Tervemenoa yösyötöt, tervetuloa yöunet (takana viikko unikoulua)

Meillä alkoi unikoulu viime viikon tiistaina. Nyt rohkenen kertoa siitä täällä, kun takana on jo kahdeksan yötä. Olen niin monta kertaa suunnitellut unikoulua, tehnyt taustatyötä, haalinut ohjeita, kysynyt teiltä vinkkejä jne., että nyt viimein oli aika käydä tuumasta toimeen. Tätä tarkoitin, kun viime viikon jossain blogitekstissä puhuin haastavista tunnelmista.

Toivottavasti tästä seikkaperäisestä selostuksesta on apua jollekin toiselle yövalvomiseen ja -syöttöihin väsyneelle äidille. Ja toisaalta ne lukijat, jotka assosioivat sanan unikoulu vuorokausia kestävään huudattamiseen ymmärtävät paremmin tarkoitusperiämme eli miksi tähän ryhdyttiin, ja huomaavat että uusille unitavoille voi oppia lempein keinoin.

Kellekään ei tulle uutisena se, että tässäkin vauvaperheessä ollaan oltu hyvin hyvin väsyneitä aika ajoin. Laskeskelin, että rikkonaisia öitä on takana pian yhdeksän kuukautta. Nim. raskauden loppuaikoina ei paljon öisin nukuttu silloinkaan. Jos Neidin syntymän jälkeen apunani oli hormonit, niin niistä ei viime kuukausina ole ollut enää tietoakaan. Meidän perheessä väsymystaakkaa kasvattaa Miehen vuorotyö eli hänen aikaiset aamuvuorot ja yövuorot vaikuttavat arkeemme siten, että silloin minulla on noin viikon yövuoroputki tytön kanssa.


Ja ne meidän yöt. Ne on ollut alun 3h välein heräilyn jälkeen kaikkea mahdollista. Tunnin välein heräämistä, huutamista ja hyssyttelyä, parin tunnin valvomisia keskellä yötä, pitkään kahden herätyksen öitä, sitten yhden herätyksen + syönnin öitä, täysiä öitä ja sitten otettiin taas takapakkia. Viimeisen kuukauden ajan meillä on heräilty taas monta kertaa yössä. Olen syöttänyt kerran, kaksi, mutta se ei ole taannut unien jatkumista, vaan levotonta hyörintää on saattanut olla pari tuntia.

Takki alkoi olla edellisen "yövuoroviikon" jälkeen totaalisen tyhjä ja kuukausia kestänyt valvominen alkoi painaa toden teolla. Pyysin taas ohjeita unikoulun onnistuneesti toteuttaneilta Fb-vertaisilta, kertailin Tracy Hoggin menetelmiä ja googlailin tietoa aiheesta. Itkien sanoin Miehelle, että NYT - onneksi hän oli samaa mieltä. Unikoulun toteuttamistahan on suunniteltu Neidin 6kk-neuvolasta aina tähän 7,5kk ikään. Odotimme vaan viikko toisensa perään, että jos yöt itsestään rauhoittuisivat, mutta ei niin ei. Minulla alkoi olla kroonisesti pää kipeä päivittäin ja kaikki paikat jumissa.

Unikouluahan ei suositella alle 6kk-ikäisille, eikä silloin jos vauva ei syö vielä täyttä määrää kiinteitä vuorokaudessa (5x).  Meillä selkeästi ei ole enää pitkään aikaan ollut kyse nälästä, vaan tavasta. Neitihän on saanut yötissiä kuukausikaupalla, joten tottahan hän sitä vaatii edelleen. Olemme olleet vaan niin väsyneitä ja saamattomia, että kovin pitkää huutoitkua emme ole jaksaneet yöaikaan kuunnella, joten siksikin tissi on kaivettu nopeasti esiin. Mutta aikansa kaikkea. Ja en koe yhtään haikeutta siitä, että yötissittely loppui. Meillä on edelleen päiväaikaan monen monta yhteistä hetkeä rinnalla <3

Asiasta paljon keskustelleena, olen huomannut, että tämä yösyöminen ja katkonaiset yöt ovat erityisesti imettävien äitien haaste. Korviketta syövät vauvat alkavat usein aiemmin nukkumaan pidempiä pätkiä ja viimeistään kiinteiden tultua mukaan kuvioon, alkavat nukkua täysiä öitä. Toki näin käy toisille imetettävillekin vauvoille, mutta useimmin ei..

