Vuoden 2015 tilinpäätös



Tämä vuosi on ollut ehdottomasti muutosten vuosi. Uuden opettelua ja totuttelua muutoksiin. Suurimpina muutoksina tietenkin Neidin päiväkotitaipaleen aloittaminen, oma töihin palaaminen ja Miehen osalta kolmivuorosta päivävuoroon siirtyminen. 

Ensimmäinen puolisko vuodesta kului omalta osalta osin töissä ja edelleen suuressa määrin Neidin kanssa kotona touhutessa. Tein töitä 2-3 päivää viikossa ja kummitäti otti Neidin hoitoon kerran viikossa. Mies oli keväällä 3kk osittaisella hoitovapaalla mahdollistaen minulle kolmepäiväisen työviikon. Keväällä jännättiin Neidin tulevaa hoitopaikkaa, joka lopulta tuskan ja ahdistuksen kautta ratkesi toivotulla tavalla. Kesän lopulta koittaessa alkoi haikeus hiipiä mieleen, sillä vähiin alkoivat käymään kuukaudet Neidin kanssa kotona.

Päiväkodin aloittaminen jännitti meitä kaikkia - etenkin minua. Se oli ehdottomasti näin jälkikäteen ajateltuna kriisin paikka. Olin stressaantunut muutoksesta ja harjoitteluaika, kaksi viikkoa, oli aika vaikeaa henkisesti. Onneksi stressi loppui pääosin siihen, kun varsinainen hoito ja omat työkuviot alkoivat taas rullaamaan. Alkuun Neitiä vähän itketti ja kiukutti iltaisin, mutta hyvin pian meitä odotti iloinen tyttö päiväkodin pihalla iltapäivisin. Koko syksyn aikana ei tainnut olla yhtä tai kahta aamua enempää sellaisia, että Neiti ei olisi aamulla halunnut lähteä päiväkotiin. Toisella kertaa näistäkin hän osoittautui kuumeiseksi. 




Päiväkodin lapsista ja hoitajista on tullut Neidille tärkeitä - toki meillekin. Minulla on ehtymätön jano kuulla Neidin päivistä ja touhuista. On myös kiva, että hoitajat ovat tämän huomanneet ja useimmin saan "täyden raportin" Neidin touhuista :) Kuulen, kuinka hän on lohduttanut kaveria tai kenen kanssa on tullut riitaa tai kun isompien tyttöjen kanssa on tanssittu villisti.

Arki tulee jatkossa rullaamaan kenties vielä nopeammin, kun perjantaiset extravapaat jäävät pois. On ollut aikamoista opetella uutta viikkorytmiä, viedä ja hakea Neitiä, suoriutua töistä, suoriutua kotitöistä, ehtiä touhuamaan lapsen kanssa, liikkumaan, näkemään ystäviä ja huomioimaan tuon puolisonkin. Tätä palettia ja sen hallintaa harjoittelemme jatkossakin. Jos vaikka viikkotasolla onnistuisi löytämään tasapainon joidenkin palasten osalta (perheaika, koti ja liikkuminen) ja kuukausi- tai kvartaalitasolla kokonaisuuteen saisi vielä muut harrastukset, treffit sekä ystävien näkemiset.

Tasapaino onkin se mitä haen vuodelle 2016! Kaikessa tekemisessä ja olemisessa. Hieman syvällisemmin tästä kirjoitti AC blogissaan. Hetken pohdinnan jälkeen en kuitenkaan keksinyt parempaa tavoitetta kuin tasapainon tavoittelun. Tasapainon arjessani sekä ison kuvan osalta - sopivasti velvoitteita, unelmia, toiveita, vähemmän pakkoja ja enemmän laatua. Laatua etenkin ihmissuhteissa. Sitä, että käyttää aikansa niiden kanssa, joiden kanssa on hyvä olla ja molemmat osapuolet saavat jotain.

Eniten odotan kuitenkin mitä kaikkea pääsemme Neidin ja Miehen kanssa kokemaan ensi vuonna. Listalla ensimmäisinä ovat hiihtäminen, laskettelu ja jumppakoulun aloittaminen. Luistelutreenejäkin aiotaan jatkaa. Luvassa on siis liikkumista yhdessä ja erikseen. Näine miettein ja tämän tilinpäätöksen myötä,


toivotan teille rakkaille lukijoilleni

räiskyvää ja turvallista uutta vuotta!!


Neidin talvihaalari

 



Näin se talvi tuli tännekin pakkasineen, mutta lumitilanne on vielä olematon. Olemme päässeet viimein käyttämään tälle talvelle hankittua talvihaalariakin, joka on kuukauden päivät kaapissa roikkunut. Epäilin jo, että näinkö tuli tehtyä turha hankinta, niin pitkään pärjäsimme välikausivaatteilla ja fleecekerrastolla. 

Pari talvea Neidin kanssa takana ja huomaan olevani se vanhempi, joka on kaikkea muuta kuin aikaisin liikkeellä mitä tulee eri kausien varustehankintoihin. Vitkuttelen hankintoja viime tippaan ja vasta kun näyttää siltä, että vanha todella on pieni ja kelit kylmenee, saan aikaiseksi hankkia uuden puvun. Tänä vuonna tilasin Jollyroomista ja Lekmeriltä pari pukua kotiin testattavaksi - molemmissa oli joku kamppisalennus ja vaikuttivat hyviltä. Isbjörnin puvut lähtivät palautukseen, mutta tämä kuvissa näkyvä Didriksonsin Migisi Lekmeriltä valikoitui Neidin talvipuvuksi.

En ollut yhtään sillä tuulella, että olisimme lähteneet yhdessä sovittelemaan pukuja kauppoihin. Vilkaistessani muutamien myymälöiden talvipukuja tulin myös siihen tulokseen, että monet puvut ovat aika kankeita materiaaleiltaan ja baggy-mallisia, joista en niin välitä. Päähäni on selvästi iskostuneet tietyt kriteerit, jotka Neidin varusteissa pitää täyttyä. Talvipuvun osalta äärimmäisen tärkeänä pidän sitä, että siinä on näppärä liikkua läämpimyyden, vedenpitävyyden ja kestävyyden lisäksi.


 Retkieväinä rusinat ja pähkinät :)


Didriksonsin puku on lasketteluhenkinen. Malli on kapea ja suora. Hihat ja jalansuut ovat säädettävät ja jaloissa on lumilukot. Vahvikkeet pepussa ja polvissa sekä irrotettava karvareunainen huppu. Juuri tuo huppu tekee puvusta aika kivannäköisen ja tietty liila väri myös :) Neiti oikein kinuaa hupun päähänsä ulkoillessa.

Minut yllättänyt bonus tässä puvussa on se, että sitä pystyy suurentamaan koon verran. Eli sekä hihoihin ja lahkeisiin saa lisää pituutta - jopa koon verran - saumoja ratkomalla. Näin tämä 80cm kokoinen puku, joka on mielestäni aika reilu kasikymppinen, menee takuulla koko talven. Neidin ollessa kyseessä, luulen, että alkutalven seuraavastakin. Tällä ominaisuudella pyritään takaamaan se, että puku on todella koko talven lapselle sopiva, vaikka hän kasvaisikin reilusti.

