Joronjäljillä (Perhereissu Savoon)

Sukulaisissa Savossa. Reissuun startattiin perjantaina puoliltapäivin pitkäksi venyneiden yöunien jälkeen. E nukkua posotti klo 9 asti. Matkaa Savon sydänmaille reilu 300km ja auto täyteen pakattuna. Käpylästä nappasimme vielä mukaan E:n pikkuserkun ja matka saattoi alkaa.

Matkustussuunnitelma oli laadittu sen mukaan, että E nukkuu päiväunet matkalla. Alkumatkasta katselimme jo kertaalleen Siinan laulutuokiot Yle Areenasta, syötin lounaan ja lopulta hän sai unen päästä kiinni. Unta riitti 1,5h verran, kunnes aloimme lähestyä Mikkeliä. Mikkelissä välipalapysähdys ja lyhyet kävelyt, jonka jälkeen vielä tunti matkaa jäljellä. Siinä laulettiin tutut laulut useampaan kertaan, katsottiin Miehen puhelimesta Muumeja, Teletappeja (ei jaksa keskittyä) ja musiikkia sekä luettiin omat äänikirjat. Huh, mikä matka. Niin ja turvauduttiin naksuihinkin jossain välissä. Perillä pienet alkukiukut autossa istumisesta, mutta siitä se fiilis sitten parani, kun pääsimme ruokapöydän äärelle.



 Mummolassa


Ensimmäinen ilta sujuikin rauhallisissa tunnelmissa syöden ja kuulumisia vaihdellee tätini luona. Yllätysohjelmaa oli luvassa, kun paikallinen Osuuspankki oli järjestänyt Suvi Teräsniskan joulukonsertin Joroisten kirkkoon. Mies lähti E:n kanssa laittamaan pedit valmiiksi majapaikkaan ja minä lähdin tädin ja pikkuserkun kanssa piipahtamaan Suvin konsertissa. Kaunis ja harras tunnelma, Suvin upea ääni sai hieman sellaista joulukaihoa omaankin mieleen. On ollut niin hektistä ja Miehen sairastelun täyttämää tämä syksy, että joulumieli on ollut kateissa. Puolituntinen maistiainen riitti meille, mutta pidetty konsertti taisi olla tupaten täyteen ahdetussa kirkossa. 

Iltapalojen jälkeen olimmekin valmiit yöpuulle. Ennen näillä reissuilla suunnattiin tässä vaiheessa iltaa paikalliseen baariin näkemään maaseudun tuttuja. Matkasänkyyn rauhoittuminen vei Neidiltä sen puolisen tuntia, mutta kun uni viimein tuli, nukkui E tyytyväisenä yön läpi heräämättä. Matkasänkynukkumiset ei aiemmin ole sujuneet ihan näin hyvin. Enemmänkin Mies stressasi, että onko sillä nyt varmasti lämmin ja kävi pariin otteeseen yöllä peittelemässä tytön. Tiukka aikataulu ajoi meidät ylös sängystä 8 jälkeen aamulla, josta tie vei suoraan taas tätini ruokapöydän äärelle. Ennen lounasta kiersimme pari muuta sukulaispaikkaa. Siitä on puoli vuotta, kun E on näitä sukulaisia nähnyt ja kyllä oli ihmettelemistä. Jännittikin, mutta hetken tarkkailtuaan esitteli kävelytaitoaan ja oli aivan haltioitunut mm. täytetyistä eläimistä mummolassani. Mummola on siis nykyään enoni koti, mummoa siellä ei ole ollut enää muutamaan vuoteen, mutta lapsuudem mummola paikka edelleen minulle on. Majavaan tehtiin lähempääkin tuttavuutta ja seinällä ollutta hirveä hämmästeltiin. Minusta nämä metsästetyt eläimet täytettyinä ovat aika luotaantyöntäviä, mutta harrastuksensa kullakin.


  Neiti E ukin haudalla <3


 Suvi Teräsniskan joulukonsertti


Joroisten vierailujen raskain osuus on aina lopussa, kun käymme isäni haudalla. Joroinen ylipäätään muistuttaa minua isästäni, joka asui siellä ennen menehtymistään. Siitä on jo 10 vuotta, mutta oma ikävä ja suru eivät ole mihinkään muuttuneet. Haudalla käynti kirpaisee nyt vielä enemmän, kun E on mukana. Olisin niin toivonut heidän tapaavan toisensa.

Kotimatkalle startattiin yhden aikaan ja Neiti simahti saman tien. Tällä kertaa hän nukkui vajaan kahden tunnin unet, mutta silti ajomatka tuntui taas järjettömän pitkältä. Pysähdyimme Lahden Matkakeitaaseen E:n herättyä välipalalle, mutta sateisessa ja sumuisessa säässä ajomatka vaan kesti ja kesti. Vielä koukku Käpylään ja taisimme olla viiden jälkeen lopulta kotona. Kiva on käydä ja nähdä sukulaisia, mutta aivan liian tiukka on tällainen yhden yön reissu. Pitäisi ehdottomasti olla sen kaksi yötä, jotta ei tarvitse kiirehtiä. 

Haluaisin joka tapauksessa saada automatkustamisesta Neidin kanssa mukavempaa, onko tämä utooppinen toive? Hän kiukkuaa penkissään, kun ei oikein pysty siinä ihmeitä tekemään, eikä näe maisemiakaan liiaksi. Tiedän, että penkin kääntäminen kasvot menosuuntaan kenties vaikuttaisi asiaan, mutta sitä en vielä halua tehdä. Kun kuitenkin nämä kotiseudulla ajetut matkat kohtuullisesti taittuvat.

Mites muiden taaperot viihtyvät autossa? Etenkin pidemmillä matkoilla?

Rauhallista ensimmäistä adventtia toivotellen, SS

 

Tahdon

Tänään äänestetään tasa-arvoisesta avioliittolaista. Meinasin krjoittaa lain puolesta, sillä niin kovasti sitä toivon. Ennusteethan näyttävät siltä, että laki saadaan viimein läpi ja ihmisoikeudet alkavat viimein koskea meitä kaikkia - seksuaaliseen suuntautumiseen kantaa ottamatta. Täällä oli hyvin kuvattu, mistä oikein on kyse, jos jollekin epäselvää. 




Minusta on käsittämätöntä, että Suomi ei ole, ainoana Pohjoismaana, vielä saanut lakimuutosta läpi. Tasa-arvon ei voi mitenkään sanoa toteutuvan tässä maassa niin kauan kuin laki ei tule voimaan. Tämähän on verrattavissa naisten äänioikeuteen tai vastaavaan. Seurauksia pelättiin ja mitä on tapahtunut? Naiset eivät edelläänkään ole päättävillä paikoilla siinä missä miehet ja palkoissa tullaan perässä. Mutta pitkälle on menty niistä ajoista, kun naisen paikka oli nyrkin ja hellan välissä. Olihan meillä naispresidenttikin.

Minusta asia on niin simppeli, että sitä kannattaa katsoa pienen lapsen silmin. Onko lapselle mitään väliä sillä, onko hänellä isi ja äiti, äti ja äiti tai isi ja isi? Hän on onnellinen, kun hänellä on kaksi vanhempaa tukena ja turvana. Yksikin riittää. Vastasyntynyt hyväksyy hoitajakseen, luotetukseen kenet tahansa, joka huolehtii ja antaa turvaa ja rakkautta. Minä ainakin aion kertoa E:lle erilaisista perhemuodoista, jos hänelle ei se tule tutuksi omassa arjessa. Perhemuotojen monimuotoisuus on mirlestäni rikkaus.





Minun kantani on tämä. Mikä on Sinun kantasi? Uskotko lain läpimenoon?

Nyt autoon ja kohti Savoa ja Joroista,
Hyvää viikonloppua kaikille, SS





Lukulistalla: Anna Perho, Superarkea

En ole lainkaan self-help -kirjojen kuluttaja, mutta kirjastokäynnillä silmäni näkivät sanan Superarkea, joten tähän oli tartuttava. Vielä kun takakansi lupaili käytäntöä downshiftaushöpönlöpön sijaan, niin olin myyty. 

Olenhan vielä raskausaikana ollut kirjojen ystävä enemmänkin, mutta viimeisen 1,5 vuoden aikana olen lukenut lähinnä kasvatusopuksia - humoristisia ja ihan oikeita, Sinkkosta ja muita. Muu lukemani kirjallisuus on rajoittunut fiktiiviseen ikisuosikkiini Annika Bengtsonin seikkailuihin Liza Marklundin kirjoissa sekä Khaled Hosseiniin. Juuri muuta ei ole kiinnostusta ollut.



Superarkea sai minut koukkuun alkumetreillä. Kirja on pullollaan itsestäänselvyyksiä, loistavia oivalluksia ja käytännön vinkkejä ja ohjeita arjen muuttamiseen. Itsestäänselvyyksillä tarkoitan asioita, kuten parisuhteen hoitaminen, ystäväsuhteiden ylläpito, suunnitelmallisuus, priorisointi jne. Tiedämme kaikki periaatteessa nämä asiat, mutta ne unohtuvat usein arjen tiimellyksessä. Vai onko siellä joku joka tohtii sanoa, että kaikki osa-alueet ovat balanssissa? Epäilen. Minusta ainakin tuntuu koko ajan, että joku osa-alue rakoilee, jos se ei ole parisuhde, niin se on ystävyyssuhteet, ja jos ei kumpikaan näistä, niin se on työ ja toisinaan lapsi. Fiilikset vaihtelevat ihan päivittäin ja viikottain.