Meidän tavoitteet unikoululle: Totuttaa ja opettaa Neiti 7,5kk uusille yötavoille eli vaihtaa yösyöttäminen muunlaiseen rauhoitteluun. Meidän tapauksessa tassutteluun. Tavoitteena myös se, että Neiti oppisi nukahtamaan itse yöllä herätessään. Plussaa katkeamattomista yöunista.

Valitsimme menetelmäksi tassuttelu-unikoulun ja Miehen unikoulun toteuttajaksi. Siksi Mies, että Neiti yhdistää minut aina maitoon ja toisaalta siksikin, että Mies saattaisi jaksaa Neidin mahdollista itkua hieman minua paremmin. Suunnitelma yöherätyksille oli seuraava, Neidin huoneeseen mennään vasta kun hän selkeästi itkeskelee. Aiemmin on menty monesti pienenkin ähinän perässä. Neitiä rauhoitellaan paijaamalla selästä, jaloista, mahasta - riippuen siitä missä asennossa hän on. Jos itku vaan yltyy, eikä rauhoittumista tapahdu, nostetaan tyttö syliin rauhoiteltavaksi. Aina lopetetaan tassuttelu tai lasketaan sylistä sänkyyn, kun itku rauhoittuu. Missään vaiheessa ei anneta lapsen nukahtaa paijaamiseen tai sylittelyyn, vaan lopetetaan ne ennen nukahtamista, jotta oppisi nukahtamaan itse.



Selvät päivärutiinit meillä on ollut jo pitkään, joten niitä emme muuttaneet mitenkään. Unikoulun aloituspäivänä olimme erityisen tarkkoja siitä, että toinen touhusi koko ajan Neidin kanssa ja hän sai olla sylissä paljon. Iltarutiinia muutimme hieman. Aiemmin olemme antaneet puuron n. 19.30 ja sitten kahdeksan jälkeen maidon, nyt vaihdoimme ne toisinpäin. Päivän viimeinen imetyshetki on nykyisin 19.30-20 ja puuro syödään n. 20.30. Näin hän ei enää nukahtele rinnalle ja assosioi rintaa/maitoa nukahtamiseen. Tämä on toiminut moitteetta. (Alkuun oli aika kiirus pumpulle aamuisin..;)) Samoin aamulla eli aamupuuro syödään ennen aamumaitoa.

Kuinkas sitten kävikään? - Jännittyneinä painuimme pehkuihin heti neidin mentyä nukkumaan, sillä selvästi stressasimme hieman, miten yö tulisi menemään - onko luvassa kolme tuntia huutoa vai mitä tuleman pitää, pysymmeko tiukkoina, jaksaako Mies hyssytellä huutavaa Neitiä jne. Päätimme myös jättää tutin vielä Neidille, että on joku tuttu lohtu/turva.

Unikoulun ensimmäinen yö.
Neiti nukkumaan klo 21 ja hän nukahti itse hetken hyörinnän jälkeen. Pari väliherätystä, Mies kävi paijaamaassa ja unet jatkui nopeasti. Kolmen jälkeen oli sitten se herätys millä aiemmin E oli saanut maitoa ja silloin alkoi itku. "Missä mun maito" -itku jatkui lähes yhtäjaksoisesti 1h15min. Mies oli paijannut ja tassutellut E:tä ja aina lopetellut tytön rauhoituttua. Itku ei mennyt kertaakaan hysteeriseksi eli Mies ei nostanut E:tä syliin lainkaan - paijailu riitti. Hänestä aika ei tuntunut läheskään tunnilta, vaan paljon lyhyemmältä. Lopulta Neiti rauhottui ja nukahti. Unet jatkui aamulla klo 8. asti! Aika lupaava alku meidän mielestä. Aamulla minä nousin sovitusti Neidin kanssa aamupuurolle ja sen jälkeen tyhjentämään räjähtämäisillään olevia rintoja (jouduin tyhjentämään jo kuuden aikaan aamulla niitä pumpulla).