Olemme käyttäneet pukua aina, kun mittari on nollan tuntumassa ja kylmemmässä. Tähän astisen käytön perusteella tuntuu, että hinta ja laatu kohtaavat. Didriksonsin pukuja meillä nähtäneen jatkossakin. Oma toissatalvena hankittu parkatakkini on sekin Didriksonsin. Tulisipa viimein lunta, että päästäisiin toden teolla lumitouhuamaan, laskemaan mäkeä ja hiihtämään. Luistelua kävimmekin jo kokeilemassa taaperon kanssa :)


Millaisia talvipukuja muilla taaperoilla on?
Onko Sinulla joku vakiomerkki minkä puvun hankit aina lapsellesi?

Unten mailla: Vauvojen unikoulussa

http://areena.yle.fi/1-3217066

Yksi tämän blogin kautta aikojen luetuimmista ja suosituimmista kirjoituksista on vauvan unikoulua käsitellyt kirjoitus puolentoista vuoden takaa. Ilmeisesti kirjoitukseni nousee hyvin myös hakukoneissa esiin, sillä marraskuussa Yle Puheen toimittaja otti minuun yhteyttä sen perusteella.

Unikouluun edelleen muita kannustaen ja koko perheen hyvien yöunien puolesta puhuen, kävin kertomassa Unten mailla -ohjelmasarjaan meidän unikoulukokemuksista. Toivoen, että jutusta on hyötyä pienten lasten vanhemmille, jotka uniongelmista ja katkonaisista öistä kärsivät. Samassa ohjelmassa on myös asiantuntijan haastattelu, joka paljolti tukee omia havaintojani. Kokemusta on siis yhden lapsen unikoulusta 7kk iässä. 


Ylen Unten mailla -sarjassa puhutaan nukkumisesta, unesta ja unen puutteesta yleisemminkin. Jos kärsit unettomuudesta, teet yötöitä, sinulla on vaikeuksia nukahtaa tai yöhygieniaa tulisi parantaa, kurkista toki muutkin ohjelmasarjan jaksot. Jaksot kestävät alle puoli tuntia.

Hyviä yöunia kaikille toivoen,
Satu

Meidän joulu




Meidän joulu käynnistyi perinteisesti riisipuuron äärellä ja Neidin availlessa ensimmäisiä lahjoja. Huomasimme aatonaattona, että Neidille oli kertynyt melkoinen kasa paketteja, joten koimme järkeväksi jakaa hieman niitä eri ajankohtiin, jottei kerralla tule ähky kaikesta uudesta. 

Meidän jouluaattoon kuuluu kelistä riippumatta edesmenneiden läheisten muistaminen hautausmailla. Hietaniemi aika vakiona ja Malmin hautausmaa jonain joulupyhänä. Aattona ilma olikin mitä kaunein ja aurinkoinen, joten kiersimme aamupäivällä Hietaniemessä haudat ja sotaveteraanien muistomerkin. Henkilökohtaisesti tärkein käynti on muualla lepäävien muistomerkki ja isälleni kynttilän jättäminen.

Neiti oli rättiväsynyt ja nälissään loppuajasta, joten kotiin päästyämme olimme kaikki päiväunien tarpeessa. Pikkuhiljaa päiväunien jälkeen lähiperhe alkoi valua meille ja valmistelimme viimeiset ruoat esille. Tänä vuonna kaikki ruoat olivat todella onnistuneita ja osasin syödä maltilla eli ähkyltä vältyttiin ;) Jouluvalmistelut sujuivat myös aika leppoisasti, kun ne oli jaettu useamman perheen kesken. Näin kaikkien työmäärä oli kohtuullinen.

Neiti ja serkku eivät meinanneet pysyä pöksyissään, niin kovasti joulupukin tuleminen jännitti. Serkkutyttö taisi kysyä noin 10 minuutin välein: "Milloin pukki tulee?"
 


Viimein kuului odotettu koputus ja tytöt ryntäsivät ensin pöydän alle piiloon, kunnes houkuttelimme heidät ovelle joulupukkia vastaan. Molemmat tytöt olivat innosta pinkeinä pukin apureina lahjoja jakamassa ja lahjasäkkiä tyhjentämässä. Lopuksi pukille esitettiin laulu, jonka sanatkin melkein unohtuivat, mutta pukki kiitteli kovin tyttöjä esityksestä. Tämän jälkeen alkoikin valtaisa lahjapakettien avaaminen. Neidin kasa oli sellainen, että siirsin vielä muutaman lahjan sivuun, jotka avaisimme seuraavana aamuna. Kellon näyttäessä jo iltapala-aikaa, alkoi puhti olla poissa ja pitihän lahjoilla ehtiä leikkiäkin.

Neiti E sai ihania ihania, pitkäikäisiä ja puuhakkaita lahjoja. Joulunpyhät sujuivatkin uusiin leluihin, peleihin ja kirjoihin tutustuen. Muistipelejä on tullut pelattua ja ruokaleikkejä leikittyä. Ollaan ulkoiltu ja oltu paljon ihan vaan kotona. Otettu tosi rennosti ja katsottu elokuvia, mikä on ollut ihan mahtavaa. Treenattu Disney-laulukirjan lauluja, jotka ovatkin ihan omaa luokkaansa - ei mitään lastenlauluja, joita voi laulella vähän sinne päin.

Seuraavaksi odottelenkin minun ja Miehen joululahjan lunastusta, nimittäin meille on luvassa aikaa kaksin. Neiti pakkautuu huomenna yökylään ja me otamme vajaan vuorokauden toisillemme. Siitä sitten enää yö vuodenvaihteen juhlintaan. Aika vauhdilla tämä lomaviikko näyttää hurahtavan.

Miten Sinun joulu sujui? Kävikö pukki kylässä?

Kivaa talvista viikkoa,
Satu 

Toivotus hyvän joulun



Vielä ei olla tervävimpään lomamoodiin päästy, sillä viime hetken puuhaa on riittänyt. Mies sai vielä kaikki voimat vievän flunssan, joten olen saanut juosta paikasta toiseen eilen ja tänään. Jospa se joulumieli löytäisi pian tiensä tänne ja kiire unohtuisi. Parantaisi tuon Miehenkin siihen kuntoon, että huomenna jaksamme joulua viettää lähisuvun kanssa. Neiti odottaa joulupukkia innolla. En malta odottaa näkeväni hänen ensireaktiota, kun pukki ovesta sisään astuu. 