Perho opastaa siivoamaan elämästään turhan pois, niin kuormittavat ihmissuhteet kuin ylimääräisen tavaran. Allekirjoitan hänen ajatuksensa ja neuvonsa monessa kohtaa. En itsekään usko, että sellaisia ystävyyssuhteita on kannattavaa ylläpitää, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Ja antavat nimenomaan hyvää kuin huonoa. Allekirjoitan senkin, että jos tavaraa on joka paikka enemmän kuin pullollaan, se lisää ahdistusta. Meillä nimittäin on aika täyteen ahdettuja kaappeja muutama. Kun koti on järjestyksessä, vaikuttaa se olooni positiivisesti.




Kuitenkin kirjan tärkein oppi tai muistutus on tämä: "Priorisointi on luopumista". Olen aiemminkin eräässä koulutuksessa ollut saman äärellä eli tulisi elää arvojensa kaltaista elämää. Arvot joiltain osin muuttuvat eri elämäntilanteissa, mutta pääroolia meillä jokaisella luultavasti esittävät perhe, terveys, ystävät, työ, harrastukset.  Osa näistä tai kaikki. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että nyt kun lapseni on pieni on hän ja perhe-elämä prioriteettilistalla ykkösenä, eikä esimerkiksi uralla eteneminen. Nyt on tärkeä tehdä ratkaisuja sen mukaan, että perhe-elämä ei siitä liiaksi kärsi. Joskus myöhemmin on aika miettiä urakuvioita uudemman kerran. Kaikkea ei voi saada samaan aikaan. 

Kirjassa käsitellään paljon ajanhallintaa koskevaa problematiikkaa ja kiirettä. Onko kiire oikeaa kiirettä vai kenties sellaista itse kehitettyä, mille voisi pienillä muutoksilla olla tehtävissä jotain? Väitän, että ihan jokainen löytää itsensä kirjan sivuilta. Siellä sivutaan niin parisuhdetta kuin lapsiperhearkea, liikuntamotivaatiota - arjen kaikkia osa-alueita.




Perhomaiseen tapaan asiat käsitellään suorasukaisesti, räväkkään tyyliin, mutta käytännönläheisesti ja esimerkkejä viljellen. Kirja on loistava idea myös pukinkonttiin. Minullakin tuli heti mieleen pari ystävää, joille kirja neuvoineen toisi piristystä ja puhtia hektisen arjen keskelle. Kirjan lukeminen sai minulla ainakin ajatukset liikkeelle. Vielä mitään konkreettisia toimia en ole tehnyt, mutta aion tehdä. Kirjan lopussa on aivan loistava 20 supervinkkiä. Lue ainakin ne!

Omia tavoitteita ja unelmia on aina silloin tällöin hyvä tarkastella ja päivittää. Meidän kaikkien. En ole omia unelmiani ja tavoitteita päivittänyt sitten E:n syntymän. Olen elänyt tätä toteutunutta unelmaa niin täysillä ja keskittyneesti. Nyt kun työelämä on raottanut oviaan ja vallannut tilaa kalenterista sekä pääkopasta, voisi olla aika taas jäsennellä omaa tulevaisuuttaan ja unelmia laajemminkin. Milloin Sinä olet viimeksi miettinyt asioita pidemmälle esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden päähän, mistä haaveilet ja mitä tavoittelet?




Sain Perhon kirjasta myös pari uutta lukuvinkkiä - Terhi Majasalmen Totuus taloudestasi ja Elina Tanskasen Parisuhdekirja. Näiden lisäksi kysyn teiltä kirjavinkkejä tulevan talven lukulistalleni eli


Mitä Sinä luet juuri nyt?
Mitä kirjaa voisit suositella?

Kivaa loppuviikkoa, SS



Blogin seurantakanavat

Reilu kuukausi sitten uutisoin täällä Kaksplussan blogiyhteisöön liittymisestä. Nyt viimein homma alkaa rullaamaan siihen malliin, että mobiililuettavuus ja -kommentointi sujuvat myös Kaksplussan kautta blogiin tultaessa eli osoitteesta http://blogit.kaksplus.fi/blogi/hyvavoittaa/.  Blogin ulkoasu on saanut viikonlopun aikana uuden ilmeen, tämäkin vain Kaksplussan kautta blogiin tultaessa. Muutosten myötä ratkesi myös some-jakamista koskeneet haasteet. Tämä infona kaikille, kun olen saanut kommenttia mm. mobiilikommentoinnin ontumisesta.


http://blogit.kaksplus.fi/blogi/hyvavoittaa/



https://www.facebook.com/hyvavoittaa


Instagram @hyvavoittaa


http://instagram.com/hyvavoittaa



Feel free to follow! :)

Touhukasta tiistaita, SS

Neidin joulukalenteriasia ratkaistu - kertoilen siitä lisää myöhemmin!


Viikkokatsaus #47

Lunta tulvillaan oli maa vielä lauantaiaamuna. Saimme viimein ensilumen, joka kestikin maassa reilun vuorokauden. Lunta ihmeteletiin E:n kanssa viikonloppuna, mutta pulkkakauppaan ei vielä päästy. Eipä ollut kiirekään, kun eilen lumet jo sulivat pois. Pohdinnassa onkin, millainen pulkka tai millaiset tarvitsemme. Kenties vauvapulkka E:n vetämiseen ja tavallinen versio mäenlaskuun minun tai Miehen sylissä. Pinkki Stiga sitten jossain vaiheessa ;)

Joulukuu lähenee uhkaavasti ja ajatuksissani oli tehdä Neidille joulukalenteri. Sellainen kankainen seinälle ripustettava, jonka uumeniin kätkisin aarteita. Jouluperinne lapsuusvuosille. Aika alkaa käymään vähiin ja varsinaista ideaa, saati aikaa, ei näytä kalenterin teolle olevan. Jos siis blogissa hiljaisempaa tällä viikolla, niin luultavasti ompelen sormet verillä joulukalenteria. Tai sitten kalenteri toteutetaan vasta ensi vuonna..


Instagram @hyvavoittaa


1. Vauhtihurmu liukumäessä. E on sitä iloisempi, mitä enemmän on vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjolla. Kikatus on sen kovempi, mitä enemmän ottaa vatsasta.
2. Nyt on ulkoilut P.O.P.in haalarissa harvase päivä ja se on toimivaksi todettu.


Instagram @hyvavoittaa


1. Poikkeustilanne. Päikkärit plörinäksi, kiukku ja huuto, joten välipalaa Musatoosan äärellä. Piti vain saada välipalaa naamariin, jotta uusi yritys päiväunille voi alkaa. Epäonnistunut päiväkuvio = epäonnistunut ilta ja yöunille meno. Näin kävi kerran viime viikolla. Rytmi, kellontarkka, on noussut arvoon arvaamattomaan.
2. Välipalaa ja omaa aikaa ennen viikottaista kasvohoitoani. Tällä viikolla tulossa postaus sarjahoidosta ja jotain kivaa Teille lukijoillenikin näin joulun alla :)
3. Viikonloppuna oli tarkoitus viedä E toisen kerran yökylään, kaikki oli sovittu ja asiat pedattu hyvin. Lapseni käyttöohje kirjoitettu ja tavarat pakattu. Ja Mies tulee jälleen kipeäksi! Meitä odotti siis ystävän nelikymppisbileet Riihimäellä. Mies lähti kakkukahvien jälkeen hakemaan E:n iltahoidosta yöksi kotiin ja minä jäin edustamaan. Olipahan juhlat. Ensimmäiset nelikymppiset ystäväpiirissä. Onneksi omiin on vielä hetki, vasta alan tottua tähän kolmekymppisen elämään ;)




Tämä pieni lunta ihmettelevä olento on alkanut kävellä <3 Viikossa on tapahtunut paljon - ensiaskeleista koko ajan kohti pidempiä matkoja. Kotona kävellään jo lähes puolet touhuajasta, ellei enemmänkin. Ulkona kävely itsekseen ei suju, mutta taitoja on treenattu niin kyläreissuilla kuin asukaspuistossa. Sydän pakahtuu pientä seuraten. Hän saa niin kovasti itseluottamusta ja intoa onnistumisista ja toisaalta, kun tasapaino ei löydy tulee kiukku. On aivan upeaa seurata tämän merkittävän taidon kehittymistä ja sitä, kuinka uskallus koko ajan kasvaa.


Ihanaa viikkoa, SS

Mahtavia kommentteja ja keskustelua koskien lapsilukua ja yksilapsisuutta, kiitos <3


Talvikenkiä koko perheelle

Kerroin kesällä meidän perheen Crocs-intoilusta, joka näyttää vaan vahvistuvan Neidin syntymän myötä. Nyt kun tässä on pohdittu itse kunkin talvikenkätarpeita, niin pitipä kurkata Crocsin tarjontaa sillä saralla. Ja hei, olen aivan myyty. Kotiuttaisin vaikka kaikki, mutta sen verta alkaa hinnat olla kohdillaan, että yhdetkin talvi- ja loskakeleihin sopivat popot riittäisivät. 

