuin viimein ajan kanssa ss15-mallistoon. Kaikki kutkuttavat mintun väriset ihanuudet olivat yllättäin loppu. Samoin himoitsemani Dieppe-housut oli myyty loppuun koossa 80cm. Kutsuille en tänä keväänä änkenyt, joka näin jälkikäteen vähän harmittaa, sillä on ihan eri asia nähdä värit ja mallit livenä kuin tilata niitä verkkokaupasta. Tilailin summan mutikassa kokoa 80cm ja 86cm, eikä minulla ollut hajuakaan, mitkä vaatteista ovat isoa ja leveää mallia. Nimittäin muun muassa Johnstown-mekko oli verrattain pientä kokoa ja taas sen alle suositeltu Earlton-paita oli suurehkon mallinen.






Lompakko kiittää, sillä suurin osa tilatuista vaatteista lähti palautukseen. Esimerkiksi kevätmalliston juhlamekot lähtivät palautukseen. Johnstown tuli meille keltaisena ja se ei vastannut lainkaan supersuloisissa markkinointikuvissa nähtyä. Mekko ei istunut lainkaan Neidille, eikä värikään ollut mairitteleva. Meille tuli myös Emerald-mekko valkoisena ja se vasta hassu E:n päällä olikin. Kuin hän olisi pukeutunut ylisuureen lakanaan. Oikein harmitti, ettei kumpikaan juhlavammista kesämekoista sopinut. Onneksi meiltä löytyy aiemman kauden röyhelöhametta. Viime kesän ihanan vilpoiset tunikat menevät tänäkin kesänä E:lle.

Ihastuin materiaalin ja mallin puolesta alakuvassa näkyvään kelta-harmaa-raidalliseen Lakefield-mekkoon. Sopivan rento ja kevyt kesähelteille. Lisäksi meille kotiutui valkoinen peruspitkähihainen Cicia ja lyhythihainen Earlton rosena. Eniten olen tykännyt merkin peruspaidoista ja leggingseistä sekä röyhelöunelmista. Niitä meillä hamstarataan Pompilta jatkossakin. Housut ja neuletakit ovat pääsääntöisesti vielä isoja Neidille koossa 80cm. Tai ainakin Pompin housut näyttävät edelleen isoilta, kaikki muut paitsi leggingsit.



Neidin Pompit


Pomp de Lux on kyllä sinällään kiinnostava ja koukuttava lastenvaatemerkki, että mallistossa on aina monen tyylistä vaatetta. Nytkin oli printtiä, raitaa ja perusyksiväristä. Sävyt sopivat täydellisesti yhteen, joten vaatekaappi on helppo rakentaa vaikka pelkistä merkin vaatteista. En kuitenkaan ole läheskään kaikkeen ihastunut, enkä suosi E:llä hempeän romanttista tyyliä muutenkaan, mutta näyttää joka mallistosta jotain hänelle löytyvän. Varmasti vielä enemmän, kun housut ja neuletakit alkavat näyttää järkeviltä Neidin yllä. 


Mitäs muut olette mieltä Pompista, hurahtanut vai inhokki?
Mitkä olivat kevätmalliston suosikkejasi?


Mahtavaa loppuviikkoa, SS

Apua, miten paljon osallistuneita arvontaan - kääk!! :)



Lapsimessut lähestyy - Voita liput messuille!

Pari viikkoa enää ja sitten Lapsimessut valtaavat Messukeskuksen. Tarkalleen messut ovat 10.-12.4. ja samaan aikaan on myös Kädentaito, OutletExpo, PetExpo sekä ModelExpo. Viime vuonna olimme Lapsimessuilla ensimmäistä kertaa, messukokemuksesta täällä, ja tänä vuonna on aie mennä uudelleen koko perheen voimin. Kaksin Neidin kanssa ei tästä rastista tulisi mitään, mutta kolmisin homma hoitunee - minä pääsen tsekkaamaan kaikki kivat osastot ja Neiti saa touhuta. Vielä on auki menemmekö messuille lauantaina vai sunnuntaina, mutta perjantai on näillä näkymin rajattu pois.

