Arvonnan viimeinen päivä!

Pikainen muistutus kaikille tuuheammasta kuontalosta haaveileville eli tänään on arvonnan viimeinen päivä. Laitathan pikaisesti kommenttia tähän postaukseen, niin ehdit mukaan. Arvon kaikkiaan kolme Nioxin-tuotepakettia ohenevien hiusten hoitamiseen. Voittajat saavat myös hiuksia tuuheuttavan Diaboostin.

Voittajille luvassa!


 Nioxin vaikuttaa viidellä tapaa tehden hiuksista paksummat:

-Katkeilemisesta johtuvan hiustenlähdön väheneminen
-Tuuheammilta näyttävät hiukset
-Hiusten rakenteen parantuminen
 -Hiusten vahvistaminen rasitusta vastaan
-Karvatuppien tukkivan talin poistaminen hiuspohjasta 
 
 
Tuotteita käytetään vahintään neljä viikkoa (30pv), jolloin tuotteet ovat hyvän aikaa hoitaneet niin hiuspohjaa kuin yksittäisiä hiussäikeitä. Nioxinin markkinatutkimuksessa jopa 70% käyttäjistä koki hoitojakson jälkeen hiustensa paksuuntuneen ja voimistuneen.

Hiusten oheneminen ei ole pelkästään hormonimuutoksiin liittyvä ongelma, vaan yhtä yleisiä syitä hiusten hetkittäiselle ohenemiselle ovat stressi, perintötekijät, ruokavalio, terveys, lääkehoito ja ympäristötekijät. Esimerkiksi vähäkalorinen ruokavalio saattaa olla syynä hiusten ohenemiseen. Useimmiten joku näistä kuudesta syystä on hiustenlähdön takana. Suurimmalla osalla siellä ruudun takana hiuskato johtuu varmasti samasta syystä kuin minulla eli kyse on hormonimuutoksista johtuvasta hiusten ohenemisesta ja niiden irtoilemisesta. Tämä on onneksi ohimenevää, mutta poikkeustilan korjaamiseen ja hoitamiseen on olemassa tällaisia apukeinoja.

Näillä hoidan pehkoani 30pv!

Suoritan arvonnan viikonloppuna, joten pian Teistä kolme pääsee kokeilemaan tuotteita ilmaiseksi. Raportoin tarkemmin omista kokemuksista kun 30pv:n testijakso on ohitse.

Tuuheampia hiuksia toivoen & hyvää viikonloppua toivotellen, SS


Stokke Newborn Set vaihtui Baby Setiin

Kotiutin pari viikkoa sitten neidille uuden istuimen eli Stokken Baby Setin. Vauvakaukalo alkoi olla selvästi pieni ja siinä syöminen ei aina ollut niin herkkua. Kun kokosimme uuden istuimen ja asettelimme pehmusteet paikoilleen, tyttö tuoliin, niin eipäs oltukaan vielä valmiita isojen tyttöjen tuoliin. Iltapuuro siinä syötiin ja se sujui ihan hyvin istuvassa asennossa, mutta seuraavana päivänä E tuntui vaan huojuvan ja heiluvan tuolissa. Tämä johti siihen, että purimme Baby Setin takaisin laatikkoon odottamaan vielä hetkeksi.


Viime viikonloppuna, kun isopieni rakas muutti omaan huoneeseen, kaivoimme taas Baby Setin esiin. Tällä kertaa siinä istuttiin jo varsin tukevasti. Parina päivänä tuin tyttöä viltin avulla, kun hänen ja istuimen reunan väliin jää vielä runsaasti tilaa, mutta parina viime päivänä viltti on jäänyt pois. Hän istuu suhteellisen napakasti ja jos heilahtaa suuntaan tai toiseen, korjaa pian itsensä takaisin pystyasentoon. Iso tyttö tälläkin mittarilla <3


Edellisellä neuvolakäynnillä neuvolatätimme testasi E:n istumisvalmiuksia ja silloin ns. suojaheijasteita ei ollut nimeksikään. Eteenpäin kaaduttaessa oli, mutta sivuille ei. Hän sanoi, että siinä vaiheessa, kun E istuessaann ja nojatessaan eteen, nostaa itsensä takaisin pystyasentooon, on selkä riittävän kehittynyt istuttamiseen. Ei tietenkään koko ajan istumiseen, mutta ruokahetkien ajaksi. Näin meillä tehdään, joten nyt ateriat syödään istuen.