Kaapistani löytyy UGGeja, Sorelin saappaat, nahkaiset talvikengät, mutta yhdetkään näistä eivät pärjää vertailussa, kun ruvetaan tarkastelemaan keveyttä ja mukavuutta. Nimittäin UGGeillahan ei kukaan kävele kuin lyhyitä kauppareissuja, ovat todella huonot jaloille (mielestäni). Sorelit ovat taas melko painavat, vaikka muuten ominaisuuksiltaan huiput ovatkin. Crocsit peittoavat muut merkit selvästi, mitä tulee, kun mietitään kenkiä talviulkoiluun ja -reippailuun. Ne ovat samalla lämpimät, vedenpitävät ja kevyet. 

Koostin kollaasiin omia suosikkejani meidän perheelle. Mukana on lämpimien talvikenkien lisäksi kumisaappaat niin naiselle, miehelle kuin lapsille. Ylimmän rivin vasemmassa ja oikeassa laidassa keikkuu omat ykkössuosikit, ehkä kallistuisin lopulta oikean reunan Luxe Duck Bootiin. Nuo olisivat myös todella siistit Miehen jalkaan. Mitäs tykkäätte?

Yllä naisille:
Women’s AllCast Waterproof Duck Boot
Women’s Crocs ColorLite™ Boot
Women’s AllCast Luxe Duck Boot 

Keskellä kumisaappaat naisille ja miehille:
Women’s RainFloe Boot
Men’s Wellie Rain Boot

Alhaalla miehille:
Men’s AllCast Waterproof Duck Boot
AllCast Duck Luxe Boot Men



Neiti E pääsee kunnolla Crocsien makuun vasta ensi keväänä ja kesällä, kun hän kävelee taiten. Kenties juokseekin. Kaapissa jalan kasvua odottaa Crocsin keltaiset kumisaappaat ja vaaleanpunaiset kesäcrocsit kahdessa eri koossa. Kuinka ihastuttavia nämä väriläiskät ovatkaan pienissä jaloissa? Seuraavana talvena sitten voimme Neidinkin talvikenkäkavalkaadiin lisätä talvicrocsit - nimittäin vaihtoehtoja pienten jalkojen lämmikkeiksi löytyy useampia.
Lapsille:
Kids' Crocband™ II.5 Gust Boot
Kids' Crocband™ Iridescent Gust Boot
Kids’ Handle It Rain Boot
Kids’ Crocs ColorLite™ Boot (children’s)
Kids’ Crocs ColorLite™ Boot (juniors’)

Kaikki kuvat Crocs


Talvisissa tunnelmissa toivottelen hyvää viikonloppua kaikille!
Pian suunnaksi Riihimäki ja ystävän nelikymppiset :)

SS



Yksilapsinen perhe?

Joskus keväälllä se alkoi. Huomasin yhä useammin löytäväni itseni keskeltä keskusteluja koskien toisen lapsen saantia, hankkimista, yrittämistä - millä termillä kukin sitä kutsuukaan. Monelle esikoisen saaneelle äitiystävälle ja -tutulle alkoi olla ajankohtaista miettiä mahdollista sisarusta, kun ensimmäinen lähenee yhden vuoden ikää ja pahimmat valvomiset tai vauva-ajan vitsaukset alkoivat olla takana päin.

Olen kokenut itseni toistuvasti ulkopuoliseksi näissä kakkoslapsi-keskusteluissa. En enää koe surua keskusteluista, sillä samaan aikaan tuo pieni tohottaja touhuaa vieressäni, mutta kateutta, ärtymystä, jotain selittämätöntä koen toisinaan. Ärtymystä ja kateutta siitä, miten lapsen saaminen voikaan olla toisille niin helppoa. Joillain ei käy edes mielessä, että se ei kävisikään sormia napsauttamalla. Puhutaan vaan siitä, että milloin lopettaa imetys tai pillerit ja aletaan tekemään toista lasta. Kannattaako mennä välissä töihin vai tehdä lapsi perään. Seuraan yleensä keskusteluja vierestä mitään kommentoimatta, niin etäännyttäviltä ne minusta tuntuvat.




Nuo keskustelut ovat olleet lähes ainoita hetkiä, jolloin lapsettomuuden aiheuttamat haavat raottuvat  aina uudelleen. On minultakin joskus joku kysynyt, olisiko toiveissa toinen. En osaa vastata siihen. En uskalla ääneen sanoa juuta enkä jaata. Historiamme tuntevat tietävät, mitä meillä on takana. Olen saanut jo tämän yhden rakkaimman, josta olen niin kiitollinen, etten uskalla toista toivoa. Olen onnellinen nykytilanteesta, niin onnellinen, että näin on hyvä. Luultavasti aina. Meidän kohdalla toisen lapsen yrittäminen tarkoittaisi luultavasti hedelmöityshoitoja ja niihin en ole valmis. En millään.

Pakkasessa odottaa yksi alkio, mutta sen selviytyminen sulatuksesta on erittäin epätodennäköistä. Epätodennäköistä on myös se, että luomuraskautuisin. Vaikka jokaisella onkin se yksi tuttu, joka tuli luomusti raskaasti hedelmöityshoitojen jälkeen. Olen sen verran realisti, että en usko meidän kohdalla tähän, sillä E sai alkunsa IVF-hoidolla kahden alkion siirrosta, jossa alkioihin oli tehty alkiokuoren avaus (auttaa mahdollisesti alkion kiinnittymistä). Uskon, että meidän kohdalla kävi juuri näin. Olihan hyviä alkioita siirretty sisuksiini jo monen monta kertaa ennenkin.




Oli aika, jolloin oli haave kahdesta lapsesta pienillä ikäeroilla. Oli vuosia, jolloin uskoin tämän haaveen toteutumiseen. Sitten oli vuosia, jolloin tämä haave siirtyi koko ajan kauemmaksi, ulottumattomiin. Haave kahdesta lapsesta vaihtui yhteen lapseen. Epätoivoiseksi yhden lapsen toivomiseksi, biologisen lapsen tai adoptiolapsen.

Olen paljon pohtinut, mitä se tarkoittaa, että E jää ainoaksi lapseksi. Eihän hän osaa sisarusta kaivata, ainakaan vielä, on vaan maailman onnellisin vanhempiensa jakamattomasta huomiosta. Olen yksilapsisesta perheestä, enkä koe jääneeni juuri mistään paitsi. Minulla oli läheinen suhde serkkuuni ja hän oli minulle lapsena kuin sisko, sillä erotuksella, että asuimme samassa taloudessa vain kesäisin. En ole osannut sisarusta kaivata kuin vasta aikuisiällä. Suurin rikkaus sisaruksessa olisikin se, että on joku toinen läheinen perheenjäsen, johon tukeutua kun vanhempia ei enää ole. Tukeutua toki muulloinkin, mutta etenkin sen jälkeen. Sisarus on toki mahtava leikkikaveri, mutta yhtä lailla taistelutoveri. Toisaalta olen nähnyt myös sitä, että sisarukset eivät ole läheisiä. Heillä ei ole muuta yhteistä kuin sama sukupuu. Se on minusta niin surullista, kun perheenjäsenet erkaantuvat toisistaan.




Tuntuu hieman surulliselta se, että E jää hyvin todennäköisesti ainoaksi lapseksi, mutta samaan aikaan koen sen helpottavanakin asiana. Sillä jos totta puhun olen joskus miettinyt sitä, miten jaksaisimme toisen vauvavuoden, Miehen vuorotyön ja taaperon? Emme myöskään ole mitään nuoria vanhempia eli jos jotain liikkeitä johonkin suuntaan aikoisi tehdä, ne pitäisi tehdä pian. Tai kuten vahvasti luulen, jättää tekemättä.

Elämä on parasta juuri näin. Juuri nyt tuntuu, että kaikki palaset on kasassa, juuri niin kuin kuuluukin olla. Tuo pieni ihmeemme toteutti haaveemme ja teki meistä vanhemmat. Sitä suhdetta vaalimme läpi elämän.

Elää elämä ainoana lapsena on kai samalla rikkaus että taakka. Ystäväkin voi olla veli tai sisko.



Mitä Sinä ajattelet sisaruksen tarpeesta?
Kenelle yksi lapsi on toiveiden täyttymys? Entä ken toivoo suurperhettä?


Touhukasta torstaita, SS



Etelä-Suomen talveen varustautumista

Talvi ja lumi antavat vielä odotuttaa itseään, kuten viimekin vuonna. Vasta joulun jälkeen alkoi talvi, jolloin tarvittiin toppavaatteet pienten ja isojen ylle. Näin ollen välikausivaatteiden merkitys korostuu täällä etelässä, sillä ne pakkaskuukaudet jäävät noin kolmeen tai neljään.

Neiti on puettu pääasiassa äitiyspakkauksen pukuihin tänä syksynä. Toppapuku on vielä aivan täydellinen kooltaan, muttei ominaisuuksiltaan paras mahdollinen kosteammalle kelille ja ulkoiluun. Kevytpukua taas on käytetty lähinnä vaunupukuna ja kauppareissuilla. Vähäisessä käytössä on ollut myös keväällä ja alkukesän kylmillä keleillä käytetty ReimaTecin kuoripuku koossa 68, mutta siinä ei pituus oikein enää riitänyt. 