Toinen yö
Olimme takuuvarmoja, että tokasta yöstä tulee se koko yön kestävä huutosirkus. Neiti ei herännyt kertaakaan toisena yönä! Uskomatonta!! Mies oli käynyt oven takana kahdesti kuuntelemassa E:n ääntelyä, mutta sinne typy rauhottui itseksee ja jatkoi unia. Herätys uuteen aamuun klo 7.30.

Kolmas ja neljäs yö.
Ei kertaakaan herätyksiä. Tyttö posottaa unta 21-07.



Viides ja kuudes yö.
Neiti on alkanut yhtäkkiä liikkua (kieriä) niin paljon, että molempina öinä hän on ahtanut itsensä pinniksen nurkkaan ja ähisee siellä hätääntyneenä. Asennon korjaus ja unet jatkuvat. Unta 21-07.

Seitsemäs ja kahdeksas yö.
Ei herätyksiä. Unta 21-07.

Meillä on reilun viikon ajan koko perhe nukkunut todella hyvin. Siis paremmin kuin yhdeksään kuukauteen. Enkä voi millään käsittää, että unikoulu onnistui näin hyvin. Tuntuu ihan hölmöltä, ettemme lopettaneet yötissihärväämistä jo aiemmin. Toisaalta uskon, että meillä oli jotenkin tuuria ajoituksessa, kun yöt paranivat näin hyviksi näin nopeasti - neitikin oli ilmeisen valmis parempiin yöuniin ja maidottomiin sellaisiin. Voitte vaan uskoa, miten hyvältä tuntuu herätä uuteen päivään katkeamattomien yöunien jälkeen. Ja mikä parasta, yöt eivät stressaa enää.

Jep, takapakkia tulee varmasti vielä jossain vaiheessa. Tai ainakin hampaat ja liikkumistaitojen lisääntyminen meitä herättelee, mutta yösyömisestä pääsimme erittäin helpolla eroon. Unikoulun kovin paikka oli ehdottomasti tuo ensimmäisen yön pidempi itkujakso, mutta se ei lopulta ollutkaan niin paha mitä etukäteen luulin. Johtuen täysin siitä, että itku oli selllaista vaikeroivaa, eikä hätääntynyttä. Nyt koko perhe voi ja jaksaa aiempaa paremmin.

Miten teillä on yöt rauhoittuneet, itsestään vai onko tarvittu unikoulua uusille yötavoille opettelussa? Ehkä jossain vaiheessa E olisi jättänyt yösyönnit itsestään, mutta en olisi millään jaksanut esimerkiksi vuoden ikään näitä rikkonaisia öitä. Enkä pode tippaakaan huonoa omatuntoa tästä. Rinnatkin tottui uuteen imetysrytmiin neljässä päivässä ;)

Viikonloppu ja Lapsimessut on jo ovella, SS

Tulkaa huomenna moikkaamaan, jos satutte messuille samaan aikaan :)




27 kommenttia

  1. Aivan upea homma!! Tuota ei voisi uskoa että se tosiaan toimii ja yllättävänkin nopeasti :) meillä kokemusta samanlaisesta unikoulusta ja kahden yön jälkeen tyttö tajus homman ja se oli siinä! Rauhallisia öitä teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai teilläkin meni niin hyvin? Silloin uskon siihen, että lapsikin oli siihen valmis :) Toivotaan vaan, että yöt jatkuvat hyvinä.