Hieman on alettu harjoittelemaan itse syömistä ja etenkin juomista, mutta kiinnostusta omatoimiseen syömiseen ei juurikaan ole. Saati sormiruokailuun. Mutta tarkoitus on aika ajoin kokeilla uudelleen ja seurailla E:n valmiuksia siihen. Lusikalla on kiva rummuttaa ja nokkamuki on todella kiinnostava. Nokkamukista juominen onnistuu toisinaan jo omatoimisesti. Tulevaan sotkun määrään ajattelin varautua suojapuvulla eli tällaisella tai vastaavalla essulla. Vaatteita säästääkseni, sillä nyt jo muutamat hyvät vaatteet on mennyt pilalle porkkana- tai bataattitahrojen takia.

Millonkas teillä on alettu itse kauhomaan lusikalla tai kiinnostuttu sormiruokailusta? Meidän epeli tuntuu olevan niin tarkka soseen koostumuksesta, että pienetkin kokkareet aiheuttavat kakomisreaktion. Toki esimerkiksi liha jää aina hieman kokkareiseksi ja se nyt sentään menee alas hyvin. Kaurapuuro ei muuten meillä maistu lainkaan tai maistuu, mutta aiheuttaa ilmavaivoja ja vatsanväänteitä. Hain eilen spelttipuuroa, jossa myös proteiinia, niin kokeilemme sitä kaurapuuron sijaan. Sen pitäisi olla vatsaystävällisempää kuin kaura.

Ihanaa päivää, SS

Psst. Nioxin-tuotteiden arvontaan ehtii osallistua huomiseen saakka. Osallistu täällä!

FitMom-projekti päättyi - Mitä jäi käteen (vartaloon)?

BodyCampin FitMom-projekti päättyi kaikessa hiljaisuudessa pari viikkoa sitten. Kokonaisuudessaan tämä 15 viikon taival oli minulle yhtä vuoristorataa. Olen saanut useita kyselyjä treeniin ja projektiin liittyen, joten nyt on aika ynnätä plussat ja miinukset ja katsoa mitä viivan alle jäi.  Harmittaa kun ei ole kunnon ennen ja jälkeen kuvia näyttää teille, mutta yritin kuitenkin jotain kuvamateriaalia haalia kasaan.

Mamma treenaa ;)
Sanoisin, että FitMom-projektiin osallistuminen oli siihen elämäntilanteeseen (vauva 2kk; juuri synnyttänyt, häiritseviä kiloja liiaksi, ei oikein tietoa miten liikunta tulisi taas aloittaa, syömisrytmit ihan rempallaan) juuri sopiva. Kunto-ohjelmat ja ruokavaliot olivat ns. yleisiä eli eivät juuri minulle personoituja. Ne oli tehty sen mukaan, mitä olin vastannut alkuhaastattelulomakkeeseen. Ryhmässä oli ilmeisesti kolmenlaisia ruoka- ja liikuntaohjelmia sen mukaan jaettuna, mitä kukin oli lomakkeeseen vastannut.

Aluksi koin uuden ruokavalion noudattamisen vaikeaksi, sillä kaikki ruoka piti punnita ja päivään piti mahtua viisi ateriaa - aika isoa sellaista. Usein en saanut syötyä niin tuhteja päivällisiä kuin olisi pitänyt. Mutta ateriarytmi teki sen minkä piti eli aineenvaihdunta vilkastui hyvin nopeasti. Ongelmia ilmestyi rahkan ja raejuuston ylenpalttisesta syömisestä, sillä silloin aloimme epäillä Neidillä maitoallergiaa/-herkistymistä. Jatkoin kuitenkin projektin ruokavaliota. Siinä vaiheessa kun aloin olla väsymyksen takia aika tapissa ja aloitin maidottoman-munattoman dieetin oli selvää, että ruokavalio sai jäädä hetkeksi. Ruokasuunnitelmaan sisältyi myös lisäravinteita ja aimo läjä vitamiineja, mutta niitä en hankkinut lainkaan. Kokeilin kerran lisäravinnetta ja Neiti huusi kuin syötävä sen jälkeen, joten parempi pysytellä erossa.