Näin päädyin viikko sitten hankkimaan P.O.P:in Fb-kirpparilta merkin fleecevuorisen kuoripuvun koossa 80cm. Koska hintakin oli vain kolmasosa alkuperäisestä ja kunto erinomainen ei ostopäätöstä tarvinnut pitkään miettiä. Kokeilimme vastaavaa pukua alkusyksystä P.O.P:in myymälässä, jolloin emme raaskineet pukua hankkia, sillä koko 80cm tuskin mahtuisi keväällä ja 86cm oli niin iso, ettei E olisi pystynyt käyttämään sitä nyt.

Kun vielä saimme hankittua Superfitit jalan lämmikkeeksi, niin meillähän alkoi olla vedenkestävä ja lämmin ulkoilukombo kasassa. Jee! Kokonaisuutta piti tietenkin päästä heti testaamaan, ensin omalle pihalle ja sitten lähipuistoon. Vielä tarvitaan kunnolliset hanskat. E on täysin halvaantunut kaikissa hanskoissaan, että ei tuo touhuaminen hiekkalaatikolla oikein suju.



Puku - Polarn O. Pyret
Kengät - Superfit
Pipo - Zara


Liikkuminen näille vermeillä sujui kohtuullisesti, mutta paremminkin soisin sen sujuvan. Keinuminen ja liukumäestä laskeminen ovat tämän hetkisiä ulkopuuhasuosikkeja, joilla suu vääntäytyy hymyyn tai peräti nauruun. Hiekkalaatikolla "halvaantuneena" kökkiminen ei niinkään. 

Talvea varten hankittuna on ReimaTecin puku koossa 80cm, mutta se näyttää niin isolta, että kylmemmillä pakkaskeleillä, kun ei ole märkää yritetään pärjätä äitiyspakkauksen harmaalla toppahaalarilla. Koen varusteiden hankinnan aika stressaavaksi tällä hetkellä. Kun pitää olla lämmintä, vedenpitävää ja oikean kokoista. Ja kuitenkin lapsen on vaikea liikkua. Ehkä tämä helpottuu, kun touhutaan pääosin pystyasennossa ja kävely kengillä alkaa sujua. Toivon näin.

Millaisia varusteita muilla syksyyn ja talveen?
Mistä hyvät hanskat taaperolle? :)

Kivaa keskiviikkoa, SS


Viikkokatsaus #46

Viime viikko soljui harmonisesti eteenpäin. Alkuviikko pyhitettiin töille ja loppuviikko perheelle. Pääsimme pitkästä aikaa kaikki kolme uimaan yhdessä ja se on edelleen todella kivaa. E polskii ja ui pallon perässä, touhuaa lastenaltaassa sekä saunoo vimmatusti. Hän on hitusen alkanut jännittämään selällään kellumista, mutta muuten sukeltaminen ja uiminen näyttää edelleen olevan E:n mieleen. Uinnin jälkeinen vakio on syödä lounas uimakoulun touhuja seuraten ja sen jälkeen kuluttaa loput energiat katsomossa kontaten, kiipeillen ja kävellen. Sitten Neiti on erittäin valmis 2,5h päiväunille.




Kun viime viikolla oli puhetta päikkärikriisistä, niin se on menneen talven lumia tällä viikolla :) Tilanteet muuttuvat hyvin nopeasti näköjään. Toissaviikko oli selvästi jokin poikkeus, kun nyt taas päiväunet ovat olleet entisenpituiset eli poikkeuksetta 2h - nukkuu hän sisällä tai ulkona. Nyt siis sisälläkin on ollut pitkiä päiväunia. En sitten tiedä, mikä unikuvioita edellisellä viikolla sotki, mutta pääasia, että nyt ollaan taas ruodussa. Olipa nimittäin yksi poskihammaskin ilmestynyt Neidille, että sitä taidettiin ainakin jossain välissä tehdä.


Instagram @hyvavoittaa


Viime viikolla saatiin myös yksi erittäin paljon päänvaivaa aiheuttanut hankinta maaliin, nimittäin ostettua talvikengät Neidille. Päätimme lopulta unohtaa Stonzit, kun alkoi näyttää siltä, että kävelyn oppimiseen ei ole enää pitkä matka. Ostimme Superfitin talvikengät ja ei paljon muuta suustani ole tullut kuin kehuja kengistä. Ne on helppo sujauttaa jalkaan, ne ovat kevyet ja lämpimät, Neiti E pysyy niillä kiitettävästi pystyssä ja kengät ovat vedenkestävät. Aiemmin en siis tiennyt yhtään mistä puhuin, kun luulin pienten lasten talvikenkien olevan kankeita ja painavia, mutta eiväthän ne olleet lainkaan sellaiset. Nämä ainakaan. Aivan huiput. 

Minulla alkoi viime viikolla sarjahoito kasvojen pigmenttiläiskien vaalentamiseen. Hoitojakso kestää viisi viikkoa, sisältää viisi hoitoa sekä ihoa vaalentavat kotihoitotuotteet. Tästä tulossa kattavampi postaus piakkoin. Aivan luksusta päästä pariksi tunniksi hoidettavaksi ja hierottavaksi, ja tietenkin kovat odotukset ovat hoidon tehoamisenkin suhteen.


Instagram @hyvavoittaa


Meillä oli aivan mahtava reissu läheiseen lastentarviketaivaaseen (Lastenhuone.fi), kun kävimme eräänä iltana hakemassa lahjan 2-vuotiaalle. E kulki pitkin liikettä Miehen taluttamana ja hoki: "Ep-pa, ep-pa, ep-pa, pa, pa,pa" Aivan sekaisin onnesta ihmetteli siis hevosia ja kaikenmaailman päällä istuttavia eläimiä. Työnsi kaikkia mahdollisia nukenvaunuja ja ostoskärryjä, ihmetteli kaikkea mitä ympärillä näkyi. Pitääkin alkaa miettiä taaperolle kivoja joululahjatoiveita.


Instagram @hyvavoittaa


Viikonloppu oli synttäreitä lukuunottamatta tervetulleen ohjelmaton. Mies iltavuoroissa ja tytöt kotosalla. Lauantaina pieni lipsahdus kauppareissulla, kun äiti veteli juustohampparin ja E sai Ella´s Kitchenin puffitseja pussin. Saatiin illaksi vielä seuraa serkkutytöstä ja tädistä, niin jo oli meteli taattu. Täällä tanssi niin isot kuin pienet peput Ti-Ti nallen tahtiin. Voi sitä riemua E:llä, kun serkkutyttö ovesta pelmahtaa <3

Viimeinen kuva on aivan ihastuttavan Neiti S:n synttärijuhlista. Siellä touhuttiin niin keittiöaskareiden, ruoanlaiton kuin nukenvaunujen parissa. Kuten arvasinkin, niin E:llä riitti ihmeteltävää S:n lelujen parissa. Äitikin sai syötyä ja juotua kahvin sekä maistettua kakkua. Eli aivan hyvä reissu.

Suurinta riemua on aiheuttanut Neiti E:n eilen ja tänään harjoittama itsenäinen kävely! Tänään saimme taltioituakin pätkän, blogin Instagramissa, mutta kyllä vain hän hienosti ottaa jo useamman askeleen vailla tukea. Siitä se lähtee.


Mahtavaa viikkoa, SS



POMPdeLUX AW14 hankinnat ja synttäreille valmistautumista

Kävin jo aikaa sitten syksyllä POMPin avoimissa ovissa, mutta nyt vasta kun tuli aika mallailla röyhelövermeitä Neidille sain aikaiseksi ottaa kuvia niistä. Peruskäyttövaatteiden lisäksi kun tuli hankittua nämä molemmat syysmalliston röyhelöt - Enna dress ja Helston skirt. Hamonen on päässyt Neidin yllä kastejuhlaan ja huomenna toinen röyhelö pääsee juhlistamaan 2-vuotiasta. Kummatkin vaatekappaleet ovat kerrassaan ihania, mutta aika vähälle käytölle ovat jääneet. Vielä.

Molemmat värit ja mallit Neidille sopivat, mutta ei näitä tule arkipäivinä käytettyä. Tuo uusi väri eggplant on niin tumma, että jotenkin sitä vierastan. Meillä on yksi paita samaisessa värissä, ja sitä on tullut käytettyä. Kertokaas POMP-konkarit, missä lapsenne käyttää moisia hörhelöitä? Tietenkin isompi lapsi, joka on prinsessaleikeistä ja/tai vaatteista kiinnostunut, varmaan haluaa pukeutua vaikka  joka päivä röyhelöihin, mutta siihen meillä on vielä matkaa.

Syksyllä on ollut hiljasempaa juhlien osalta, joten sekin selittänee vaatteiden vähäistä käyttöa. Neitihän on kokoa 74 ja POMPit alkavat vasta koosta 80. Näin ollen molemmissa juhlavaatteissa on tilaa reilusti eli ne menevät pitkään - näin vähällä käytöllä pysyvätkin hyvässä kunnossa vuosia ;)



 Enna dress, väri eggplant


Nämä ovat kerrassaan ihania vaalean kiharapääni yllä. Hän itsekin innostuu röyhelöistä ja nostelee helmoja keimaillen. Kontatessa tosin niihin menee hermo.. 