Toivotankin Teille Rakkaille Lukijoilleni, mitä rauhallisinta, iloisinta, lämpimintä ja maistuvaa joulua! Viettäkää joulua rauhassa ja lähimpien kanssa - omannäköisesti turhia pingottamatta :) Sillä ei ole lopulta mitään merkitystä onko siivottu täydellisesti tai miten lanttulaatikko onnistui. Vain sillä on merkitystä, että ollaan toiselle läsnä ja lähellä <3

Riemukasta joulunaikaa!

toivottavat Satu, Neiti  E ja Mies :)

Taaperon joululahjatoiveet



Aiemmin syksyllä ajattelin vielä, että tänä jouluna voisivat lelut jäädä vähemmälle ja Neidin lahjat keskittyä enemmän peli-kirja-harrastukset ja Duplot -akselille. Sitä mukaa kun lahjavinkkejä on kyselty on toiveet laajentuneet. Myös muissa taaperokodeissa vierailu ja erityisesti Neidin kiinnostuksen kohteet ohjaavat tätä osin kuvitteellista toivelahjalistaa. Mitä isommaksi Neiti tulee toivoisin hänen saavan lahjaksi elämyksiä ja sitäkin enemmän yhteistä aikaa läheisten kanssa. 

The Lahja meiltä vanhemmilta tulee olemaan Brion yhdistelmävaunut nukelle. Meillä on ollut puiset pikkurattaat ystäviltä lainassa ja niiden sijaan toiveissa on pitkäikäiset ja monikäyttöisemmät vaunut. Mitä olen pihapiirin lapsia seurannut, niin vielä tokaluokkalaiset ulkoiluttaa vauvanukkejaan Brioissa. Juuri nämä vaunut on myyty loppuun monesta paikasta eli ne löytävät tiensä joko pukinkonttiin tai sitten siirtyvät myöhemmin annettavaksi. Leikattavat hedelmät ja posliiniastiasto tukevat Neidin suosimia kotileikkejä, sillä syntymäpäivälahjaksi saatu keittiö on edelleen kova hitti. 

Sain Lumoblogien pikkujouluissa lahjakortin Gefferille, jonka valikoima oli minulle entuudestaan tuntematon. Hauskat vaahtomuoviset bOblesit kuuluvat esimerkiksi heidän valikoimaansa, kuten älyttömän siistit Crazy Safety -kypärät. Oma mielenkiinto kohdistui tällä kertaa Duux-yövalaisimeen. Projektorilla saa luotua Neidin huoneeseen tähtitaivaan rauhallista nukahtamista tukemaan ja siihen saa vaikka unilaulun soimaan. Kerron sitten miten tämä toimii käytännössä.

Magneetiikalapeli, ensipelit ja muistipelit ovat kivaa koko perheen puuhaa. Hieman yllättäen yksi elokuun synttäreiden hittilahja on  ollut sorminäppäryyttä vaativa Lacing Animals -setti. Hän haluaa päivittäin ommella eläimiin lankoja ja yhdistellä niitä. Luovuutta ja sorminäppäryyttä kehittävistä puuhista päiväkodissa tutuksi tulleet Quercettin nappulat sekä muovailuvahalla muotoilu ovat niinikään suosikkeja. Hänen aiemmin saamat Laulukirjat ovat olleet hitti ja melkein päivittäisessä käytössä. Herra Hakkaraisen unilaulut tai Disney-laukukirja toisi mukavaa vaihtelua lauluhetkiimme.



 Ombrellino-lelukauppa Pohjoisesplanadilla*

Viikonlopun joulukierros keskustassa vei meidät Tuomaanmarkkinoille, Stockmannin Hamleysille ja jouluikkunan äärelle, Espan valoja ihmettelemään sekä sympaattiseen Ombrellino-lelukauppaan. Näimme kierroksen aikana peräti kaksi Tiernapoikien esitystäkin. Jos asuisin Helsingissä, tekisin ehdottomasti lasten lahjahankinnat aina ihastuttavassa Ombrellinossa. Tiivis tunnelma, lattiasta kattoon toinen toistaan valloittavampia aarteita kaikenikäisille lapsille. Hurmaannuin puisten lelujen valikoimasta, huikeasta nukkevalikoimasta,  pehmoleluista, peleistä, soittimista - laajasta ja laadukkaasta valikoimasta

Ombrellinoon olin saanut Lumoblogien kautta lahjakortin. Mies valikoi Neidille Les Mistinguettes -nuken*. Mistinquettes-nuket ovat ihka oikeita ranskattaria ja valitsemamme Colette rakastaa croissantteja :) Olenko kertonut, että croissantit ovat myös meidän Neidin suurinta herkkua. Tästä myymälästä olisin voinut haalia kaiken mahdollisen mukaani, mutta hankinnat jäivät nukkeen ja muistipeliin. Juuri tämän kaltaisia pieniä myymälöitä haluaisin tukea enemmänkin.

Ti-Ti Nalle on kovaa valuuttaa musiikkirintamalla, joten dvd:t ja keikkaliput ovat toivelistalla. Samoin rooliasut ja kevään jumppatuntien tukeminen. Olihan tässä jo aikamoinen lista, eikä todella ole tarkoitus, että Neiti kaiken edellä mainitun saa. Nämä ovat enemmänkin 2v 4kk tytön kiinnostusten pohjalta valittuja lahjavinkkejä :)

 Olisi kiva kuulla, mitä muiden taaperoiden toivelistalla on?

* Saatu. Linkit EIVÄT OLE mainoslinkkejä.

Joulujuhlia ja joulunodotusta



Joulu tulla jolkottaa ja valmistelut odottavat tekijäänsä :) Perinteisesti päivät ennen joulua ovat aika kiireisiä niin töissä kuin iltojen puolesta. Viime viikot on hujahtaneet hirmu vauhdilla ja aina väleissä on yritetty listailla ylös kaikkea jouluun liittyviä muistettavia, tehdä lahjahankintoja ja organisoida treffejä ystävien ja sukulaisten kanssa. Puuh.

Meillä oli taannoin muskarin joulujuhla ja tällä viikolla Neidin päiväkodin joulujuhla. Tonttutyttö oli aika vireissä tunnelmissa molemmissa. Tämä ensimmäinen päiväkodin joulujuhla oli kaikkiaan ihana ja liikuttavakin. Ohjelma oli kivasti lapsia ja aikuisia osallistava. Neiti mennä tohotti esityksissä mukana ja muutenkin mennä tohotti koko esitysten ajan. Vauhdikas menohan yleensä päättyy itkuun ja niin tälläkin kertaa - saimme muistoksi kipeän leuan mustelmineen. 

On ollut hienoa nähdä, miten Neiti on ottanut päiväkodin lapset ja hoitajat omikseen. Sekä isojen ryhmän että pienten ryhmän. Hän ei siinä jengissä juuri arkaile ja on oma itsensä. Piparit nautittiin näidenkin joulujuhlien päätteeksi ja niistä onkin tullut Neidin ykkösherkku joulunalla. Enpä ole sitä viitsinyt juuri rajoitella, sillä onhan joulunaika ja joulukuu sellaista hieman spesiaalimpaa aikaa.

Lahjoimme hoitotädit itsetehdyllä special-suklaalla


Tänä vuonna vietämme joulua meillä ja saamme vieraiksi niin isovanhempia kuin Miehen siskon ja serkkutytön. Voi mikä riemu syntyykään Neidille kun serkkutytön kanssa pääsee joulua viettämään. Joulupukkia toivotaan kovasti kylään ensimmäistä kertaa. Jouluvalmistelujen osalta on vielä pari kauppareissua tekemättä ja joulukuusen hankinta, suursiivous ja vaikka mitä muuta. Mutta onhan tässä vielä viikko aikaakin. 