Tutkailin hieman messutarjontaa ja joitain kiinnostavia. Neiti täytyy viedä Vekarat-lavan äärelle joko muumeja tai muskaria katsomaan. Viime vuoden tapaan messuilla tulee takuulla olemaan kaikki ihanat lastenvaatebrändit. Tungos osastoilla vaan oli niin älytön, että saa nähdä kierretäänkö suosituimmat osastot suosiolla kauempaa ja näin säästetään kustannuksissa. Houkuttelisi hankkia Neidille samainen Papun pipo, jonka viime messuilta itselleni kotiutin. Kids Design Blockissa oli muutenkin kaikkea kivaa pienille, että toivottavasti se on messuilla tänäkin vuonna. En sitä ensivilkaisulla messulistalta bongannut.



Havenos täytyy bongata tänäkin vuonna!

 Mikä ihana vauva kulkikaan mukana viime vuonna <3


Messuilla oli oikein hyvin järjestetty imetys- ja vaippapisteet, että niiden puolesta pienen lapsen kanssa messuilu sujuu kyllä. Liikkuminen vaunujen kanssa tungoksessa on mitä on, mutta ilmankaan ei vielä pärjää. Kenties voisimme harkita messuilta vuokrattavia lastenkärryjä. Joitain hankintoja olisi tehtävä tulevaa reissua ja kesää varten, joten ehkä keskityn messuillakin kesävarusteiden, kuten jalkineiden ja uv-vaatteet bongailuun. Messuja ennen koittaa kuitenkin Hullut Päivät, että katsotaan onnistunko hamstraamaan jo jotain hankintalistalta.

***

Hain Lapsimessuille bloggaajapassia ja samassa yhteydessä sain arvottavakseni lippuja messuille.  Arvon yhdelle teistä lukijoistani kaksi lippua messuille.

Säännöt:
Yhden arvan saat kommentoimalla alle toimivan sähköpostiosoitteen
Kaksi arpaa on luvassa niille, jotka seuraavat blogia tai liittyvät seuraamaan blogia jossain kanavassa: Bloglovin, Instagram, Facebook tai Blogilistalla.
Kerro kommentissasi missä kanavassa seurailet.



http://www.messukeskus.com/Sites2/Lapsi/Sivut/default.aspx




Arvonta-aikaa on viikko eli sunnuntaihin 29.3.2015.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Oletko menossa Lapsimessuille?
Mikä messuilla tänä vuonna kiinnostaa`?

Arpaonnea toivotellen,
SS



Risteily takana, arki edessä

Huhhuh ja puuh. Sellasissa tunnelmissa palattiin risteilyltä. Vanhuus ja valvominen ei oikein sovi yhteen, kuten olen aiemminkin todennut. Mutta toisaalta ei sitä raaski kesken illan karata unillekaan, kun meininki on hyvä ja seura vielä parempi. Eikä siksikään, että ulkoilut ovat niin harvassa. 

SuomiPop-risteily oli kokonaisuudessaan kelpo kokemus. Alkuun kyllä epäröin mihin olin lähtenyt ja millaista porukkaa ja sen myötä menoa risteily pitäisi sisällään. Sain luotua jonkunlaisen ennakkohypen siitä, että #selfie on pakko saada ainakin Jaajon kanssa. Olenhan ollut Aamulypsun vakituinen kuulija vuosikaudet. Ei ole suoruudessa, huumorissa ja persoonissa tätä radion aamuohjelmaa voittanutta. Joidenkin mielestä show on pelkkää kännikeekoilua ja niillä retostelua, bullshit. Show on ennen kaikkea aito ja kantaaottava ja ei ole ollut vain yksi kerta, kun olen aamubussissa nauranut ääneen Jaajon, Perälän ja Annin letkautuksille.

 
Instagramissa pari kuvaa reissusta @hyvavoittaa


Bändejä esiintyi niin torstai-illan ja yön aikana kuin perjantaina ennen laivan saapumista Helsinkiin. Olin liikkeellä kolmen naisen kanssa, jotka olivat olleet viime syksynä samaisella risteilyllä ja koukuttuneet konseptiin. 