Menemme huomenna kaksin, Miehen ollessa töissä, Neiti S:n syntymäpäiväjuhliin. Lahja on hankittu, kortti ostettu, kyyti sovittu ja pian vaatteet valittu. E tulee olemaan niin fiiliksissä, kun pääsee S:n tavarataivasta tutkimaan. Ja kyllä se S:n seurakin tuntuu miellyttävän. Äiti puolestaan aikoo vetää kakkuöverit.



Helston skirt


Tilasin taannoin myös nämä perusvaatteet ja pari juhlasukkahousut.




Selvästi eniten käytössä ovat olleet kollaasin perusvaatteet ja sukkahousut. Koska koot alkavat 80cm, en ole housuja tai shortseja vielä uskaltanut tilata - näyttävät niin isoilta. Neiti on tullut jalan mitassa äitiinsä, sillä jalat ovat lyhyet ja selkä pitkä. Näin ollen 80cm housut ovat sopivat joskus ensi vuonna aikaisintaan. Paitoja pystyy paremmin käyttämään, kun pituus ei haittaa ja hihoja saa käännettyä.

Muutamat asusteet ja vaatteet jäivät vielä mietityttämään tästä mallistosta, joten katsotaan josko ne eksyisivät pukinkonttiin. Tai sitten viime vuotiseen tapaan pukinkonttiin tehdään pieni tilaus Nextiltä. Viime talvena tilatuista 3-6kk vaatteista suurin osa mahtuu E:lle edelleen - pienuuden hyötyjä :)

Oletteko muut olleet tyytyväisiä tilaamiinne POMPin syysmalliston vaatteisiin?
Mitkä ovat nousseet suosikeiksi?


Leppoisaa lauantai-iltaa, SS



Taaperoarkea: EI-sana tuli taloon

Voi niitä aikoja, kun raskaana ollessanu luin yhtä lempiblogiani Puutalobabya ja ihailin perheen tapaa olla kieltämättä lasta. Krista puhui siitä, kuinka heillä ohjataan lapsen mielenkiinto toisaalle ja näin vältetään kieltäminen ja kielletyn asian korostaminen. Vielä lapsettomana ihmisenä näin sieluni silmin, kuinka mekin sitten vanhempina vain lempeästi ohjaamme lastamme kiellettyistä puuhista toisaalle ja EI-sanaa ei tarvittaisi. Saatoinpa kertoa tästä miehellenikin, joka vähän ihmetellen tokaisi, että: "Joo, joo". Varmaan  mielessään piti minua täysin kahjona. Saattoi nimittäin olla muitakin avotuksia niihin hormoniryöppyaikoihin.

Ja nyt kun perheen nuorin jäsen on ehtinyt 1v 3kk ikään, voin kertoa, että meillä sanotaan EI monta kertaa päivässä. EI:tä ei viljellä turhia ja toistella päivät läpeensä, mutta tilanteita, joissa Neitiä kielletään kertyy jokaiseen päivään muutamia. Muutamia esimerkkitilanteita: hän karkaa portaikkoon, kun este on poissa, rämpyttää tv-tason lasiovia, kiipeää astianpesukoneeseen, tiputtaa tavaroita vessanpönttöön, sylkee ruokaa, heittelee ruokapöydästä ruokaa tai esineitä lattialle, tai käy kylpyhuoneessa lattiakaivoritilän kimppuun. Napakammin EI tulee aina silloin, kun tehdään jotain, mikä voi olla oikeasti vaarallista. Samalla kun E tekee kiellettyä asiaa, hän sanoo ei-ei-ei-eiii. Usein vielä nauraa samalla. Jep, voitte arvata, että oppi ei ole mennyt toivotusti perille. 



Tämä onkin saanut minut miettimään kieltämistä kokonaisuutena eli milloin ja miten ja minkä ikäisen kanssa EI tehoaa. Selvästi tämän ikäinen ei vielä sitä tavallaan tajua, mutta tuntuu toisaalta tietävän, jos jokin asia on sellainen mistä aina kielletään, kuten lasiovien paukuttelu. Hän nimittäin katsoo meitä ja sanoo ei-ei-ei ovia availlessaan ja odottaa sitä, että hänet haetaan siitä pois. Ymmärtääkseni tässä vaiheessa tehdään sitä pohjatyötä tulevaa varten eli olemalla jo nyt johdonmukainen tiettyjen asioiden kieltämisessä, poikii työ hedelmää myöhemmin ;) 

Ystäviltä sain pari ohjetta tälle saralle, muun muassa sen, että aina kun kielletään jostain kerrotaan lapselle syy kiellolle. Tässä huomioidaan lapsen ikä eli E:n ikäiselle riittää se, että sanotaan: "Ei saa heittää, se menee rikki". Isommalle lapselle syytä ja seurausta voidaan jo hieman laajentaa. Hyvä ohje oli sekin, että kieltää vain siitä, mistä on aie ja tarve kieltää aina. Eli turhat kieltämiset, joille ei ole varsinaista perustetta kannattaa jättää väliin. Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys, valmius kieltää vaikka 200 kertaa putkeen, ovat avaimia onnistumiseen. Joskus sitten ollaan siinä pisteessä, että pelkkä katsekin riittää viestin välittämiseen :D

Eniten taaperon huomion kohdistamista toisaalle käytetään meillä sellaisissa tilanteissa, kun kiukku jostain on jo ehtinyt tulla tai on saatu kolhu, siitä yritetään toipua ja saada E unohtamaan itku. Yksi suosikkikikka on ikkunoista katsominen ja kysyminen, että: "Missä hauva?" tai "Missä orava?



Kiukkupuoli ja oma tahto ovat tulleet ihan uudella tavalla esiin viimeisten kuukausien aikana. E on kova ottamaan leluja toisilta, ja saan vahtia kaikkialla vieressä, että mitä tyttö touhuaa. Useinhan, jos hän lelun toverilta nappaa, tulee toverille suru, ja jos taas kiellän ottamasta lelua toisen kädestä, tulee E:lle kiukku. Hän on mestari haluamaan ne lelut, mitkä ovat muiden kädessä. Vaikka repien. Tästä tullaan siihen, että temperamentista on tullut esiin uusia puolia. Olen aiemminkin ollut sitä mieltä, että pinna on lyhyt (tai olematon), mutta uutta on se, että hän turhautuu toisinaan niin kovasti. Kiukku ja lohduttomuus ovat sen mukaisia. Tunteita pitää päästä purkamaan ja usein tilanteet päätyvät äidin syliin heijaamiseen ja lohdutteluun.

Nämä ovat tietenkin kasvuun kuuluvia keshitysvaiheita, kun taaperon maailmassa kaikki lelut ja viihdykkeet kuuluvat vain ja ainoastaan hänelle. Samaan aikaan Neiti on todella riippuvainen vanhemmistaan, äidin perään todella paljon, mutta itsenäisyyskin orastaa. Hän haluaa kovasti tehdä ja suoriutua asioista itse. Tämä ikävuosi 1-vuotiaasta 2-vuotiaaksi taitaa olla ensimmäisten askelien ottamista itsenäiseksi, mutta samalla vielä hyvin vanhempiriippuvaista.

Mistä Teillä kielletäään?
Miten muiden taaperot suhtautuvat kieltämiseen?
Onko oma tahto nostanut päätään ja temperamentista tullut uusia puolia esiin?


Kivaa keskiviikkoa, SS
 


Espoo-lisän leikkaaminen ei saa kannatusta

Viikonlopun Länsiväylässä jatkui keskustelu Espoo-lisän leikkaamisesta ja perhepalveluiden muutoksista. Aihetta käsiteltiin niin yleisönosastolla kuin artikkelissa, jossa kuntapäättäjiä haastateltiin. Artikkelin mukaan viiden suurimman puolueen puheenjohtajat eivät lisän leikkaamista kannata. Esiin nostettiin muitakin perhepalveluiden leikkaamisia, kuten perhetyö ja kouluavustajat, joiden leikkaamisia ei myöskään liiemmin kannatettu.

Hesari nosti jutussaan lapsiperheet ja vanhukset vastakkain. Juttuun haastateltujen valtuutettujen mukaan yleisfiilis on, että Espoo-lisää ei olla leikkaamassa. Jutusta käy hyvin ilmi se, kuinka vaikeita päätöksiä tässä ollaan tekemässä metron rakentamisen ja kaupunkikeskuksiin investoimisen kustannuksella. Kova päätös on sekin, että kaupungin työntekijät osin ulkoistetaan ja säästöt haalitan sillä. Auts.




Useassa lehtijutussa esiin on noussut mahdollinen kuntaveron nostaminen. Espoossa kuntaveroprosentti on 18, joka on verrattain alhainen muihin suurkuntiin. Laskelmien mukaan jo 0,5% nosto toisi 30 miljoonaa kunnan kassaan. Ei huono.

Minulle viime viikolla vastannut Katja Lahti postasi aiheesta eilen. Ihan kaikkea hänen kirjoittamaansa en allekirjoita. Mielestäni on itsestäänselvää, että Espoo-lisää saa vain, jos kaikki perheen alle kouluikäiset ovat kotihoidossa. Jos isompaa/isompia lapsia pidetään hoidossa, kun ollaan itse kotona pienemmän kanssa, on vain oikeus ja kohtuus, että se maksetaan omasta pussista. Kannattaa lukaista keskustelu ja kommentit.