Ennen projektia otetut kuvat, kun raskauskiloja jäljellä noin 6-7.


Liikunnan aloittaminen ja paluu salille oli helppoa valmiin ohjelman kanssa. Kun ei tarvinnut miettiä mitä tekee ja minkä verran, ja ohjelma oli koko ajan monipuolinen, koko kropan huomioiva. Jaksoin liikkua ohjelman mukaan monta viikkoa, vaikka olin lopen uupunut loppusyksystä. Joulukuun alussa projekti meni jäihin osaltani ja palasin ns. entiseen eli herkkuja kahvin kanssa yms. Kuitenkin joulun pyhien jälkeen, kun palasin salille oli kaikki tavoitteeksi asetetut kilot tippuneet.

Sain projektin avulla takaisin säännöllisen syömisrytmin. En syö ohjeiden mukaan enää, mutta syön useimmiten viidesti päivässä. Nyt kotona ollessani ja kahvitellessani milloin missäkin sallin itselleni kahviherkun päivittäin, NAM! Siitä en aio stressata, mutta toivoisin samalla edelleen kiinteytyväni ja saavani lihaksia, niin jaksaisin arkea paremmin. Alkaa tuon pienen kantaminen tuntua niskoissa, selässä ym. Ja huomaan kyllä heti jos on liikkumaton viikko eli pelkkää vaunuttelua, niin kroppa on ihan tukossa, kolottaa sieltä ja täältä. Jo kerta tai kaksi viikossa salia tai ryhmäliikuntaa tekee kropalleni ihmeitä.

Kuvat projektin jälkeen, kun -7kg.


Suosittelisinko projektia ja kenelle? Jos tiedät miten syödä oikein ja syöt vaaditut viisi kertaa päivässä, sekä liikkuminen raskauden ja synnytyksen jälkeen sujuu omatoimisesti, niin et luultavasti tarvitse vastaavaa projketia tueksesi. Mutta jos haluat ammattilaisen tekemät ohjelmat, jatkuvan tuen  ja mahdollisuuden esittää kysymyksiä pitkin treenijaksoa, niin voi tämä olla sinun juttu. Yksi suurimmista plussista oli projektissa mukana olleiden Fb-ryhmä. Ryhmän tuki ja kannustus oli mieletöntä, repsahduksia kun projektin aikana tuli lähes kaikille, mutta ne unohdettiin nopeasti ja taas tsempattiin kohti tavoitteita. Haastavinta oli ilman muuta ajankohta eli kun E oli vielä niin pieni jäi yöunet todella vähäisiksi. Yksi suurin tekijä tällaisessa projektissa olisi riittävä lepo ja uni. Ehkä hieman myöhemmin aloitettuna, esim. E 4kk, projekti olisi sujunut vielä paremmin, mutta turha jossitella.

Varoituksen sana - projektiin osallistuminen saattaa aiheuttaa hurahtamisen liikuntaan ;) Ei ollut yksi tai kaksi, vaan parikymmentä ryhmäläistä, jotka jatkoivat FitMomista suoraan Bikini Fitness -ryhmään kasvattamaan massaa. Huikeeta! Ja todella kyse on ihan perustallaajista, joihin taisi sporttikärpänen purasta ja kunnolla. Projekti tsemppasi meikäläisen takaisin terveellisemmälle elämänpolulle eli oli sen puolesta kyllä hintansa väärti. Nyt treenit jatkuvat sitten omantunnon ja motivaation mukaisesti - säännöllisen epäsäännöllisesti.

Mamma vanhoissa vaatteissaan!