Jokaisella oli tietenkin omat suosikkinsa esiintyjistä - minulla Jonne Aaron ja Stig. Toki Hovimuusikko Ilkka piti nähdä ja ripaus Haloo Helsinkiä ja Sannia. Yö ja Neljä Ruusua ei kiinnostaneet lainkaan. Joku Paikallinen Bändi -niminen coverbandi päätti illan vetäen tyylillä niin Suomirokkia, Cheekkiä kuin Robinia.  Uupuneena kaikesta tanssimisesta ja tuoppien väistelystä uni maistui paremmin kuin hyvin. 

Seuraava päivä kului väsymyksen painaessa takaraivossa meriaamiaisella, ostoksia tehden ja taas bändejä kuunnellen. Kuten risteilymeininkiin monella kuuluu, oli aika moni sellaisessa kunnossa, että oksat pois. Tuuppimiseen, tönimiseen ja juomilla läträilyyn meinasi  palaa käämi monet kerrat illan aikana. Ehdottomat risteilyn helmet olivat kuitenkin Jonne Aaronin riipivät biisit, Stigin astetta letkeämpi meno ja selfiet Jaajon ja Hovimuusikon kanssa :) (kuvia instassa). Parasta oli seura ja maailmanparannus hienojen naisten kanssa. Hyviä hetkiä ja aivan liian vähän unta. Kenties joskus uudelleen vielä. Mites, onko täällä muita Aamulypsy-faneja?



Takaisin kotona ja viikonloppu kulunut muskarin kevätkonserttiin treenatessa :)


Paluu arkeen ja aikaisiin klo 6.30-7 herätyksiin ei ole sujunut kivutta. En tiedä vaikuttaako aurinko ja valoisuus Neidin uniin vai mikä, mutta tunti katosi yöunista johonkin noin kk sitten. Vapaapäivinä tekee tiukkaa herätä tuohon aikaan, kuten tänäkin viikonloppuna. Toisaalta hän on nukkunut jopa reilun kahden tunnin päikkyjä eli ehkä koitamme katkaista sieltä ja kokeilla vaikuttaisiko se pidentävästi yöuniin. Nimittäin kesää kohti mentäessä en todella halua herätä klo 6 tai edes 7, muulloin kuin työaamuina.

Eilen ja tänään olemme käyneet Neidin kanssa perhosvalssi-ohjelmanumeron treeneissä tulevaa kevätkonserttia silmällä pitäen. Pinkit perhosvarusteet on hankittu ja esiintyminen alkaa olla hallussa. Se mikä ei ole hallussa, on äidin käsilihakset. Veivaan ja kannattelen pientä perhostani vimmatusti valssaten, joten voitte kuvitella, että käsivarret hapottaa. Neiti taitaa olla ikänsä puolesta muutenkin vanhin perhonen, sillä suurin osa on vielä vauveleita. Eiköhän me tämä show kuitenkin kunnialla klaarata. Kaikkeen sitä itsensä mukaan änkeää.


Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Alkuviikosta luvassa arvontaa - stay tuned,
SS


Spring awakening!

Tämä maaliskuu on ollut blogissa hävettävän hiljainen, mutta minkäs teet kun menossa on pari kevään kiireisintä viikkoa menojen puolesta. Edellinen viikko oli todella kiireinen töiden takia, tuleva viikko taas töiden ja risteilyn takia. Lupauduin joskus syksyllä lähtemään naisporukan neljäntenä jäsenenenä SuomiPop-risteilylle, ja lupaus on nyt lunastettava. Takuulla risteilyllä on kivaa, vaikka konsepti vähän alkuun epäilyttikin, mutta kun siihen päälle pitäisi mahduttaa aika lailla töitä pariin päivään.