En ymmärrä Espoo-lisän leikkaamisaikeita puolitoistavuotiailta, kun samalla yksityisen hoidon tukea ollaan nostamassa yli 20%. Espoo haluaa pienet lapset yksityisiin hoitopaikkoihin. Kaupungille on taloudellisempaa ostaa hoitopalveluita ulkopuolelta kuin tuottaa niitä itse. Oman alueeni päiväkotitarjontaa vilkaistessa havaitsin, että alueella on viisi kunnallista päiväkotia ja yhdeksän yksityistä. Yksityisistä puolet on kielikylpyä tai -suihkua tarjoavia. Sitten on luontopäiväkotia 2-vuotiaista ylöspäin jne. Edellisessä Länsiväylän artikkelissa oli juttua rakenteilla olevista yksityisistä päiväkodeista, joita oli tulossa useampia eri puolille Espoota - meidän alueelle ei näistä yksikään. Kuntalisän maksamiseen ei ole varaa, mutta siihen on, että kotona aiemmin hoidetut lapset laitetaan yksityisiin hoitopaikkoihin?

Olen maltillisen Espoo-lisän leikkaamisen kannalla (2-3-vuotiailta) tai lisän porrastamisen kannalla Helsingin malliin. Tottahan se on, että kaikkia säästötalkoisiin tarvitaan. Enemmänkin olen huolissani hoitomuotojen vähyydestä pienten lasten osalta eli siitä perheiden tarvitsemasta joustavuudesta. Kunnallinen perhepäivähoito menetti hohdokkuutensa tämän päätöksen myötä. Työaikalakimuutoksen seurauksena lapsi tarvitsee kuukauden välein varahoitopaikan viikoksi tai vanhemman kotiin hoitamaan. Ei ihan helppo järjestettävä jokaisessa työpaikassa.

Sellaista hoitomuotoa ei tunnu olevan tarjolla lainkaan, jossa pieni lapsi olisi yksi tai kaksi päivää viikossa hoidossa? Paitsi yksityisen hoitajan palkkaaminen kotiin. Perhepäivähoitajat haluavat saada täyden palkan ja ottaa hoitolapset täysipäiväisesti, päiväkotien suhtautumisesta näin vähäiseen hoitotarpeeseen en osaa sanoa, mutta olen skeptinen. Millaisia joustavia hoitomuotoja ylipäätään on tarjolla? Minun on edelleen vaikea uskoa sitäkin, ettei kuntalisän leikkaaminen vaikuttaisi hoitopaikkatarpeeseen kasvattavasti. Kuulopuheiden perusteella hoitopaikat ovat kortilla, mutta tämä ehkä on sitten se kaupungin hoitopaikkojen tilanne.

Niin kauan kuin meillä ei ole käytössä 6-6-6 -mallia, jota todella koko sydämestäni kannatan, on päätöksiä tehtävä muilla perusteilla. Epäilen vahvasti, että näinkö tuota mallia ikinä Suomeen saadaan sen hintalapun vuoksi. 


Mihin lapsesi menee hoitoon, päiväkotiin, ryhmikseen vai perhepäivähoitajalle?
Vai palkkaatko hoitajan kotiin?
Saitko hoitopaikan toivomastasi hoitopaikasta?
Onko kenenkään lapsi osa-aikahoidossa, missä? 

Tämä oli päivitystä viime viikolla käynnistyneeseen Espoo-lisän leikkaamisaikeisiin. Lupaan seurailla tilannetta ja päivittää tänne tilannetta aika ajoin. 


Keskustelevaa keskiviikkoa, SS


Viikkokatsaus (Instagram & kuulumiset)

Tervehdys taas kaikille viikonloppuvapaan jälkeen. Vieläkin puuskuttaa viikonloppuinen pikkujouluilu. Tulipahan nimittäin käytyä siihen malliin yössä, että hetkeen ei tarvitse moiseen ryhtyä. Pääasia, että hauskuutta ja yllättäviä tilanteita riitti ja riumu oli katossa. Kyllähän sellaisesta  vähän kärsiikiin. Nimittäin se väsymyksen määrä, kun yhdet yöunet jäävät muutamaan tuntiin, huh. Sitä ei tämmönen reilu kolmekymppinen enää kestä, jaksa tai palaudu. 

Mies ja E pärjäsivät tietenkin vallan mainiosti ja heillä oli ollut niin kivaa yhdessä että. Neiti E oli kovasti harjoitellut kävelyä. Oli mennyt ensimmäisen askeleen - kyllä, vain yhden - ottamaan! Kävelyä treenataan aamusta iltaan, taluttaen tai kävelykärryllä. Hän on ruvennut ponnistamaan itsensä lattialta pystyyn vailla tukea ja seisoskelemaan pitkiäkin aikoja paikallaan. Taitaa Neitikin 
 kävelytaidon oppia :)

Erityisen ilon ja piristysruiskeen viime viikkooni toi rikas ja monisävyinen keskustelu, koskien Espoo-lisän leikkaamista. Into piukeana olin koneella kaiken mahdollisen ajan tietoa keräämässä, poliitikkoja häiritsemässä ja vastaamassa teille. Wau! Ihan mahtavaa. Sen jälkeen peruspostausten pariin palaaminen on tuntunut jopa vaikealta. 


Bronda before opening :)


Viikkoon mahtui niin töitä, arkea kuin juhlaa. Meillä oli Miehen kanssa date night alkuviikosta, kun hoitajatyttömme oli Neidin seurana. Kävimme viimein testaamssa Björckin Brondan ja sekös oli mieleemme. Puitteet, fiilis ja ruoka olivat kohdillaan eli suosittelen. Tiistai-iltana tilaa riitti hyvin. Ruoka oli verrattain tuhtia, vaikkakin todella maukasta. Jaettavat annokset on kiva ja toimiva konsepti, perinteisen omat annokset sijaan. 

Ilta kotona oli mennyt muuten hyvin, mutta E:n päiväunet ovat menneet nyt monena päivänä plörinäksi, mikä vaikuttaa aina loppupäivän kulkuun. Yksiin päiväuniin siirtyminen sujui alkuun hyvin, mutta nyt ongelma on se, että hän herää tunnin nukuttuaan. Pari kertaa olen saanut vaunuja heijaamalla hänet uudelleen unille, mutta sitten hän herää johonkin ääniin ja unet jäävät liian lyhyiksi. Tämä näkyy siten, että viiden jälkeen illalla hän olisi valmis uusille unille. Mikä taas on liian myöhäinen aika yöunia miettien. Nyt hän on siis nukkunut hyvin sekavan mittaisia päiväunia ja saattanut nukkua kahdet unet päivässä. Silloin ilta on yhtä kiukkua. Hän herää molemmilta unilta itkien ja lohduttomana, selvästi kesken unien. Toivottavasti pääsemme pian taas pian yksien pidempien päikkäreiden rytmiin, jolla energiatasot pysyy korkealla ja mielikin iloisempana.


  Instagram @hyvavoittaa


1. Tämän ikäisen taaperon keskittymiskyky näyttää olevan nolla. Aamuisin sitä löytyy sen verran, että hän on onnistuneesti syönyt itse puuronsa. Mikä on aivan, että wau! Päivän jokaisella aterialla keskittyminen ei riitä samaan eli parin lusikallisen jalkaan ruokaa aletaan mättää pöydälle ja sitten sitä lähmitään kädellä pitkin poikin. Pikkuhiljaa sitä kohti, että syöttöhommat loppuvat.
2. Saatiin ihana ensilumi viime viikolla, joka kesti maassa pari tuntia. Ehdin jo haaveilla ensimmäisestä pulkkailusta E:n kanssa. Nyt on taas niin lauhaa, että tuli kriisi Neidin ulkovarusteiden suhteen. Hankintalistalla on nyt lämmin välikausihaalari, jolle taitaa olla etelässä käyttöä vielä pitkään ja talvikengät. Stonzeja ei ehditty hankkia, kun pitkitin asiaa ja nyt näyttää ettei nille olekaan käyttöä.
3. Isi vei E:n karuselliin, traktorin kyytiin ja rullporrasajelulle Iso Omenassa. Nyt suunnitteilla on mennä kävelykärryn kanssa treenaamaan kauppakeskuksen käytäville, jossa suoraa riittää ;)
4. Piirtäminen ei osoittautunut vielä hitiksi. Askarreltiin naapurissa iseille kortteja, kiitos kortti-ideasta Mutsimatskua-blogille :) E tökki paperia kynällä sen hetken minkä jaksoi ja lopun aikaa söi kyniä. Nice.
 

 Instagram @hyvavoittaa

1. Sitä käy niin harvoin ulkona ja/tai laittautuu, että sain taas aikaan aikamoisen kriisin asusteista lähtien. Pantoja mallattiin jos jonkinlaista ja lopulta ulos lähdettiin ilman pantaa.
2. Illallispöytä oli varattu tupaten täynnä olevasta italialaisravintola Tony´s Delistä. Ravintolassa on kiva baarin puoli, joka on suosittu after work -paikka. Meillä oli kuitenkin tällä kertaa pöytä salin puolelta. Porukkamme piti ruoista, etenkin sahramirisotoista eri lisukkeilla, juomat maistuivat ja tarjoilijamme oli aivan huippu. Laskuja saimme odotella hetken, mutta muuten palvelu pelasi kiitettävällä tasolla.
3. & 4. Meidän perheen jo toinen isänpäivä. Aamiaista, itse tehty kortti, ulkoilua ja päiväunia. Rentoa kotoilua. Aivan hyvä viikonloppu kaikkiaan.