Summa summarum tavoittelin noin 5-7 kg painonpudotusta ja se tapahtui. Tavoittelin säännöllistä ateriarytmiä ja liikunnan lisäämistä arkeeni, nekin tapahtuivat. Parhaiten hoikistumisen näkee siitä, että lähes kaikki vanhat vaatteeni mahtuvat jälleen päälleni. JEE! Kropan mittasuhteet ja muoto on muuttunut, mutta nyt olen sinut tämän jäljellä olevan kanssa :) Sehän se lopulta tärkeintä on

Jos haluat tarkempaa tietoa jostain projektiin liittyvästä, niin laita ihmeessä kommenttikenttään kysymystä tai nakkaa sähköpostilla.

Täällä suunnataan tänään niille ensimmäisille Pomp de Lux -kutsuille! 

Kivaa keskiviikkoa, SS

Suuri päivä - Neiti muutti omaan huoneeseen!

Meidän vauva muutti lauantaina omaan huoneeseen. Äiti oli ensin, että nyyh pientä rakasta <3, mutta Miehen päättäväisyys ja puheet öiden mahdollisesta rauhoittumisesta lopulta sai minutkin uskomaan uuteen nukkumisjärjestelyyn. Kokeillaan.

Mies siis yhtäkkiä ehdotti, että nyt puretaan tietokonepiste neidin huoneesta (ex-työhuone) ja siirretään prinsessa pinnasänkyineen sinne. Luettelin heti perään kymmenkunta syytä miksei vielä, mutta siinä taisi olla enemmän kyse äidin tunteista ja vaikeudesta päästää irti meidän vauvasta. Vaikka jatkossa hän tosiaan nukkuu muutaman metrin päässä viereisessä huoneessa, ei siis kovin kaukana.

Iltapuhteina järjestelimme paikkoja ja purimme työpöydän. Proggiksen lomassa seurasimme Leijonien huikeaa pronssipeliä ja tulihan se sieltä!! Liikutuksen kyyneleet silmiin kirvoitti niin voitettu pronssi ja pappojen jäähyväiset kuin rakkaan neidin kantaminen pinniksessään omaan huoneeseen. Yksi ajanjakso taas takana, kun pikkunen tuhisijamme ei enää nuku samassa huoneessa kanssamme - ainakaan hetkeen. Eiköhän sekin aika taas koita, kun hän kömpii omasta sängystä meidän väliin nukkumaan <3



Ensimmäiseen yöhön olimme varautuneet laittamalla pedin valmiiksi neidin huoneeseen, jos tarve tulisi tassutella ja hyssytellä neitiä yön mittaan. No siinä kävi sitten niin, että kun hänet kahdeksan jälkeen yöunille kannettiin, kuului seuraavan kerran huutelua vasta 02.30! E oli könynnyt itsensä ihan toiseen päähään pinnistä kiinni ja oli täysin hereillä. Unien jatkaminen ilman maitoa näytti mahdottomalta, joten rinnalle ja pian hän oli jälleen unessa. Takaisin oman sänkyyn jatkamaan unia. Unet jatkuivat tauotta aina aamukuuteen saakka, jolloin yönsä sikeästi nukkunut Mies oli valmis nousemaan ylös tytön kanssa. Minä jatkoin unia aina yhdeksään saakka, sillä yöherätyksen jälkeen uni ei tullut heti ja valvoin reilun tunnin siinä odotellen unen tuloa. Mutta varsin hyvä yö! 

Vanhemmat nukkuivat sikeämmin kuin kertaakaan viimeisen puolen vuoden aikana ja ilmeisesti E:kin - tai ainakaan pienet hyörinnät ja puhinat eivät kantautuneet korviimme. Jos hän heräili, niin sai myös itse unen päästä kiinni ja sehän on suunta mihin pyrimme. 

Viime yö ei tietenkään mennyt yhtä hyvin. Puoleen yöhön mennessä olin käynyt laittamassa tutin ja kääntämässä kyljelleen (rauhoittumisasento nro 1) kolmesti, jolloin päätin siirtyä neidin huoneeseen nukkumaan. Siihen tarve rauhoittelulle loppuikin, kun yhtäjaksoista unta kesti aina puoli neljään. Silloin syötin neidin ja siirryin takaisin omaan makuuhuoneeseen. Kiekuja heräili uuteen päivään 6.40 ja taas Mies nousi neidin kanssa. 