Maanantain työpäivän jälkeen alkaa oma jouluvapaani ja sitä kestääkin melkein pari viikkoa. Rehellisesti sanoen alkaa tuntumaankin siltä, että akkujen lataaminen ja aivojen nollaus on juuri sitä mitä tarvitsen. Lisäksi yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Luvassa on tosin automatka Savon sydänmaille ja paljon perhepuuhaa. Jos sitä saisi ammennettua itselleen energiaa alkavaan vuoteen ja kevääksi.

Millä mallilla muiden jouluvalmistelut ovat?

Kiireetöntä viikonloppua,
Satu

Neljäpäiväinen työviikko, voi ihanuus!



I´m gonna miss this. Perjantaisin palaan aina ajassa taaksepäin kotiäitiaikaan, jolloin aikaa rauhallisiin kahvihetkiin vielä oli ja sai olla vapaalla muiden ollessa töissä. On ihan eri fiilis asioida arkipäivänä kuin viikonlopun ruuhkissa kaikkien muiden kanssa. Mikä rauha ja autuus oli Iso Omenassa tässä taannoin, kun perjantaiaamupäivänä siellä asioimme. Kulautin laten ja jaoin croissantin Neidin kanssa kaikessa rauhassa. Hän mennä viipotti liikkeestä toiseen myyjien perään naureskellessa. 

Extravapaassa parasta on se, että se on meidän kahden aikaa. Hektisten aamujen vastapainoksi vietetään kiireetöntä aamua ja pikkuhiljaa kymmenen jälkeen siirrytään Neidin kovasti odottamaan muskariin. Muskarikausi päättyi toissaviikolla, joten nyt on käyty asukaspuistossa tai nähty ystäviä muuten vaan

Vähiin käy meidän kahden vapaat, sillä niitä on enää yksi perjantai jäljellä. Palaan takaisin normaaliin työrytmiin ja 100 % työaikaan tammikuusta alkaen. Olen niin tottunut tähän kevennettyyn malliin, että hirvittää. Hirvittää viikonlopun lyhyys. Kun tämä extravapaa on joka viikko paikannut sitä, että illat Neidin kanssa on lyhyitä, ja sitä, että on oma rauhallinen hetki päiväuniajalla, ja sitä, että viikonloppuna saa akut ladattua. Olen kuitenkin superkiitollinen siitä, että olen pystynyt työskentelemään näin joustavasti ja hyödyntämään hoitovapaata melkein 2,5 vuotta.


Muskarin syyskonsertti

Haikailen jo nyt tämän kevennetyn mallin perään. Mielessä siintää haave, että loppukeväästä  hyödyntäisin vielä jonkin kuukauden perhevapaita, kun Neiti on alle 3-vuotias. Tai, että Mies olisi kotona. Ihan sama kumpi, mutta koen vahvasti niin, että töitä ehtii tehdä vielä vuosikymmeniä. Neiti ehtii olla päiväkodissa kyllästymiseen saakka eli kaikki kevennykset pikkulapsiarkeen ovat tervetulleita. Intensiivisin pikkulapsiaika on ohi niin nopeasti, enkä halua siitä jäävän muistoksi vain pitkien työpäivien ja kiireen.

Viides työpäivä tulee kuitenkin tarpeeseen, sillä joka viikko hommat jää hullusti kesken. Jää ne varmasti jatkossakin, kuuluu työn luonteeseen, mutta ehkä ehdin viemään aisoita hieman nopeammin maaliin ja valmiiksi.

Tämä on ehdottomasti ollut tämän syksyn ja uusien alkujen kannalta täydellinen ratkaisu. Keventänyt sekä Neidin että omaa jaksamista. Suosittelen ihan jokaiselle hyödyntämään kaikki mahdolliset joustot työn ja perheen yhdistämiseen mitkä vaan ovat mahdollisia. Minulle tämä osittainen työskentely siitä asti, kun Neiti on ollut reilun vuoden on sopinut aika hyvin. En kannata täyttä vierottumista työelämästä vuosikausiksi, vaan optimiratkaisu on jotain siltä väliltä ja aina perhekohtaista. Vaatii myös joustavan työnantajan, jotta vaihtoehtoja erilaisiin malleihin on.

Pukkaako muilla joulustressiä?

Tehokasta viikkoa,
Satu

Taaperon huone ja uusi sänky



Taapero sai kuin saikin uuden sängyn parin kuukauden metsästyksen jälkeen. Etsin ensisijaisesti käytettyä hyväkuntoista Jollaa, Unipuun jatkopuuta tai Nukkua. Aiempi postaukseni lastensängyistä. Siinä kävi niin, että Jollat menivät aina saman tien, Nukkua ei kai valmisteta tällä hetkellä ja Unipuutkin tuntuivat menevän sivusuun niin Torissa kuin Huutonetissä. Tämä kyseinen oli yhtä suurempaa kolhua, sängyn sisäpuolella, erinomaisessa kunnossa. Siinä oli mukana turvalaita, mutta sängyn alalaatikko puuttui.

Joskus lokakuulla sänky meille kotiutui ja sehän piti ottaa heti käyttöön. Neiti oli sängystä niin innoissaan ja meillä ei ollut kellarissa säilytystilaa sille. Joten pinnasänky pakattiin pois ja koottiin Unipuu tilalle. Muutos vaati reissun Ikeaan ja Neidin huoneen uudelleenjärjestelyä. Yöt uudessa sängyssä ovat sujuneet aika hyvin. Hän ei kipua sieltä öisin eikä aamuisin itse pois. Hän on ottanut tavaksi huutaa herättyään: "Isiiii, äitiii, tuu tänne huoneeseen".

Meillä oli kuitenkin levottomampi yöjakso tässä pari viikkoa takaperin. Osin flunssan, osin vilkkaiden unien, mutta kenties osin uuden sängynkin aiheuttamana. Olemme lisänneet tyynyjä etenkin sängyn yläpäähän, sillä väljyyden tuoma turvattomuus on herätellyt meitä öisin. Tuntuu, että hän ei aina tiedä missä on. Tarkoitan, että selvästi on vaatinut totuttelua Neidiltä, että sänky on isompi. Hän kuitenkin muitta mutkitta sinne jää iltaisin nukkumaan ja aamuisin odottaa, että hänet haetaan. Ei siis tietoakaan mistään yöseikkailuista tai vanhempien sänkyyn kiipeämisistä.