Uusi viikko, uudet kujeet, SS

 

#isänkanssa

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila haastoi perhebloggaajat osallistumaan isänpäiväviikon #isänkanssa-kampanjaan. Jutuilla halutaan tuoda esiin isien merkitystä perheiden arjessa. Sitä, että kahden vanhemman perheessä lapsella on oikeus molempien vanhempien läsnäoloon, tukeen ja turvaan. Kirjoitinkin reilu kuukausi sitten laajemman jutun isästä ja tyttärestä, jonka voi lukea täältä.




Tällä hetkellä isin ja tyttären suosikkitouhut, etenkin tyttären mielestä ;)

*kävelyttäminen
*kuperkeikkoja, kuperkeikkoja aina vaan
*Vauvan vaaka -kirjan laulaminen :D
*uiminen
*saunominen
*isiä karkuun konttaaminen
*kutittelu
*nenästä puristaminen
*Stuart-hiirellä kutittelu
*Saku sammakon laulaminen
*kävelykärryn työntäminen
*yleinen hilluminen musan tahtiin tai ei ja kikattelu <3


Isi ei aina jaksaisi laulaa ihan niin paljon kuin E toivoisi :)




Isän suuret kädet
hypittivät polvilla,
nostivat olkapäille,
kantoivat sylissä,
veistivät leluja.
Isän suuret karheat kädet
sanoivat pitkin päivää:
Rakastan sinua lapsi.
Ne olivat teon sanoja,
niin vahvoja
että kantavat
halki elämän.

– Maaria Leinonen -


Sunnuntaina meillä vietetään toista isänpäivää rauhallisissa perhekeskeisissä tunnelmissa. Emme hötkyä mihinkään, vaan otamme aikaa perheelle. Vaaria käytiin moikkaamassa aiemmin viikolla, ja ukkia muistetaan kynttilällä. Oikein nautinnollista isänpäiväviikonloppua kaikille! 

Luulen, että linjoilla on pari päivää hiljaisempaa, sillä tänään matkaan keskustaan ja tyttöjen iltaan. Luvassa  järkkäämäni pre-pikkujoulut, jotka näyttävät kalenterin perusteella jäävän aika lailla ainoaiksi aikuisten pikkujouluiksi tälle syksylle. Ajat muuttuu, joten tästä illasta kaikki irti upeassa seurassa.

Nautinnollista viikonloppua, SS



Mitä päättäjät vastasivat? (Kallis metro lapsiperheille)

Kallis metro lapsiperheille -keskusteluun lupaamaani jatkoa. Lähestyin tiistai-iltana sählöpostitse espoolaisia kuntapäättäjiä. Kysyin valtuustoryhmien puheenjohtajilta ja muutamalta muulta espoolaisvaltuutetulta heidän mielipiteitä esitettyyn Espoo-lisän leikkaamiseen ja sen myötä kasvavan hoitopaikkatarpeen ratkaisemiseen. Jotkut epäilivätkin, että näinköhän kukaan moisiin kyselyihin vastaa, mutta optimistin ei tarvinnut pettyä. Olisin  ollut todella pettynyt, jos kukaan ei olisi nähnyt vaivaa vastata viestiini.

Sain jo samana iltana vastaukset Vihreiden Tiina Elolta ja Perussuomalaisten Teemu Lahtiselta. Seuraavana päivänä minulle vastasi vielä Vihreiden Katja Lahti (Project Mama -blogi) ja tänään Vihreiden Inka Hopsu. Kokoomuksen ja Sdp:n puolelta ei ole kuulunut pihaustakaan.




Yhteenvetona voisin sanoa, että kaikki vastanneet ovat esitystä vastaan ja hieman skeptisiä, että moinen menisi ylipäätään läpi ja tulisi lopulta budjettiin tuollaisenaan. Lahti nosti esiin kiinnostavan seikan, että kun Vantaalla samanlainen leikkaus taannoin tehtiin, niin se ei ole vaikuttanut päivähoitopaikkatarpeeseen kasvattavasti. Artikkeli täällä. Hopsu nosti esiin budjettiesityksen muut haasteet, kuten koulujen kasvavat oppilasmäärät ja erityisoppilaiden määrän. Niistä voit lukea tarkemmin täältä. 

Kukaan vastanneista ei aikonut äänestää lisän leikkaamisen puolesta. Persujen Lahtinen epäili jopa tätä julkisuustempaukseksi vaalien alla. Tiedä siitä, mutta kylläpä vaan juuri tämä nimenomainen kohta on nostettu vähän joka mediassa esiin. Aika näyttää oliko asia näin.

Vihreät naiset vastasivat siis kaikki, joille viestin lähetin. Hyvä hyvä, ei ole menneet omat äänet hukkaan ;) Katja Lahti toi esiin sen, että hän on enemmän varhaiskasvatuksen kehittäjä kuin kotihoidon tukija. Mitä tämä sitten tarkoittaa en osaa sanoa. Hän lupaili kertoa seuraavan ryhmäkokouksen jälkeen tunnelmiaan blogissaan. Hopsu ja Elo olivat yhtä mieltä siitä, että tämä ei ole oikea leikkauskohde ja Espoon tulisi jatkaa lapsiperheiden tukemista. Vihreiden puolueryhmä ei ole vielä muodostanut yhteiskantaansa esitettyyn budjettiin.

Tämä esitetty leikkaus on vasta virkamiesten esitys. Marraskuun ajan puolueet muodostavat kantojaan asiaan ja joulukuussa budjetista äänestetään. Espoon valtuuston 75 paikasta Kokoomuksella on 29. Yksittäisenä ryhmänä Kokoomus on suurin. Täytyy pitää silmät ja korvat auki ja seurata asian edistymistä. Minunkaan on vaikea uskoa, että tämä menisi läpi, mutta eihän sitä voi varmaksi sanoa. Vantaan esimerkki saattaa hivuttaa poliitikkojen ääniä leikkuun kannalle, vaikka todellisuudessa emme osaa mitenkään etukäteen sanoa, että hoitopaikkatarve ei räjähtäisi Espoossa.

 Mitä mieltä vastauksista?

Huikean antoisaa, moniulotteista ja rikasta keskustelua - kiitos lukijani <3
Tämä aihe herättää tunteita, ajatuksia ja mielipiteitä.
Jatketaan samaa linjaa ja asian etenemisen seuraamista.

 Täällä saatiin juuri ensilumi!
 SS


Kallis metro lapsiperheille

Tänään asialinjalla. Olen ollut niin tuohtunut sunnuntai-illasta asti, että teksti syntyi kuin itsestään näppis kuumeten. Blogin ensimmäinen mielipidepostaus tai ehkä tämä on enemmän kolumni. Toivottavasti herättää ajatuksia ja keskustelua.

Sunnuntai-iltana Länsiväylää (paikallislehteämme) lukiessa koin paniikin, stressin ja ärtymyksen tunteita – Espoon kaupunki on leikkaamassa Espoo-lisän kokonaan pois 1,5 – 3 -vuotiailta. Kyseessä on kaupungin nelivuotinen säästösuunnitelma, johon lapsiperheiden palvelut myös kuuluvat. Artikkeli täällä.

Eikö Espoo juuri ole ollut se vetovoimainen lapsiperheitä luokseen kutsuva kunta, jossa pienten lasten pienten kotihoitoon panostetaan? Sitähän se Espoo-lisäkin alleviivaa. Espoossa on tähän asti tuettu taloudellisesti pienten lasten hoitamista kotona. Väittäisin, että se on myös ollut joillekin osasyy muuttaa pääkaupunkiseudulla juuri Espooseen, eikä esimerkiksi Helsinkiin tai Vantaalle.





Mikä on tilanne naapurikunnissa? Helsinki on leikkaamassa 130€ suuruisen Helsinki-lisän 2-3-vuotiailta. Vantaalla lisä on Espoon kanssa lähes samansuuruinen 215€, mutta sitä maksetaan vain 1v6kk ikään. Espoossa tuki on ollut 218€, jatkossa sen esitetään olevan suuruudeltaan 215€. Tämä on tuntuva lisä kotihoidontuella sinnittelevälle lapsia kotona hoitavalle.

EDIT: Helsingissä kuntalisä on maan korkein 264€/kk puolitoistavuotiaaksi, 218€ kaksivuotiaaksi ja 3-vuotiaaksikin vielä 134€.

Jos säästölinjaus menee tällaisenaan läpi joulukuussa, kun budjetti lyödään lukkoon, tarkoittaa se sitä, että yhä useampi puolitoistavuotias taapero tulee tarvitsemaan päivähoitopaikkaa varhaisemmin. Eniten minua risookin tässä asiassa se, että puolitoistavuotias on vielä niin pieni hoitoon laitettavaksi. Parivuotias olisi jo henkisesti sekä fyysisesti kypsempi. Kolmevuotias vielä valmiimpi. Mutta useimmat puolitoistavuotiaat ovat vielä kovin avuttomia – he tarvitsevat aikuista kaikissa toimissaan. Osa ei edes kävele vielä tuolloin. He tarvitsevat vielä paljon syliä ja lohdutusta. En väitä etteikö päiväkodeissa pystyttäisi vastaamaan tarpeisiin, osin kyllä, mutta ei varmasti siinä määrin kuin vanhempi kotona keskittyessään yhteen tai useampaan lapseen päätyönään.