Katsotaan nyt miten rankaksi yöt muuttuvat, kun Mies palaa sairasloman ja talviloman jälkeen huomenna töihin. Arki on kuitenkin ollut vähän helpompaa (aika paljonkin), kun toinen on ollut kotona myös. Loppuviikosta koetinkivi vasta onkin edessä, nimittäin Miehen yövuorot. Silloin olemme olleet molemmat aivan lopen uupuneita. Mutta usko on kova, että yöt sujuvat hyvin ja näin jaksan nousta neidin kanssa aamulla kukonlaulun aikaan ;)




Bonuksena tässähän iski aikamoinen sisustusbuumi! Kuvissa näkyy palasia neidin huoneesta, mutta sisustus on vielä täysin kesken. Huoneesta puuttuu hyllykkö leluille ja kirjoille sekä nojatuoli, jossa jatkossa luetaan iltasadut ja köllötellään. Samoin tarvitaan tauluhyllyjä seinille ja paikkoja koriste-esineille yms. 

***

Neiti on iso jo tosellakin mittapuulla - sanottiin heippa Stokke Newborn Setille ja siirryttiin Baby Settiin ruokailemaan. Siitä lisää pian :)

Keväistä alkanutta viikkoa - ihanaa! SS

Apua hiuskriisiin - Nioxin-hoito ohentuneille hiuksille

Muistatteko kun taannoin kirjoitin hiuksiani vaivaasta kadosta ja niiden ohenemisesta? Kyselin, onko teillä samanlaisia kokemuksia ja mitä asialle olisi tehtävissä. Muutama kommentoi, kuinka hiuksia alkoi kasvaa takaisin noin 6kk tienoolla ja näin on käynyt minullekin - ohimoille on ilmestynyt uutta lyhyttä vauvahiusta joka törröttää miten sattuu. Onneksi sentään kasvaa uutta. Hiukset ovat kuitenkin selvästi ohentuneet ja niitä lähtee edelleen.

En ehtinyt satsata Prioriniin tms. valmisteeseen (onneksi), sillä minulle tarjoutui tilaisuus kokeilla Nioxin New Moms Time Out -käsittelyä Wella Studioilla. Voitte kuvitella, että kyllä vaan kelpasi ja otin tarjouksen vastaan intoa puhkuen. 



Suunnistin Neiti E mukanani hoitoon viime torstaina. Wellan ammattilainen Laura aloitti hoidon kuorimalla päänahkani hedelmähapolla. Jep, kyseessä elämäni ensimmäinen päänahan kuorinta ja ahh kuinka raikas olo päänahassa oli sen jälkeen. Itse kuorinta tai happo ei tuntunut juuri miltään, ehkä hieman viileältä. Kuorinnalla hiuspohjasta saatiin mahdollisimman vastaanottavainen varsinaisille Nioxin-hoitotuotteille.

Kuorinnan jälkeen pääni pestiin ja puunattiin (shampoopesu, hoitoainepesu + hieronta ja lopuksi hiuksiin ja hiustyveen jätettävä hoitoaine) hiusteni kunnon mukaan valituilla tuotteilla. Lauran mukaan hiukseni ovat ohentuneet, mutta paksut (tuotteet nroa 6). Nämä kolme Nioxin-perustuotetta riittävät jo sellaisenaan hoitamaan ohentuneita hiuksia, mutta saatavilla on myös ns. täsmätuotteita, joita minunkin päähän seuraavaksi laitettiin.



Tästä siirryimme föönauspaikalle - E suhteellisen tyytyväisenä vaunuissa pötköttäen - ja alkoi hoidon seuraava vaihde. Ohimoille, jossa uutta vauvahiusta kasvaa, hierottiin omaa tuotetta takaamaan uusien hiuksien vahvistuminen. Päälaelle laitettiin varsinaista ihmeainetta - Diaboostia. Tuote lupaa tekevänsä hiuksista välittömästi paksumman tuntuiset ja kasvattavan hiusten volyymia. Ja valehtelematta näin tapahtui - ainakin siltä se tuntui ja näytti.