Vasemmalla Once-taulu Mamas & Papas - Oikealla Magia Graphics*



Sängyn kanssa samaan syssyyn laitoimme hänelle tuon Ikean seinälampun, joka alkuun suurimman kiinnostuksen kohde olikin. Sitä rämpättiin aamuin illoin ja etenkin päiväunilla. Nyt meno senkin osalta rauhoittunut, kun uutuudenviehätys kaikonnut :)

Ikuisuusprojekti näyttäisi olevan tämä Neidin huone. Kukahan saisi nuo verhotkin vaihdettua? Harkinnassa on myös kääntää Ikean hylly poikittain, jolloin keittiö- ja muut tarvikkeet saisivat lisätilaa hyllyn päältä. Silloin seinälle tarvitsisi lisätä omat hyllynsä kirjoille ja koriste-esineille. Tapettikaan ei mene ikuisesti, kun valittiin silloin aikanaan tuo pienten lasten tyylinen. Vielä joulua ennen on aie raivata laatikoista turhat lelut ja palapelit eteenpäin, niin mahtuu uudet tilalle. Uskoisin, että täytykettä on taas tulossa. Kiinnostaako muuten Neidin lahjatoiveet tai lahjaideat hänen ikäiselle?
 
Elokuisilla syntymäpäivillä saadut Micki-keittiö ja hyllyssä vilahtava kassakone keittiötarvikkeineen ovat edelleen leikkien suosikkeja. Varsinkin kun kaveri on kylässä. Nuo 3Sproutsin säilytyslaatikot ovat olleet ihan huiput ja ovat tosi kivannäköiset. Neiti on hetki sitten innostunut enemmän rakentelemaan Duploilla ja niitä meillä onkin joululahjatoivelistalla. Samoin uusille kirjoille on tilausta. Täällähän veivataan pääsääntöisesti Soivaa Laulukirjaa ja Soivaa Joululaulukirjaa. Sanoisin, että joululaulut alkaa olla harjoiteltuna aattoa varten ;)


Millaisia huoneita muilla taaperoilla on?
Miten lelujen säilytys on ratkaistu? Entä se, että määrä on kohtuullinen?

Leppoisaa sunnuntaita,
Satu

24h aikaa itselle

 
Mitä sinä tekisit, jos saisit vuorokauden itsellesi? Tarkennetaan vielä, että kotona, ei hotellissa tai reissussa. Käyttäisitkö ajan laiskotteluun kotisohvalla, lempikirjojen lukuun, Netflix-maratooniin, ystävien näkemiseen, bilettämiseen, urheiluun vai mihin?

Minulla oli tällainen tilaisuus tänä viikonloppuna, kun Mies ja Neiti lähtivät mökille serkkutytön ja hänen isän kanssa. Miehet ja tyttäret -viikonloppu, josta jättäydyin hieman haikeana pois. Samaan aikaan kutkuttava tunne siitä, mitä kaikkea ehtisinkään tehdä vuorokauden aikana. Samalla puntaroin, että onko nyt tärkeä ehtiä paljon vai kenties olla vain ehtimättä mitään.

Suunnittelin tekeväni muun muassa nämä:
Näkeväni ystävää kahvin ja kakkupalan äärellä.
Treenaavani uutta treeniaohjelmaa sekä lauantaina että sunnuntaina.
Kirjoittavani blogia, tekeväni muita kirjoitushommia ja käsitteleväni kuvia.
Katsovani elokuvan.
Saunovani.
Syöväni noutoruokaa.
Kuuntelevani musiikkia.
Nukkuvani pitkään.



Mitkä suunnitelmat lopulta toteutuivat:
Näin ystävää kahvilla.
Treenasin lauantaina, sunnuntaina venyttelin.
Kirjoitin vähän blogia, otin valokuvia ja käsittelin niitä.
Katsoin Luokkakokous-elokuvan.
Lauantain päivällinen vaihtui extempori-ruokailuun ystäväperheen luona. Suurkiitos<3
Saunoin ja bonuksena lakkasin kynnet.
Musiikkia kuuntelin useaan otteeseen.
Nukuin 12h yöunet!!


Ehkä eniten nautin siitä, että minulla ei ollut aikataulua ja sen mukaan suunnitelmani eli. Selkeästi olin myös pitkien yöunien tarpeessa, kun nukuin sateen piiskatessa kattoa lähes puoli vuorokautta. Sunnuntai käynnistyi hitaasti, kuten joskus ennen muinoin, ja kului perhettä kotiin odotellen. Mikä ilo taas tyyppien kotiutuessa, mutta jo vain oli tervetullutta olla oman kodin valtias vuorokauden ajan.

Miten sinä tekisit, jos saisit vuorokauden itsellesi?

Stressitöntä viikkoa,
Satu 



Lumoblogien pikkujoulut



Lumoblogien pikkujouluja vietettiin viikko sitten aika kivankokoisella porukalla, meitä taisi olla 15. Tapahtumapaikalle Helsinkiin oltiin raaahauduttu ainakin Tampereen, Turun, Kuopion, Imatran ja Lahden suunnilta pääkaupunkiseudun lisäksi. Lumobloggaajat ovat saaneet uutta verta joukkoihinsa syksyn mittaan ja samalla muutama alkuperäinen bloggaaja on lähtenyt omille poluilleen. Odotin pikkujouluja innolla, sillä odotin näkeväni uudet ja vanhat tyypit viimein kasvotusten.

Minulla on tarve nähdä ihmiset livenä, nähdä ja kuulla, millaisia tyypit oikeasti ovat. Eihän sitä näe kuin pintaraapaisun tällaisissa kokoontumisissa, mutta on sekin alku. Iltapäivän aikana vahvistui fiilis, että oikeassa porukassa olen mukana. Yhteishenki on todella hyvä ja ilmassa on kehittymisen ja eteenpäinviemisen meininkiä. Vaikka oma panostus blogiin on vähän niin ja näin, niin into ja palo ovat edelleen tallella. On aina inspiroivaa tavata henkilöitä, joiden kanssa jakaa saman intohimon. Suurin osa meistä painii samojen asioiden äärellä, jolloin vertaistuki ja kokemusten jakaminen on aina antoisaa.

Valitettavasti omalta osaltani pikkujoulut - vuoden ekat ja vikat - jäivät lyhyiksi, sillä samalle päivälle puski sukulaisdinner ja teatteri. Karkasin pikkujouluista juuri ennen Nosh Organics -vaatemerkin esittelyä ja sekös harmitti, sillä en ole vieläkään onnistunut tähän merkkiin livenä tutustumaan.




Pikkujoulut alkoivat fiftarihenkeen sisustetussa rokkimäkissä. Valtasimme bloggaajaporukalla ravintolan takaosan ja täytimme mahat salaatein ja burgerein. Hitti oli ensimmäisessä kuvassa nähtävä Mocha Frappe. Annan annos herätti kateutta pöytäkavereissa, joten pian meillä kaikilla oli samanlaiset nenän edessä. Maistuva jäähileinen kahvijuoma kermavaahdolla ja suklaakastikkeella, nam! 

Pikkujoulut jatkuivat meille varatussa tilassa Töölössä. Vapaa jutustelu, lämmittävät glögit, kuohuviini ja mukaan tulleiden vauvojen ihailu täyttivät tilan. Kaikkien kanssa en millään ehtinyt jutella - lähinnä aina sen, joka vieressä sattui olemaan.  Näytti kuitenkin, että juttu luisti kaikilla. Monihan tunsi toisensa jo entuudestaan, mutta minä en esimerkiksi ole juuri verkostoitunut tai käynyt blogitapahtumissa, joten nämä ovat aina niitä ensimmäisiä kertoja. Toki niiden kanssa, joita olin nähnyt aiemmin tai joiden kanssa ollaan juteltu paljon verkossa, juttu luisti livenäkin.