Säästöjä tarvitaan ja niihin on tietenkin kaikkien väestöryhmien yhdyttävä, myös lapsiperheiden. Ehdottaisinkin maltillisia säästöjä, mitä jos Espoo-lisä leikattaisiin nelivuotisella säästökuurilla 2-3 -vuotiailta Helsingin tapaan? Se tuntuisi omassa ajatusmaailmassa maltillisemmalta ratkaisulta. Sitä paitsi jos halutaan tehdä kauaskantoisia päätöksiä, niin 2-vuotiaan vanhempi on takuulla valmiimpi palaamaan täysipäiväisesti työelämään kuin 1,5-vuotiaan. Ihan siitä syystä, että lapsi on valmiimpi menemään hoitoon.





Herää kysymys esimerkiksi siitä, miten ja millä rahalla kasvava hoitopaikkatarve paikataan? Ymmärrän, että päätöksen taustalla on vanhempien aikaisempi paluu töihin ja sitä kautta kaupungin verotulojen kasvattaminen. Mutta ei lasten hoitaminen kunnallisesti tai yksityisesti ilmaista ole. Taloussanomien artikkelissa puhuttiin yhden lapsen maksavan Espoossa kuukausittain lähes 1200€. Se on paljon se. Ei ihan jokaisen aikuisen verotulo kuukausittain yllä tuohon. Kollegani teki minulle laskelman tästä, voin lisätä sen kommentteihin eli karkeasti laskettuna alempikeskituloisen ja sen yli tienaavien tuloilla on kunnalle kannattavampaa, että yhä useampi käy töissä ja lapset ovat hoidossa.

Investoinnit uusiin asuinalueisiin ja etenkin metroon ovat ne suurimmat Espoon talouden lamaannuttajat. Kasvava työttömyys vielä talouslamakakkua kuorruttamassa. Vaikeat ajat, vaikeita päätöksiä. Toivon, ettei kauan odotettu metro ole lopulta lapsiperheiden menolippu muualle.


Espoolaisvanhempi, mitä mieltä Sinä olet kaavaillusta muutoksesta?
Muualla asuva, millainen merkitys kuntalisällä on siihen kauanko hoidat lapsiasi kotona?


Aion lähettää linkin tekstiin muutamille Espoon kunnanvaltuuston jäsenille. Kysyn heidän kantojaan asiaan, ovatko he Espoo-lisän leikkuun kannalla ja mitä he ovat aikeissa esittää tulevissa budjettineuvotteluissa. Espoo-lisän leikkauksen takana on ymmärtääkseni kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän (Kok.) esitys. 
Katsotaan, millaisia vastauksia saan – jos saan.


***
Tiedän, pitää osallistua voidakseen vaikuttaa päätöksentekoon. Pitäisi olla mukana kunnallispolitiikassa vaikuttaakseen lähialueiden ja -palveluiden hoitamiseen. Minä en ole,  joten keinoni vaikuttaa on blogata minulle tärkeistä aiheista :)

Kommentoikaa ja keskustelkaa - espoolaisbloggaajat, viekää asiaa eteenpäin omissa blogeissanne!

Reipasta päivää, SS



November & New hair

Syksy on kuin varkain edennyt jo marraskuuhun. Marraskuuhan on tunnetusti se synkin ja tylsin kuukausi kelien ja pimeyden puolesta. Mieleen alkaa nousta lähestyvä joulu valmisteluineen. Pientä stressiä alitajunnassa tulevista lahjahankinnoista ja erityisesti joulupukista. Kyllä, joulupukki tulee tänä vuonna meille. Siis tietenkin vain jos olemme olleet riittävän kilttejä.

Joulua ennen on kuitenkin monen monta juhlaa ja arjen etappia. Halloweeniä emme viettäneet nytkään, vaan paukut on säästetty seuraavaan viikonloppuun. Luvassa on järjestämäni pre-pikkujoulut tytöille ja isänpäivä perheen kesken. Huomaan muuten, että työelämästä tuttu kiire ja stressin tuntu ovat tehneet paluun elämääni. Huomaan taas koko ajan odottavani  jotain seuraavaa etappia tai ohjelmaa. Kun E:n synnyttyä koin ensimmäistä kertaa aikuisiällä osaavani elää hetkessä, niin se taisikin olla vain uuden elämäntilanteen ja sen intensiivisyyden aikaansaama hetkellinen illuusio. Oikeastaan vain niinä hetkinä, kun olen E:n kanssa tai tohotamme menoissamme elän siinä hetkessä, mutta muutoin ajatukset karkaavat milloin mihinkin. En halua tulla äidiksi, joka ajattelee kotona ollessaan töitä ja töissä ollessaan kotia. 

Kysehän on lopulta siitä, että keskittyy aina siihen mitä tekee 100 prosenttisesti. Miksi se on niin vaikeaa? Sanokaa nyt, että muillekin tämä on vaikeaa. Ja jos ei ole, niin kerro miten fokus pysyy, eikä harhaile. Tämä liittyy varmasti sellaiseen keskeneräisyyden tunteeseen, että töissä hommat jäävät ajan vähyydestä johtuen usein puolitiehen, kotihommat ovat sinne päin, itselle ei tunnu ikinä olevan aikaa (vaikka tämä blogin kirjoittaminenhan on juuri sitä, note to self!) ja E:n kanssa kotona ollessa keskittyy yhtäaikaa häneen ja kotitöihin, kuten astioiden laittamiseen, pyykin viikkaamiseen. Ei mitään järkeä.







Sitten vielä tämä some-riippuvuus. Koko ajan pitää olla puhelin kädessä ja tarkistamassa, josko joku olisi vaikka tykännyt jostain kuvastani ja/tai jotain merkittävää tapahtunut ystäväpiirissa. Haloo nainen! Kuinka monena päivänä kelleen on tapahtunut mitään oikeasti merkittävää, mitä en olisi jo muuta kautta tiennyt ennen somea? Facebookhan on täynnä hötönhöttöä, jota itsekin sinne kiitettävällä tahdilla suollan. Henkilökohtainen Facebookini on säästynyt some-intoilulta. Sinne en jaa mitään blogiin liittyvää tai "blogimateriaalia". Varsinainen ongelmahan tämä ei ole muualla kuin omassa päässä. Ehkä joskus puolisonkin mielestä.  Onko ken muu tehnyt itselleen some-sääntöjä? Oikeasti voisin ihan yhtä hyvin hoitaa työmeilit, blogimeilit ja henkilökohtaiset meilit aamulla ja illalla, enkä läpi päivän. Siinä samalla kurkata Instagramin ja Facebookin. Mutta kun juttuhan on se, että ollaan online all the time.

Suurin dilemma tulevaa viikkoa silmälläpitäen on sen täydellisen paljettimekon osto! Ei vainenkaan, vaan isänpäivä. Miten muistaa tuota meidän perheen parasta isiä, suosikki-isipisiä? Ei mitään ihmeellisyyksiä tarvita, mutta jotain kivaa pientä. Käännynkin lukijoideni puoleen, miten teillä muistetaan isiä? Muistetaanko muuten kuin kortein ja valmiilla aamupalalla? Kortti-idean sainkin jo eräästä blogista, siitä lisää myöhemmin :)

Teinpä niinkin epätoivoisen teon, että kirjoitin Googleen hakusanaksi isälle. Taisi toisena tai kolmantena tulla tulokseksi Coolstuff.fi - lahjoja isälle -verkkosivu. Kurkatkaapa kauppaan ja kertokaa löytäisittekö te miehilleni jotain tuolta. Tarjolla on mm. vessagolf, ladattava kädenlämmitin, magneettiranneke nikkareille,  Sound Racer - mitä jos autosi kuulostaisi ihan urheiluautolta. Nauroin maha kirppurassa, että anteeksi vaan, mutta kuka isä / mies haluaa näitä lahjoja. Meni totaalisesti viihdytyksestä tuo googlaus.





Juttua kuvittaa rouvan eilittäin kampaajalla uusitut kutrit. Taas hieman vaaleampina ja sharpimpina. Kun on hiukset hyvin, niin on aina elämä muiltakin osin vähän paremmin. Omaa luksusaikaa kolmisen tuntia juoruten, kahvia ryystäen, Seiskaa lukien ja työn jälkeä ihaillen. Parasta. Jotenkin keskustelu kampaajani kanssa ajautui hiustenpidennyksiin. Sellaisiahan minulla ei ole kuuna ollut, mutta pidemmät hiukset ovat taas käyneet mielessä, joten katsotaan kuinka pitkään pysyn Long Bob -pituudessa. Hiusten kasvattamiseen vaan sisältyy niin paljon huonoja hiuspäiviä, etten taida olla siihen valmis.


Seesteisensateista sunnuntaita ja ihanaa alkavaa viikkoa, SS

Ja olis tosi kiva jos vinkkailette niitä, isänpäiväideoita <3