      Poista
  2. Ihanaa, kun unikoulu toimi teillä noin hyvin! Voin vain toivoa meille samanlaista lopputulosta... Meillä oli muutaman viikon päähän suunnitteilla unikoulu, mutta kiinteät ovat alkaneet maistua oletettua huonommin (vauva tosin vasta 6kk), joten voi olla, että aletaan koulutus vaikkapa vasta kuukauden päästä, kun saadaan ruokahommat ensin kuntoon. Vielä kun jaksaisi vähän valvoa.. Ja vielä kun onnistuttaisiin koko unikoulussa! :) Tällaisia kannustavia esimerkkejä on kuitenkin aina kiva lukea! Kiitos siis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kiinteitä on mennyt täydet määrät noin 5kk iästä alkaen, kun aloitettiin ne 4kk. Uskon, että vanhemmat sen tietävät milloin yöheräämisissä on kyse nälästä (takuulla näin on joillain, vaikka syö kiinteitä täydet määrät) ja milloin tavasta. Meistä se tuntui niin selvältä tavalta, kun maito usein vain teki yöstä levottomamman. Ja maalaisjärjellä ajateltuna - nälkää se ei voi olla 4h iltapuuron + maidon jälkeen. Mutta kehotan aloittamaan vasta sitten, kun pää on varamasti valmis siihen ja vauvalla aterarytmi sellainen, ettei itke yöllä maidon perään.

      Poista
  3. Tekstistäsi inspiroituneena, pitäisiköhän meidänkin aloittaa! Poitsu (6kk) herää vähintään sen 3 kertaa yössä. Haaveissa pitkät yöunet. Motivoiva postaus! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Niin, toisethan vielä tuossa iässä tarvitsee yöllä maitoa ja/tai läheisyyttä. Unikouluahan voi tehdä porrastaenkin, että vähentelee yösyötöt ensin yhteen jne. Mutta tapoja on monia ja uskon, että vanhemmat tietävät mikä tapa ja ajankohta heille sopii. Ja onko tosiaan kyse nälästä, läheisyydestä vai onko valmis nukkumaan yöt läpeensä.

      Poista
  4. Upea juttu.
    Meillä loppui heräilyt ja yösyönnit puolivuotiaana lähes kerrasta. Imetys loppui pari päivää ennen ja poika nukkui kokonaisen yön. Yhdistin tämän imetyksen loppumiseen ja toisaalta myös kiinteitä oli mennyt jo pidempään 5xpvä. Nyt täytyy välillä käydä asentoa korjaamassa, mutta ei läheskään joka yö.
    Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, miten hienosti teillä on loppunut kuin itsestään. Varmaankin imetyksen lopettaminen edesauttoi? Asennon korjaamista on täälläkin tehty parina yönä. Ja eiköhän taas liikkumistaitojen kasvaessa, hampaiden tullessa yms. herillä vähän enemmän öisin. Mutta nyt hyvä näin :)

      Poista
  5. Kukin tehköön tyylillään. Tietysti kyseenalaista on, jos yöheräily tulkitaan tavaksi, kun se voi olla, ja näin pienellä erittäin suurella todennäköisyydellä onkin, myös fyysisen läheisyyden tarvetta. Onko se lapsen tarpeisiin vastaamista, jos alle vuoden ikäinen opetetaan siihen, ettei yöaikaan tarpeille ole sijaa? Valitettavasti myös lempeämmät unikoulut, tassuttelukoulu mukaan lukien, vastaavat lähinnä aikuisen tarpeisiin. Pieni lapsi oppii nopeasti, ettei hänen tarpeitaan kuulla ja tyytyy kohtaloonsa - jokainen voi toki miettiä, mitä tämä tekee psyykkiselle kehitykselle ja itsetunnon kehittymiselle. Mutta kuten sanoin, jokainen tehköön tyylillään. Ikävää vain on, ettei lapsi saa tuota tyyliä valita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Miia,

      Juurikin niin - kukin tehköön tyylillään.