Oli tosi kiva nähdä ja saada ääni kasvoille, joiden kanssa on keskustellut netissä ties mistä. Työnkin puolesta toitotan aina digitalisaatiota, mutta faktahan se on, että mikään ei vedä vertoja sille, että ollaan livenä samassa tilassa - kohtaamassa toinen ihminen. Toisia jännittää enemmän, toiset ovat yhtä sulavia kuin virtuaalisesti ja toiset siltä väliltä. Tätä porukkaa yhdistää vahvasti intohimo bloggaamiseen ja siinä kehittymiseen. Kuitenkin jokaisen syyt bloggaamiseen ja tavoitteet ovat hyvin erilaisia - toisille bloggaaminen on puhdas harrastus, toisille työ, toisille merkittävä sivutulon lähde, toisille keino kuvailmaisuun, toisille kirjoittamisen ja itsetutkiskelun väline.


Suurin osa paikalla olleista lumobloggaajista


Lumoblogeissa on todella taitavia, kiinnostavia ja upeita persoonia mukana. Jokaisen blogi on persoonansa näköinen. Kiitos siis koko porukalle kivasta iltapäivästä <3  Kuvista kiitos bloggaajakollegoilleni: Maaria / Hulivilini, Anna / Lapsellista, Jonna /  Äiti kehystetääks tää ja  Jenni / Hiekkaleikkejä. Suurkiitos myös pikkujouluissa mukana olleille yrityksille

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille toivottaen,
Satu 


Arkiaamut ja vinkit sujuviin aamuihin

Aamulatte työpaikalla

On edelleen uskomatonta, miten kaikki todella muuttui lapsen syntymän myötä. Myös aamut. Tämä entinen aamutorkuttelija on tätä nykyä enemmänkin aamuvirkku. Vielä kotona ollessa aamu-unet maistuivat, totuin heräämään klo 7 - 7.30 välillä. En enää aikoihin ole jaksanut valvoa iltaisin, vaan kömmin arkena ja viikonloppunakin melko aikaisin unille. Arkisin usein jo klo 21 pintaan.

Aamut alkavat omalta osaltani nykyisin siinä 5.45-6.30 - riippuen täysin siitä vienkö Neidin vai onko Miehen vuoro. Menen aiemmin töihin silloin, kun haku on vastuullani, jotta pääsen livahtamaan aikaisemmin töistä. Viedessäni olemme useimmiten päiväkodilla puoli 8 - kahdeksan aikaan.

Ollaan pyritty viemään Neiti päiväkotiin vuoroaamuin, jolloin hautkin jakautuvat molemmille. Tässä tietenkin huomioidaan työt ja muut menot, jolloin mennään sen mukaan, kellä tarve kulloinkin joustolle on. Simppeliä. Rumba pyörii kaksin aivan hyvin, eikä olla tarvittu ylimääräisiä käsiä avuksi, vaan on pystytty itse sumplimaan menot, viennit ja haut.

Miten aamut sitten sujuvat meillä?  Variaatioita riittää ja välillä kiukulla, toisinaan surulla, mutta useimmiten pääosin positiivisissa tunnelmissa. Jokaiseen aamuun eittämättä mahtuu kirjo tunnetiloja ja tilanteita, joista halutesssaan saa isonkin sopan aikaiseksi. Kun on klaarattava oma valmistautuminen, Neidin herättäminen ja valmiiksi saattaminen sekä sujuva pukeutuminen, tavaroiden vaunuihin pakkaus ja ulos siirtyminen, ei yleensä kokonaisuus suju täysin haasteetta. Haasteet ovat useimmiten tasoa: hanskojen käsiin vänkäämistä ja ulkovaatteiden pukemista yhteistyöhaluttoman lapsen kanssa. Sitten kun jostain syystä aikataulu alkaa venymään, alkaa itsellä painaa kiire takaraivossa ja se ei sinällään tilannetta auta.


Holiday brekkie - aamiaista Nizzassa


Avainasemassa ovat valmistelut.

1. Tavarat ja vaatteet valmiiksi edellisenä iltana. Tätä neuvoa toteutan orjallisesti. Silloin kun vien Neidin, laitan illalla molempien vaatteet ja tavarat valmiiksi. Nopeuttaa ja selkiyttää aamuja. Toki joskus ulkovaatteita joutuu aamulla hieman arpomaan ja kenkiä aina kelin mukaan, mutta se on pientä, kun ihan kaikkea ei tarvitse aamulla kiireessä miettiä.

2. Herääminen ennen lasta. Siitä ei tule mitään, jos työaamuna nukkuisin yhtä pitkään kun Neiti. Meidän aamut venyisi ja vanuisi, sillä palvelisin häntä samalla, kun yrittäisin saada itseni valmiiksi. Herään siis noin puoli tuntia tai kolme varttia ennen Neitiä, jotta olen kutakuinkin valmis silloin, kun on aika herättää hänet 7 pintaan. Oma aamusuihku vaihtuu usein iltasuihkuksi.

3. Aamupalojen esivalmistelut. Tavaksi on tullut antaa Neidille jokin pieni aamupala kotona - tarkoittaen pientä Gefilus-jugurttia, puolikasta karjalanpiirakkaa tai omenalohkoja. Omat kahvit lataan illalla valmiiksi keittimeen. Omaan suuhun menee yleensä aamuisin pala leipää tai jugurttia, mutta otan aina töihin toisen aamiaisen eli lisää leipää ja hedelmiä laukkuun. Hän syö sitten päiväkodissa varsinaisen aamupalan.

4. Jatkuva jutustelu siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä pätee aina, kun meillä on aikataulu. Kuulostaa aikuisen korvaan hassulta, mutta keskittymiskykyä ja ajantajua vailla olevan taaperon korvaan ei. Kerron ja toistan siis monta kertaa aamun aikana fraaseja, kuten: "Kohta mennään päiväkotiin" "Kohta puetaan ja sitten mennään päiväkotiin" "Tänään päiväkodissa onkin jumppaa, ai kun kiva" "Kohta näet taas päiväkotikaverit ja hoitajat" jne.

+ Positiivinen mieli. Aamulla, jos joskus, hermoilu on syytä pitää minimissä. :)


Näiden keinojen avulla aamut saattavat sujua hieman helpommin, mutta totta kai sekaan mahtuu aamuja, jolloin kiukuttaa. Joskus minua, joskus Neitiä. Joskus väsyttää enemmän tai ei vaan kiinnosta. Toisinaan kaikki sujuu kuin tanssi. Usein Neiti kysyy heti herättyään unenpöpperöisenä: "Minne sit mennään?" Hyvin häneen on iskostunut ajatus siitä, että aika pian heräämisen jälkeen ollaan johonkin menossa. Onneksi vielä pari viikkoa voin kolmena päivänä viikossa sanoa, ettei mennä mihinkään. Mennään katsomaan lastenohjelmia ja tekemään aamupalaa rauhassa.