Nimittäin lopuksi Laura föönasi hiukseni ja ne olivat kuin uudestisyntyneet - tuuheammat, sileät ja hyvinvoivat. Edellisestä kampaamokäynnistäni ei ole kuin pari viikkoa, mutta näin silkkisen tuntuiset ne eivät ole olleet kertaakaan aiemmin. Yleensä pörröinen hiuslaatuni huutaa suoristusraudan kosketusta, niin nyt ei tarvinnut silläkään hiusta rasittaa. Ne olivat siloset ja silkkiset itsestään.

Hoito oli ns. käynnistys Nioxin-hoitojaksolle eli tuotteita on tarkoitus käyttää seuraavat 30päivää ja näin vahvistaa hiuksia ja samalla hoitaa hiuspohjaa. Kuukauden päästä voin sitten tarkemmin raportoida tuotteiden toimivuudesta ja mikä hiusten kunto silloin on. Nyt kolme päivää tuotteita käytettyäni olen ollut tyytyväinen ainakin siihen, että hiukset ovat todella puhtaat (päänahan puhdistus varmasti iso tekijä). Ne ovat myös yhtä silkkisen tuntuiset kuin hoidon jälkeen - luotto tuotteiden toimivuuteen on täällä korkealla :)



Paras vielä loppuun eli saan arpoa kolmelle onnekkaalle Nioxinin 3-osaiset hoitopaketit ja hiuksia tuuhentavan Diaboostin. Ammattilainen valitsee sopivat tuotteet hiuslaatunne mukaan - how great is that? Jotta pääsette pian testaamaan tuotteita ja raportoimaan tuloksista (olisi kiva kuulla miten muilla tuotteet toimivat), niin sovitaanko arvonnan päättymisajaksi helmikuun loppu 28.2.2014.

Arvonnan säännöt:
- Olet Hyvä voittaa -blogin rekisteröitynyt lukija ja
- Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä postausta & jättämällä yhteystietosi kommentin kylkeen


Lisätietoa Nioxinista täältä.

Huom! Postaus on kirjoitettu bloggaajan vapaasta tahdosta ja puhtaasta innosta kertoa Teille testaamastani hoitokeinosta ohentuneille hiuksille. 

Leppoisaa lauantaita, SS


Pomp de Lux & Miikkarit (me & i)

Olen saanut kutsun kotikutsuille, Pomp de Lux ja me&i. Kuulin kyseisistä merkeistä vasta vähän aikaa sitten ja kuultuani aloin kysellä tuttavilta, onko jollain lähipirissä emäntää, joka kutsuja järjestää. Koko konsepti, että jotain myydään vaan kotikutsujen kautta on minulle tuntemattomampi. Kukaan tuttuni ei emännäksi ilmoittautunut, joten otin asian puheeksi asukaspuiston vauva-aamussa ja pian oli Facebookissani kutsu molempiin.

Ja nyt tekee mieli perääntyä :D Ensinnäkin Pomp de Luxin vaatteet ovat todella kauniita ja ihania, mutta alkavat koosta 80cm - E on ties milloin sen kokoinen. Eli kannattaako kevään/kesän mallistoa hamstrata ensi talvea varten? Tuskin ainakaan ihanimpia jumpsuitteja ja mekkoja. Mutta ehkä käyn kuitenkin katsomassa ja pidän lomapkon nyörit tiukalla (onko se mahdollista?).

Suosikkejani Pomp de Luxilta.





Ruotsalainen me&i taas ei ole kyllä yhtään makuuni. Tai yhtään, mutta hyvin vähän. Uusimmassa mallistossa taitaa olla kaksi vai kolme vaatekappaletta, jotka E:lle kelpuuttaisin (nähty hyvin monessa blogissa tyttövauvan yllä..) Suurin osa vaatteista on liian retroja makuuni. En myöskään suosi räikeitä printtejä, joten en halua neitiäkään niihin pukea. Mietin myös, että vaikka yksi body, housut ja pipo ovat kivat, niin todennäköisesti pärjäämme hyvin ilmankin niitä. Näissä hinnat ovat myös verrattain korkeita, kun mietin onko käyttöikä kuitenkaan kovin pitkä.