      Uskoisin, että Neiti olisi itkeskellyt enemmän? useampana yönä? Jos hän olisi kaivannut maitoa tai läheisyyttä? Eikö? Hän on tyytyväisenä nukkunut pitkät 10h yöunet yhden verrattain lyhyen yöitkun jälkeen. Joten en jaksa uskoa, että hänen psyykkinen kehitys tai itsetunto vahingoittui tästä. Tämä oli meidän tapa ja sopi meille - niin tytölle kuin äidille. En sitä sanokaan, etteikö jotkut vauvat tässä iässä vielä tarvitsisi maitoa tai läheisyyttä öisin. Ja kyllä meillä ainakin lapsen tarpeisiin vastataan, aina.

      Poista
    2. Tutkimusten mukaan unikouluista ei ole haittaa lapselle, päinvastoin. Jos vauvat menis sekaisin unikoulusta, niin olishan tämä maailma täynnä psyykkisesti sairaita ihmisiä. Unikouluja on pidetty aina ja vielä brutaalimmalla tyylillä kuin nykyään. Mieluummin levännyt ja iloinen äiti, kuin äiti joka huutaa ja jopa ravistelee. Meillä on unikoulu 2 vk kuluttua, viimeksi olen nukkunut 3 tunnin pätkän tammikuussa.

      Poista
    3. Niin ja vielä edelliseen, ei poikakaan ole nukkunut 3 tunnin pätkää tammikuun jälkeen. :-)

      Poista
    4. Koliikkivauvathan huutaa 3-6kk monesti monta tuntia putkeen, ja tuleehan niistäkin ihan kunnon veronmaksajia!! :-) niitä kannetaan, hyssytellään ja silitellään, melkein ku tassuttelua! Mä ainakin kannatan unikoulua silloin ku vauva ei nuku ja äiti ja isä on poikki. Useimmat vauvat ei tiedä miten yöllä käyttäydytään, joten vanhempien tehtävä on opettaa niitä.

      Poista
    5. Useimmat lapset ja vauvat eivät todellakaan tiedä mikä on heille parasta. Kyllä se on vanhempien tehtävä ohjata heitä oikeille teille asiassa kuin asiassa :) Lämmöllä tietenkin, mutta päättäväisesti.

      Poista
  6. Kiitos motivoivasta postauksesta! :) Sain itse hyviä vinkkejä tulevan unikoulun aloitukseen, meillä poika nyt 5kk ja kiinteiden aloitus suunnitelmissa. Meillä yöt olleet enemmän ja vähemmän hulinaa (ekat hampaatkin tulivat jo vajaa nelikuukautisena, nyt tulossa taas lisää), nyt viime viikkoina touhu menee vaan villimmäksi! Heräillään 1-2h välein, lutsutetaan tissiä vähän väliä ja jopa ollaan hereillä iloisesti jokellellen tunti ja rapiat... huh huh! Olen muuten samaa mieltä: Täysimetetyillä vauvoilla tuntuu yöt olevan huomattavasti levottomampia ja yösyöminen yleistä.

    Hyviä idea muuten tuo, että annetaan ensin illalla rintaa ja sitten vasta iltapuuro. Laitan tämän korvan taakse tulevaa ajatellen. Annatteko iltapuuron jälkeen mitään juomista? Vähän niinkuin suuta huuhtelemaan tai jotain.. (amatööriäidin tyhmä kysymys)

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tiia!