Jokaiseen aamuun on tärkeä mahduttaa rauhallinen herääminen ja kiireettömät valmistelut halauksineen ja pusuineen. Päivän ohjelmasta jutustelu ja hellyys. Ilman niitä aamut tuntuvat paljon kurjemmilta - meistä kaikista.

Miten aamut sujuvat muilla?
Jaa omat vinkkisi sujuviin aamuihin :) 

Parempia aamuja meille kaikille,
Satu 


Marraskuu


Marraskuu on ottanut ja antanut, On ollut kiirettä ja menoja oikein urakalla, samoin sairastelua. Kaikki perjeenjäsenet ovat sairastaneet jonkinasteisen flunssan. Päiväkodista ei tosin olla oltu pois kuin päivä tai pari, sillä on viikonloppuisin pystytty aika hyvin oloja parantelemaan. Tänään piipahdettiin hakemassa influenssarokotteita ja mikä positiivinen yllätys olikaan tämä 2- ja 3-vuotiaille tarjolla oleva suihkerokote. Mahtavaa edistystä.

Kaksi viimeistä viikkoa on pitänyt sisällään aika monta iltamenoa hektisten työpäivien lisäksi. On ollut hyvinvoinnin iltaa, työmenoja, Lumoblogien pikkujoulut ja siihen päälle teatteria sukulaisten kanssa. Joulu alkaa valtaamaan mieltä ja joitain valmisteluja tai lähinnä lahjapohdintoja sen suhteen on jo tehty. Pitäisi vielä kunnolla suunnitella lahjahankinnat ja sitten toteuttaa ne. Miettiä, miten muistetaan päiväkodin hoitajia ja Neidin kummeja. Vuosikalenterit isovanhemmille on tilattu. Saa nähdä, miten käy joulukorttiprojektin..


Näiden kuvien kautta on helppo hypätä marraskuun tunnelmiin. Kelien hetkellinen kylmeneminen havahdutti minut hankkimaan Neidille uuden isomman talvipuvun, joten nyt odottelen pakettia niin Lekmeriltä kuin Jollyroomilta. Viime vuoden Reimatecin puku mahtuu edelleen, mutta ei se optimaalinen ole, vaikka niin alkuun luulin. Hihoissa ja punteissa saisi olla hieman lisää pituutta.

Kävin tässä taannoin työporukalla Anssi Kelan keikalla ja pakko todeta, että Kelahan osaa ja taitaa. Circus oli torstai-iltana täyteen ängetty ja meininki kohdillaan. Itseasiassa aika hillittyä meininkiä. Lavalla piipahtivat myös JVG ja Sanni. Todella kelpo keikka ja Anssihan on taitava muusikko. Yllätyin eniten siitä, että vanhat loppuunkuluneet hitit, kuten Milla, toimivat nekin edelleen.


Olemme pohtineet Neidin kevään harrastuksia ja kokeilleet paria erilaista jumppaa. Luultavasti olemme valitsemassa viikonloppuna järjestettävän perhejumpan. Oikeastaan arvioinnissa on, olisiko jumppa tanssillisempi vai perinteisempi. Kuvissa olemme kokeilemassa Espoon Töpinöitä, joka on koulujen liikuntasaleissa järjestettävää vapaa liikkumismuoto. Välineet tulevat talon puolesta ja liikuntasalin käyttö on perheille ilmaista.

Taannoin juhlimme vaahtokarkkikakun äärellä 3-vuotiasta tyttöä. Kovin juttu synttäreillä oli tietenkin lasten oma pöytä, jossa Neitikin istui ja sankarin lahjaksi saamat voimistelurenkaat. Niissä tytöt vuorotellen roikkuivat. Jos Neidiltä kysyttäisiin, niin joka päivä mentäisiin synttäreille tai kylään jonkun luo. Hän on aina valmiina treffaamaan ystäviä. Vaikkakin pahasti valloilla oleva "MUUUN, MUUUUN, MUUN" vaihe välillä leikkejä hankaloittaakin.

Typy on nukkunut jo pari viikkoa uudessa sängyssään, oma postaus tulossa, ja se on sujunut vaihtelevasti. Olin taannoin Yle Puheella haastattelussa, koskien vauvojen unikoulua. Voin siitä vinkkailla, kunhan se nettiin ilmestyy :) Sivupalkissa luetuimmat-listan kärjessä keikkuvan blogikirjoituksen perusteella minut sinne pyydettiin. Olen viime aikoina käyttänyt paljon aikaa oman hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja sillä saralla on monta rautaa tulessa. Niistäkin lisää piakkoin.

Energistä marraskuun viimeistä päivää,
Satu

Päiväkotiarkea Espoossa


Kerrassaan hieno uutinen tavoitti minut eilen iltapäivällä, kun luin Espoon valtuuston päätöksestä säilyttää päiväkotien ryhmäkoot ennallaan ja lisätä varhaiskasvatuksen rahoitusta 2.2 miljoonalla.  Hallituksen esittämät kiristykset eivät siis ainakaan ensi vuonna toteudu Espoossa. Tieto on tietenkin huojentava, sillä päiväkotien ryhmäkoot ovat tälläkin hetkellä usein isompia kuin suositus on, ja päiväkotiammattilaisten kädet vähintäänkin täynnä.

Syksyn mittaan olen toistuvasti saanut hämmästellä päiväkodin hoitajien kykyä hallita kokonaisuutta ärätietoisen lempein ottein. Meidän päiväkodissa hoitajat rakastavat työtään lasten parissa. Heillä synkkaa keskenään, mikä edesauttaa lämmintä ilmapiiriä. Hoitajien vaihtuvuus on vähäistä, mikä kertoo sekin viihtymisestä. Heidän työmäärä on vuosi vuodelta kasvanut, mutta se ei ole lannistanut ketään. Enemmänkin heitä vaan harmittaa se, että esimerkiksi siivoaminen on aina pois lasten kanssa olemisesta. 

Lapsista huolehtimisen ja heidän kasvun tukemisen lisäksi itse toiminnan suunnittelu vie aikaa. Kun meillä oli päiväkotiharjoittelu käynnissä ihmettelin päivittäin, miten tämän kaiken hanskaaminen onnistuu kolmen hoitajan voimin. Siihen aikaan liittyi tietenkin paljon uuden opettelua - oli uusia lapsia, uusia hoitajia, uusi ympäristö ja päiväkodin rytmiin oppiminen. Alkuviikkojen jälkeen toiminta kuitenkin tasaantui niin, että lapset tietävät mitä milloinkin tapahtuu ja osaavat itse toimia sen suuntaisesti - ikätaso huomioiden. Rutiinit pitävät homman aisoissa.

Meidän henkilökohtainen päiväkotitaival on ollut jopa positiivisempi kuin etukäteen osasin ajatella. Neiti sopeutui nopeasti ja kiintyi päiväkodin ihmisiin. Hän nauttii ohjelmasta ja enenevissä määrin seurasta. Hänellä on edelleen spesiaali suhde jo vauva-ajalta läheiseen bestikseen, mutta usein touhuaa muidenkin lasten kanssa. Hän ihailee isompia ja vauvattelee pienempiä. Ryhmäkoko on melko suuri, mutta ikäjakautuma ryhmän sisällä tekee ryhmästä kenties helpommin hallittavan. Pieniä on vain pari ja eniten 2- ja 3-vuotiaita. 