On tässä onneksi fiilistelty lämpeneviä ilmoja, keväisiä katuja ja aurinkoa. On ulkoiltu joka raossa missä ehditty. Tämä on ihanaa aikaa Neidin kanssa, kun hän tepastelee ja tutkii kaikkea ihmeissään - lätäköt, kaivot, puukepit, kävyt ihmetyttävät. Puistoon raahaudutaan päivittäin kiikkumaan, laskemaan likumäkeä ja touhuamaan muiden alueen lasten kanssa.



Instagramissa @hyvavoittaa


Hiekkakakut on keinumisen lisäksi ulkopuuhien ykköset. Viimein Neidillä alkaa olla riittävästi näppäryyttä omissa käsissään lapioimiseen ja touhuiluun, kun toppahanskat on voinut hetkittäin vaihtaa ohuisiin sormikkaisiin. Eräs iltapäivä kävimme tarkastamassa lähirantsun jäätilanteen ja jäimme uimarannalle tekemään hiekkakakkuja. Lapioitavaa riitti ja tunti meni ihan hujauksessa auringon lämmössä istuessa.

Lämpenevien kelien myötä alkoi myös armoton stressi vaatetuksesta, niin Neidin kuin oman pukeutumisen osalta. E pärjännee kevään ulkoilut syksyllä hankitussa välikausihaalarissa, mutta hanskaa, pipoa ja sukkaa piti täydentää. Kurahanskat ja -housutkin oli hankintalistalla, samoin uudet aurinkolasit. Seuraavaksi mietinnässä onkin, millaiset olisivat lämpimämpien kelien tennarityyppiset kengät. Yhdet kivat näinkin jo ystävän lapsella Superfitiltä. Viime viikkoinen neuvolalääkäri antoi ohjeeksi hankkia kengät, jotka tukisivat hieman jalan kaarta. Hän perusteli suositusta sillä, että kun pienen lapsen jalka on lättänä, niin tuettuna vältetään kenties mahdollinen lopullinen lättäjalkaisuus. Hänen mukaansa flätti kengänpohja ei anna riittävää tukea jalalle, että ainakaan ainoana kenkänä ei sellaisia suositellut. Tiedä sitten, eikö toinen koulukunta ole juuri päinvastaisen kannalla..

Omalla hankintalistalla olisi ainakin uudet tennarit - olen ihastunut näihin valkoisiin Nike Airmax Thea -tennareihin. Instagramissa on vilissyt popoista kuvia siihen malliin, että pakko saada itsellekin. Aurinkolasit tarvitaan tähänkin päähän ja niiden metsästäminen onkin sitten kokonaan oma projektinsa.


Instagramissa @hyvavoittaa


Menin lupaamaan muskarin vetäjälle, että Neiti esiintyy muskarin kevätkonsertissa. Tuleva viikonloppu vie meidät molempina päivinä Sellosaliin koreografiatreeneihin. Ettei vaan ohjelma pääsisi päivistä loppumaan, huoh. Neiti on niin innoissaan musiikkitouhuista, että pakkohan se oli äidin lupautua. Hän ei vielä omatoimisesti esityksessä liihottele, vaan minä ilmeisesti lennätän häntä. Joka tapauksessa ikimuistoinen ensimmäinen esiintyminen :)

Kiirettä, kevään fiilistelyä, tulevan lomamatkan suunnittelua, matkarataspohdintaa ja ajan salliessa Kaylan treenejä, niiden parissa on mennyt viime ajat. Ystävien näkeminen nollissa, kuten kiireettömät päivät latteja juoden. No eiköhän niillekin ole taas aikaa, kun muut härdellit hieman rauhoittuvat - viimeistään lomalla.


Millaisilla popoilla muiden taaperot, entä äidit kevätkatuja kuluttaa? 

Aurinkoista viikkoa ja mukavaa maanantaita,
SS


Bikinivartalon perässä (Kayla Itsines BBG)

Hipihiljaa ja hissun kissan olen alkanut urakoimaan taas vartaloni ja hyvinvointini eteen. Parilla sanalla mainitsinkin taannoin aussineito Kayla Itsinesin treenioppaasta, johon tutustuin helmikuulla. Otin ensin itselleni ilmaisen testiviikon ja siitä vakuuttuneena olen haalinut itselleni niin Bikini Body Guiden kuin ravinto-opas H.E.L.Pin.