      Kannattaa seurailla tilannetta, yöthän saattavat tosiaan rauhoittua itsesträän ja syönnin vähetä, kun vauva saa kiinteitä ja puurot yms. Annamme kaikilla aterioilla eli myös iltapuurolla vettä nokkamukista. Eikö ole olemassa tyhmiä kysymyksiä ;)

      Poista
  7. Tämä oli hyvä postaus. Itse alan olemaan pikkuhiljaa kyllästynyt yöheräilyihin, kun aina mennään takapakkia siihen, että jatkuvasti pitää olla rinnalla. Meillä kuitenkaan ollaan jo 10 kk... Pitää ylipuhua mies valvomaan yksi yö ja kokeilla näitä sinun vinkkejä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Niin, useimmissa unikouluohjeissa mainitaan, että noin kolmessa yössä tapahtuu yleensä muutoksia. Meillä tämä meni todella poikkeuksellisen hyvin ja siksi puhuinkin, kenties suvasta ajoituksesta tms. Mutta useimmin unikoulu vaatii 2-3 yötä pitkäjänteistä toimintaa vanhemmilta, jotta lapsi oppii uusille yötavoille. On lottovoitto, jos näin käy yhdessä yössä, mutta kannattaa varautua pidempään unikoulujaksoon. Ja me olimme viikon varpaillamme, odottelimme sitä huonoa yötä, mutta sitä ei ikinä tullutkaan.

      Poista
  8. Hei ja hyvää pääsiäistä! Miten teidän unikoulu on edistynyt? Onko vielä yöheräämisiä? Meillä on unikoulu viikon päästä ja kovasti jännittää onnistuuko se! :) Luin aikaisemmin, että E:n kasvua on seurattu neuvolassa, juttelitteko ensin neuvolassa unikoulun pitämisestä ja yösyöttöjen jättämisestä..siis ajatellen, ettei kasvu ota takapakkia? Meidän muksu kasvaa kyllä pituutta, mutta paino ei kovin nouse ja sen vuoksi neuvola suositteli, ettei aamuyön yösyöttöä jättäisi vielä pois. Mietityttää, ettei unikoulu aamuyön imetyksen vuoksi onnistu... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Unikoulu jatkuu samoin eli meillä nukutaan täydet yöt edelleen. Pari kertaa ollaan taidettu yöllä käydä liikkuvainen tyttö korjaamassa takaisin keskelle pinnasänkyä ja laitettu tutti suuhun. Muutoin meillä nukutaan 21-06/07. Tänään poikkeuksellisesti 06 tyttö käännettiin kyljelle ja tutti suuhun, unet jatkui 08 asti.

      Neuvolahan suositteli unikoulua heti silloin 6kk iässä, kun miellä oli täydet ateriat neidillä. Me emme olleet siihen vielä valmiita, eikä ehkä neitikään, joten odottelimme vielä. Kasvua on seurattu, lähinnä hitaahkon pituuskasvun takia, mutta niissä keskusteluissa ei olla puhuttu maidon saannista lainkaan, vaan lähinnä siitä, että lisätäänkö lihamäärää ja minkä verran soseita menee. Varasin omasta halusta meille 7kk-kasvukontrollin, koska halusin tietää ja nähdä nouseeko paino ja kasvaako pituutta, kun aloitettiin lihat ja kaurapuuro saatiin viimein päivittäiseen käyttöön. Monillahan paino saattaa nousta hitaammin silloin, kun vauva alkaa kovin liikkua. Meidän kohdalla en 6kk tienoollakaan epäillyt sitä etteikö E olisi ollut kylläinen. Silloinkin ajattelimme, että korkeintaan aamulla vasta hänellä olisi nälkä, aikaisempi syöminen tapaa.

      Haluan korostaa, että tämä on meidän perheen tilanne, tapa ja tulkinta meidän neidistä. Jokaisessa perheessä on oma tapansa. Tämä ei ole mikään kiveen kirjattu, vaan kannattaa nimenomaan kuunnella itseään ja mennä sen mukaan. Luottaa omiin vaistoihin, onko yösyömisessä kyse nälästä vai tavasta vai läheisyydestä vai mistä. Unikouluahan voi tehdä asteittan eli ensin vähentää syötöt yhteen kertaan ja joskus myöhemmin sitten lopettaa ne. Ja jos on tyytyväinen tai jaksaa nykyistä tilannetta, niin sittenhän voi odotella jospa nukkuminen itsestään paranisi. Poikkeuksellistahan tämä meidän verrattain nopea öiden rauhoittuminen oli/on.