Vähäiset suosikkini me & i:lta.



Mutta koska kokemusta kotikutsuista ja kyseisistä merkeistä ei ole, taidan uteliaisuuttani piipahtaa - ainakin toisilla kutsuilla. Mites ruudun toisella puolella, fanitatko Miikkareita tai Pomp de Luxeja? Kohtaako näillä merkeillä hinta ja laatu?


***

Kuluneen viikon aikana täällä on tapitettu olympialaisia oikein olan takaa - on ollut niin hienoja urheiluhetkiä tarjolla että! Jännin on vasta edessä, kun parin tunnin päästä Suomi kohtaa Ruotsin puolivälierässä - en kestä!! Enkä pääse edes liveseuraamaan ottelua, kun olen eräässä koulutuksessa juuri tuolloin :/ Onneksi Mies on luvannut laittaa tilannetietoja jatkuvalla syötöllä.

Ihanaa viikonloppua, SS

Sain muuten eilen apua hiuskriisiin - nyt on tuuheampi olo hiuksilla :) Pian lisää aiheesta!

Neiti E 6kk & ryhmäneuvola

Niin se vaan meni puoli vuotta ja E:n vauvavuosi on puolessa välissä. Neiti on kasvanut ja muuttunut niin paljon sitten elokuisen sunnuntain kun hän tähän maailmaan syntyi. Puoli vuotta olemme harjoitelleet elämää kolmihenkisenä perheenä, vanhempina, äitinä ja isänä. Puoli vuotta olemme tutustuneet pieneen tyttäremme, joka valloittaa sydämemme edelleen päivittäin.

Tänään meillä on vietetty pienimuotoisesti puolivuotiaan päivää. Leivoin valkosuklaa-tuorejuustokakun vadelmilla höystettynä, jota syömään kutsuimme E:n kummeja ja ystävät naapurista. Hyvä syy nähdä kummeja ja ystäviä.


Viime viikon lopulla oli neidin 6kk-ryhmäneuvola. Ryhmäneuvolassa oli meidän ja neuvolatädin lisäksi kolme lasta äiteineen. Mies oli mukana, kuten aina E:n neuvolakäynneillä. Juteltiin syömisistä, nukkumisista, istuttamisesta - kaikilla tuntui olevan vielä yöherätyksiä ja -syöttöjä. Unikoulusta oli puhetta ja sitä kehotettiin harkitsemaan, sillä 6kk ikäinen joka syö kiinteitä ei kuulemma tarvitse maitoa enää öisin. Meitä kehotettiin aloittamaan unikoulu ainakin ensimmäisen syötön poistamiseksi, sillä vaikuttaa tavalta eikä tarpeelta herätä syömään noin 4h illan puuro- ja maitotankkauksen jälkeen. Olenhan minä tämän tiennyt, mutta on odoteltu jos itsestään jäisi pois. Tässä on parina yönä ollut vain yksi yösyöttö, että ehkä se tästä itsestään.

Meitä kehotettiin lisäämään ateriarytmiin toinen soseateria ja mahdollisesti hedelmä- tai marjavälipala - tai sen voisi antaa jälkiruokina kasvissoseiden yhteydessä. Neiti on saanut lounaan ja päivällisen nyt parin päivän ajan puurojen lisäksi. Hyvin tuntuu maistuvan ja ruokahalua maidon lipittämiseenkin riittää. Ajateltiinkin kuukauden sisään siirtää tyttö omaan huoneeseen ja luopua yösyötöistä. Tällä hetkellä ei ole tippaakaan kiinnostusta mihinkään huudattamisunikouluihin, että yritetään ns. kevyin menetelmin ainakin aluksi. Nyt on kaksi yötä herätty tunnin välein huutamaan jotain - hampaita? kasvua? unia? mitä? On tämä mystistä edelleen.