Mistä siis on kyse? Kaylan treeniohjelmassa tehdään kolmesti viikossa cirquit-treeniä aina 7 minuuttia kerrallaan. Näitä seitsemän minuutin sarjoja on neljä per treenikerta. Ohjelma jakautuu niin, että yhtenä päivänä tehdään jalkoja ja nostetaan sykettä, toisena tehdään vatsat ja kädet, ja kolmantena muokataan koko vartaloa. Tiukat n. puolen tunnin kertarykäsyt ovat todella rankkoja ja kokonaisvaltaisia hikirääkkejä. Eniten hapoilla on päivästä riippuen reidet, kädet tai vatsalihakset. Hiki virtaa ja pulssi hakkaa.



Ostin BBG:n ensimmäisen 12 viikon setin, johon sisältyy cirquit-treenamisen lisäksi myös matala- tai korkeasykkeistä aerobista treeniä ja kehonhuoltoa. Kaylan Instagram on mitä motivoivin ja paras markkinointikeino hänen ohjelmilleen - #kaylasarmy-hashtagia käyttää sadat tuhannet mimmit ympäri maailmaa. Eikä suotta.

Nimittäin olen vakuuttunut, että tämä treenaustapa tuottaa tulosta. Jos noudattaa ohjelmaa kuta kuinkin, on takuuvarmaa, että kunto ja oma olo kohenevat, siinä sivussa saattaa joutua huomaamaan, että läskiä on palanut ja muuttunut lihakseksi. Kaylan liikkeistä suurin osa perustuu oman vartalon painon käyttämiseen mahdollisimman tehokkaasti. Apuvälineitä ei tarvita kummoisia, minulle on tähän asti riittänyt portaikko, jumppamatto ja käsipainot. Takana on siis testiviikko ja ensimmäinen varsinaisen ohjelman viikko. Treenit ovat niin tiukkoja, että ilman pieniä lievennyksiä en pystyisi niihin. Odotan sitä, että 15 burbeetä ei tuota tuskaa tai jaksan tehdä 20 askelkyykkyä hypäten. Kuulostaako iisiltä? suosittelen kokeilemaan ;)

Seitsemän  minuutin setit tuntuvat välillä järjettömän pitkiltä ja toistojen määrä loputtomalta. Vettä tankkaan helposti lähes litran treenin aikana ja toisen sen päätteeksi. Paikat on olleet joinain päivinä niin tukossa, että käsiä ei pysty kunnolla nostamaan tai portaita kapuamaan. Ruokavaliota en ole lähtenyt noudattamaan, vaikka ohjelmassa ihan hyviä vinkkejä aterioihin oli. Muun muassa täysjyvälettuja (fajitas) vaihtuvilla täytteillä meillä on syöty viime aikoina todella usein - sisään vaan paljon salaattia, avocadoa, tomaattia, raejuustoa ja jotain lihaa. Nam! Ollaan ihan koukussa Miehen kanssa molemmat.

Kaylan nettisivuilla ja Instagramissa on paljon muutoskuvia ja ihmisten muutokset ovat huikeita. Tosin en usko, että ilman tiukkaa ravinto- ja treeni-ohjelman noudattamista, niin huikeita tuloksia voi saada aikaan näin lyhyessä ajassa.  Omalta kohdaltani en siten odotakaan, että kroppa on täydellisessä tikissä 12 viikon jälkeen.




Minulle urheilu ei ole ikinä ollut elämäntapa, eikä oikeastaan säännöllinen osa arkea ennen kuin vasta ihan viime vuosina. Pohjimmiltani olen siis se tyyppi, joka mielummin heilauttaa itsensä vaaka-asentoon sohvalle, ottaa sipsikulhon kätensä alle ja laittaa telkkariin pyörimään Rakas, sinusta on tullut pullukka-ohjelman. Vielä muutama vuosi sitten koin, että ryhmäliikuntatunnit ja kuntosalilla käyminen on ihan muiden kuin mun juttu. Lopullinen lääke asennemuutokseen taisi olla se, kun muutimme takaisin Espooseen 2008. Aika pian tuon jälkeen otin jäsenyyden Fressi-kuntokeskukseen ja aloin käymään siellä yhdessä Miehen kanssa. Ja muutaman ystävänkin. Treenikaverit on vuosien aikana vaihtuneet moneen kertaan ja sekin muuttunut Neidin myötä, että enää emme käy Miehen kanssa yhdessä treenaamassa, mutta jäsenyys on ja pysyy.