      Poista
    2. Hei! Ihanaa kun teillä on noin hyvin menny unikoulun kanssa! :) Uskon, että tämän hirmusen liikunallisen pojan paino ei nouse juuri sen vuoksi, kun se on koko ajan liikkeellä, Mutta toivotaan, että unikoulu onnistuu! Vie kyllä varmasti vähän pitempään kuin teillä! :)

      Poista
  9. Meillä neiti 6,5kk tottunut nukahtamaan yöunille ja yöllä tissille. Ei koskaan huolinut tuttia eikä syö pullosta. Ei ole kiinni siitä ettei olisi pitkään yritetty opettaa. Ärsyke ja uniherkkä vauva joka on todella kiinni äidissä..ei välttämättä nuku päiväuniakaan koko päivänä ja joskus 2 kertaa mutta 30min- 1,5h maximissaan. Refluksivaiva lääkityksessä kun oksentelee paljon ja yöllä välillä tulee nenästä maitoa kun hanasta. Saa yöt vahtia. Korvakierre 5kk oli ja kuulemma refluksi meneekorviin ja aiheuttaa korvakipuja. Meillä todella tarve päästä yösyötöistä mutta hoitanut refluxivaivaa syömisellä niin en ole raskinut lopettaa kun käyn töissä ja yöt valvotaan muutenkin. Monella apuna tuttia ym mutta hieman jännittää että onko huuto sitten näläntunnetta ym koska syömisiä on päivässä muttei välttämättämäärät riitä per syöttö.. ehkä vielä pitää odottaa kunnes ei ole miehellä töitä aamulla..

    VastaaPoista
  10. Hyvälle kuulostaa tuo teidän tilanne! Taidan ottaa itsekin neuvosta vaarin, ja vaihtaa maidon ja iltapuuron paikkoja. :) Meillä kun mennään nukkumaan pullon kanssa. Poika sänkyyn ja pullo suuhun. Ei ole hyvä tapa enään näin 8kk iässä. :) Tietämättäni olen pitänyt unikoulua pojalle, kun herännyt yöllä, silitellyt vain, mutta kertaakaan ei syliin olla otettu. Vasta tuli taas mieleeni asia ja ajattelin lukea vähän enemmän tietoa. :) Hienoa miten ihmiset jakavat nykyään omia kokemuksiaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä blogiartikkeli onkin varsinainen tietopankki, kun monet kirjoitellut kokemuksiaan. Kiva, jos omista ja muiden kokemuksista on apua muillekin :) Tsemppiä sinnekin täysinäisiin öihin, jotka toki katkeavat uusien kehitysvaiheiden myötä :)

      Poista
  11. Googlailin unikoulua ja törmäsin tähän tekstiin. Vaikka postauksesta on jo aikaa, pakko kommentoida. Meillä on nimittäin täysin sama tilanne, kun teillä tuolloin. Poika nyt 8kk ja välillä on ollu hyviäkin aikoja unien suhteen, herännyt vaan kerran yössä. Poika lähti ryömimään vajaa 5kk ikäisenä ja sen jälkeen yöt on ollu ihan hulluja. Välillä kun mies tulee yövuorosta, en välttämättä oo ite nukkunut vielä minuuttiakaan. Päätettii alottaa tassuttelu unikoulu, mutta 2 viikon jälkeen ei olli vielä tapahtunu mitään muutosta pojan unille. Edelleen touhus kaikki yöt. Sit miehellä alko loma ja aloitettiin "huudatus unikoulu" niin kauheeta kun se onkin, niin nyt kuudentena yönä poika nukkui koko yön heräämättä. Ai tätä ihanuutta. Nyt istun aamukahvilla rauhassa 8 tunnin yöunien jälkeen ja pikkumies vetää vielä unta omassa sängyssä. Voittaja fiilis!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3