Kun mietin aikaa muutaman kuukauden taaksepäin, niin olen huojentunut ja hyvilläni siitä, että kotikuntani on varhaiskasvatusta tukeva, eikä sitä vastaan. Erityisesti 3-5 -vuotiaiden ryhmäkoot ovat jo nyt isoja ja siten erittäin työllistäviä. Päivähoidon laatu ja turvallisuus ovat kiinni juuri näistä asioista - käsipareista ja syleistä, joita lapsille on tarjolla. Kuulevista korvista ja auttavista käsistä.

Hienoa Espoo ja asian puolesta taistelleet puolueet. 

Mahtavaa viikkoa,
Satu

Edullinen henkivakuutus



Pimeät aamut ja vielä pimeämmät illat laittoivat meidän perheen heijastinostoksille. Liikenneturvan sivuilla on karua kieltä jalankulkijan näkymisestä pimeällä:

Kaukovaloilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 100 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta riippuen. Heijastinta käyttävä nähdään jo 300 metrin päästä.
Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 40 metrin päästä, kun jalankulkijan heijastin näkyy jo 150 metrin etäisyydeltä.

Etenkin kun mietin Neitiä ja sitä kuinka näkymätön hän on autoilijoille, niin sydäntä puristaa. Onhan hänellä useimmiten sellaiset ulkovarusteet päällä, joissa on heijastimet itsessään, mutta ne eivät tunnu riittävältä, jos oikeasti liikutaan ja ulkoillaan iltaisin. Hänellä ei sentään ole ikinä täysin mustaa yllä, vaan vaatteet ovat värikkäitä, mutta eipä ne juuri pimeällä näy. Itsellä taas on aina musta tai tumma takki ja saappaat, niin omatkin heijastimet oli aika laittaa ajan tasalle.




Yksi lapsilla paljon käytetty suojakeino on tietenkin heijastinliivi. Liivi on varmasti meidänkin valinta jossain vaiheessa, mutta nyt sitä ei lähiostarilta löytynyt. Mies ja Neiti tyhjensivät Clas Ohlsonin hyllyt, sillä sellainen kasa meille kotiutui LED-valoja. Nämä pienet lamput saa näppärästä vetoketjuihin kiinni. Meillä kaikilla keikkuu yksi takin vetoketjussa ja lisäksi vaunuissa on omansa. Vaunuissa on lisäksi vanhat heijastinteippaukset.

Astetta järeämpi hankinta oli tämä LED-valaisin, joka kiinnitetään esimerkiksi käsivarteen. Neidillä yllä. Vielä käteen taskulamppu, niin tutkimusmatka pimeään voi alkaa. Nykyään heijastinvalikoima on valtava ja valotuotteitakin on jos jonkinlaisia eli kukin varmasti löytää omaan tyyliinsä sopivan. Jostain luin heijastinsuihkeesta, jota voi suihkuttaa esimerkiksi kypärään. Hienoa, että yritykset satsaavat tähän henkivakuutukseen ja innovoivat uusia tapoja näkyä paremmin pimeässä. Sillä pimeäähän täällä Pohjolassa riittää. Nuo meidän pienet valot taisivat olla 2kpl 5€ eli hinta on varsin kohtuullinen. Pieni satsaus, jolla on iso merkitys.

Turvallisia ulkoiluja toivoen,
Satu 

Retkeilyä 2-vuotiaan kanssa


Olen pitkin syksyä kirjoitellut meidän retkistä lintutorneille ja muutenkin luonnossa liikkumisesta. Toisinaan olemme olleet liikkeellä vaunujen kanssa, esimerkiksi Luukissa, lintutorneilla pääsääntöisesti jalan ja pari viikkoa sitten Porkkalannniemeen lähdimme ensimmäistä kertaa kantorinkan kanssa. Neiti jaksaa kävellä jo melko pitkiä matkoja, mutta usein kyse on enemmänkin viitsimisestä. Silloin sylin sijaan joku kantoväline on meille heikkoselkäisille vanhemmille kullanarvoinen.

Vauva-aikana meillä oli käytössä peräti kolme erilaista kantoreppua - oli Manduca, Baby Björn ja Stokke MyCarrier. Stokkea tuli eniten käytettyä, mutta kaikkien kanssa yhteiselo jäi muutamiin kertoihin. Tästä viisastuneena lainasimme ystäviltä kantorinkan ja menihän siinä vuoden päivät ennen kuin se kaivettiin varastosta esiin. 

Topclimber-merkkinen kantorinkka ei kenties ole markkinoiden monipuolisin ja tukevin, mutta ajoi erinomaisesti asiansa. Siinä on pieni reppuosa tavaroille, vaikkakin eväät ja termarikahvit oli pakattu minulle omaan selkäreppuun. Tukevat säädöt pitivät Neidin hyvin paikallaan ja mikä parasta hän tykkäsi olla kantorinkassa ja katsella maisemia.



Näinkin perusrinkka riittää aivan hyvin pieniin muutaman kilometrin patikointeihin, joista osan matkaa lapsi kävelee. Etenkin meillä selkäongelmien kanssa painivilla nousevat kantorinkan tukevuus ja käyttömukavuus tärkeään rooliin. Harmi, ettemme olleet tajunneet kaivaa rinkkaa esiin jo aiemmin, sillä tämä olisi ollut selkäystävällisin kantotapa jo viime keväänä.

Kokonsa ja kilojensa puolesta tämä rinkka menee takuulla Neidillä vielä talven ja ensi kevään retkillä. Kenties yli 3-vuotiaanakin. Tässä kiloraja taitaa olla 15kg ja meidän 2v3kk tirppanen sinnittelee 11-12kg välimaastossa. Pidemmälle lapselle maisemat avautuvat vielä paremmin, kun pää ei jää kantajan pään taakse. Neiti ei tosin maisemista valitellut :)

Paras ja odotetuin hetki tälläkin retkellä oli tietenkin eväiden syöminen ja grillaaminen. Vakioeväinä meillä kulkee repussa leipiä, jotain grillattavaa, kahvia ja janojuomaksi vettä tai mehua. Kahvin kylkeen pitää tietenkin olla myös herkkuja, yleensä keksiä tai suklaata.

Olen käynyt oman äitini kanssa Porkkalassa jo ihan pienestä tytöstä lähtien. Reilu parikymppisenä kävin siellä Miehen kanssa kesäpäiviä viettämässä ja kolmekymppisenä ystävien kanssa kalastamassa. Nostalgista oli viedä Neiti sinne ensimmäistä kertaa, muttei takuulla viimeistä. Porkkala onkin loistava retkeilykohde perheille, sillä maasto on helppokulkuista ja maisemat huikeat. Siellä on useita tulentekopaikkoja, wc ja hyvät opasteet. Vahva suositus.

Onko muilla kokemuksia kantorinkoista, etenkin isomman lapsen?

Energistä sunnuntaita,
Satu