Edelleen minulle tulee jaksoja, jolloin käyn Fressissä ani harvoin, mutta jos jäsenyyttä ei olisi en tekisi sitäkään vähää mitä jäsenyyden myötä. Tästä Kaylan treenistä olen tykännyt siksikin, että olen innostunut treenaamaan kotona, mutta käyn sen lisäksi Fressissä. Olen ottanut viikkojen vakkariksi astangajoogan ja sen lisäksi jos ehdin niin salitreeniä tai kovatemposta Hiitiä. Pyrin kokonaisuudessaan noin kolmeen tai neljään treenikertaan per viikko ja sen lisäksi joitain lyhyempiä kävelyreippailuja.

Kaylaa treenataan täällä aina koko perheen kannustamana. Minulle aidataan alakertaan alue ja Mies ja Neiti kannustaa vieressä. E pyrkii koko ajan jumppamatolle jumppakaveriksi, joten täysi työ on aina pitää hänet aisoissa äidin puolen tunnin treenin ajan. Jos kiinnostaa kokeilla Kaylan tahdissa treenaamista, niin ilmaisen testiviikon saa ladattua täältä.


Onko muilla kokemuksia Kaylan treeneistä?
Tykkäätkö vai jäikö tekemättä?

Motivoivaa loppuviikkoa!
Se menee omalta osaltani visusti töiden parissa,
SS

 
 

Muumiperheen lauluretki Musiikkitalossa

Lastenkulttuuria konsertin muodossa oli luvassa perjantaina, kun suuntasimme 5-vuotta täyttäneen serkkutytön kanssa konserttiin. Paikkana Musiikkitalo ja esitysvastuussa Helsingin kaupunginorkesteri ja uudelleen sovitetut muumilaulut Eija Ahvon ja Tuukka Haapaniemen vetäminä. Muumiperheen lauluretki -levyn kappaleista jokunen on tullut tutuksi muskarissa. Serkkutyttö taas on kovasti kaikenlaisen musiikin, musisoinnin ja esiintymisen perän, joten tuumasimme tämän olevan sopiva esitys niin puolitoistavuotiaalle kuin viisivuotiaalle.





Pahoittelen kuvien laatua, kiireessä iPhonella otettuja - hups!


Koska heräsimme tähän tapahtumaan vasta viikko ennen esityspäivää, saimme liput aika lailla piippuhyllyltä. Jännitin hieman etukäteen, mitä synttärisankari tuumaa paikoistamme, kun suora näkymä ei olekaan lavan etuosaan. Tytöt olivat ennen illan esitystä ehtineet juosta ja touhuta yhdessä melkein puolitoistatuntia, että taisivat olla aika naatteja molemmat, kun viimein katsomoon kavuttiin. Musiikkitalon suuri sali oli sangen vaikuttava paikka ja onneksi istumapaikkammekin osoittautuivat kelvollisiksi.

Näimme lavan tapahtumat hyvin ja muumianimaatiot isoilta screneiltä. Neiti istui esityksen ajan sylissäni ja tyytyi ihmettelyn lisäksi osoittelemaan screenille ja sanomaan: "Muumiii". Hän oli aivan ihmeissään tapahtumasta ja jaksoi istua hyvin sylissä vajaan tunnin muumimusiikkia kuunnellen. Serkkutyttö puolestaan jäi kaipaamaan muumihahmojen esiin marssia. Hänen mittarilla eistys oli ihan jees -tasoa. Isommat lapset olisivat kaivanneet osallistavampaa ja vauhdikkaampaa menoa. Mutta oli kaupunginorkesteri jo itsessään vaikuttava. Kaipa ihanteellista lopulta olisi tutustuttaa lapsia monipuolisesti kulttuuriin, niin menevämpään kuin iisimpään menoon.

Seuraavaksi haluaisimme mennä Pikku-Papun tai Tuttiorkesterin keikalla, molemmat ovat Neidin suosikkeja. Keikkakalentereissa vaan näyttää tyhjältä, mitä tulee Espoon ja Helsingin alueisiin.

Millaisissa kulttuuritapahtumissa tai konserteissa olette käyneet taaperon kanssa?



Tervetuloa maaliskuu ja blogin 2-vuotissynttärit!

Maaliskuu on alkanut niin kiirettä pitäen, että enpä ole juuri töiden ulkopuolella koneelle ehtinyt. Aamusta iltaan menoa ja vapaapäivänä niin väsynyt olo, että pakko oli keskittyä vaan voimien keräämiseen ja Neidin kanssa olemiseen. Edelleen jaksaa hämmästyttää, miten ihmeessä sitä selviää syksystä eteenpäin, kun Neitiä roudataan aamuisin hoitoon. Huh, kun hikeä pukkaa näinäkin päivinä, kun E jää kotiin isänsä kanssa. Alan päästä jyvälle aiheesta nimeltä ruuhkavuodet. Eilisen työpäivän jälkeen pinkasin vielä harkinnan jälkeen joogaan, vaikka kirpaisi vähäksi jäänyt yhteinen aika Neidin kanssa. Lohduttauduin sillä, että olen pitkän viikonlopun Neidin kanssa.

Töissä on toistuvasti fiilis, että asiat jää kesken. Tuskinpa tilanne merkittävästi muuttuu syksyllä tai edes ihan lähivuosina, kun kotielämä ja E vaativat aikaani enemmän. Ei kai tähän riittämättömyyden tunteeseen ole muita ratkaisuja kuin alentaa rimaa toisinaan ja keskittyä aina täysillä siihen mitä on juuri tekemässä. Vinkkejä saa jakaa työn ja lapsiperhearjen yhdistämiseen.


 "Isi, milloin jäät lähtee?"

 Parhaat tyypit <3


Vaikka muutaman kerran olen tuntenut mustasukkaisuuden pistoksen, kun Mies on suunnitellut mukavaa päivää Neidin kanssa, suunnaten uimaan ja kylään tai asukaspuistoon touhuamaan minulle niin tutuiksi tulleiden ihmisten kanssa, niin käyn töissä todella mielelläni. Saan toteuttaa itseäni ja olla inspiroivien ihmisten parissa. Olen siis tyytyväinen tämän hetkiseen ratkaisuun, vaikka tässä onkin omat haasteensa ja miinuksensa. Näin on hyvä - olla mukana työelämässä ja tehdä aikuisten juttuja sekä edelleen nauttia kiireettömistä päivistä Neidin kanssa. Niitäkin onneksi on vielä useampi viikossa.

Tällä hetkellä ajan vähyys näkyy myös täällä. Bloggaaminenkin painottuu niihin päiviin, kun en ole töissä. Viime viikonloppuna matkarattaista kirjottaessani puhkuin intoa, kuinka kirjoitan siitä ja tästä ja tuosta. Mutta sitten tuli arki vastaan. Eli blogi päivittyy ja elää sen mukaan, miten muu elämä ja kiireet antavat myöten. Blogi täyttää tässä kuussa 2-vuotta - jo parin vuoden ajan olen kirjannut tänne milloin mitäkin tuntoja ja ajatuksia. Haluaisin keksiä jotain kivaa lukijoilleni, joten katsotaan mitä saan aikaan ;) Toiveita ja ehdotuksia otetaan vastaan.

Kiitos lukuisista vinkeistä koskien matkarattaita, en ole vielä ehtinyt kaikkiin edes tutustua, mutta teen sen piakkoin ja vastailen kommentteihinne.


 Touhukasta torstaita, SS