Oli tosi kiva kuulla muiden arjesta ja jakaa kokemuksia. Suosittelen ryhmäneuvolaa, jos sellaista teille tarjotaan. Toiset jakoi aika rankkojakin kokemuksia ja mm. meidän maitoherkistyminen herätti kiinnostusta. Molemmat, paino ja pituus olivat tasaantuneet eli painoa oli nyt 6395g (6145g) ja pituutta 62,3cm (61cm). Pituutta tullut kuukaudessa vain sentti, mutta painoon suhteutettuna käyrä ei laskenut enää. Otin kontrolliajan 7kk tienoolle, että nähdään kasvun kehittyminen. Muutenhan seuraava neuvola- ja neuvolalääkärikäynti olisi ollut 8kk iässä.




Millainen 6kk täyttävä neiti meillä oikein asustaa? Neidin temperamentti ja luonne paljastuu meille pala palalta ja etenkin viimeisin viikon sisällä olemme nähneet täysin uusia puolia pienestämme. Jos ennen hän oli rauhallinen ja hälystä häiriintyvä, nyt hän on hälyn aiheuttaja numero 1. Meillä kommunikoidaan huutamalla kovaa ja komentaen. Hermot menee sillä sekunnilla, kun iskee tylsyys tai äiti katoaa näkyvistä tai hän ei saa mitä haluaa. Mutta ehkä tämä on perinnöllistä, kun vanhemmat (erityisesti äiti) kiihtyy nollasta sataan aika vauhdilla.

Kiinnostus ihan kaikkeen on valtaisa. E tunkee kätensä ihan joka paikkaan - usein silmääni, korvaani, nenääni, hiuksiini jne. Kauhulla odotan sitä, että hän liikkuu ja jatkaa tutkimusmatkojaan. Pienet kädet löytävät tulikuuman patterin, äidin kahvikupin, tietokoneen, kännykän jne. Vau.fin jutut osuvat kuin nenä päähän meidän puolivuotiaan kohdalla.


Tänään otettuja kuvia puolivuotiaasta <3

Neitimme 6kk osaa ja taitaa, kasvaa ja kehittyy:
- Soseita lisätty päivään siten, että lounaalla liha-kasvista ja päivällisellä kasvissosetta. Toisinaan myös hedelmävälipala aamu- ja iltapuuron lisäksi. Rintamaitoa noin 6 x vrk, siirrytty antamaan soseaterian jälkeen joko heti tai noin puolen tunnin päästä.
- Vaatteet kokoa 62cm.
- Libero koossa 3
- Jos ääntely oli kovaäänistä kuukausi sitten, niin se on taas koventunut ja monipuolistunut. Hän ilmaisee tunteitaan mm. loukkaantuu, iloitsee - kovaan ääneen. Puhaltelu, päristely uusimpina taitoina. Nyt ääntelyssä on jo selkeitä tavuja tai mämämäättä ja gägägäätä.
- Uudet helistin-tossut on kova juttu leikeissä. Samoin jumppaaminen ja ikenien jyystäminen yhteen jos toiseen leluun. Lisäksi kaikki kiinnostaa - pienet kädet tarraavat kaikkeen.
- Loruttelu on edelleen kivaa.
- Uusi piirre on tämä äidin perään oleminen - jos häviän näköpiiristä, niin E alkaa hädissään itkeskellä. Isillä on aina työ saada tyttö kiinnostumaan muusta ja unohtamaan äidin hetkeksi. Hiippailen toisinaan omassa kodissani :D
- Äidille myös osoitetaan mieltä ja tyytymättömyyttä todella usein.
- Tunnistaa nimensä!
- Kääntyy vatsalta selälle ja kyljilleen. Selällä ollessaan nostaa itseään siltään, tamppaa jalkoja lattiaan ja liikkuu näin eteenpäin.
- Edelleen noin kolmet päikkärit päivässä - pituudet ja ajankohdat vaihtelevat kunkin päivän ohjelman mukaan.
- Yöunille noin klo 20.30. Yösyöttöjä ollut yksi nyt viimeiset kolme yötä. Nyt meitä valvottaa joku? hampaat? kehitys? kun herätään tunnin välein huutamaan. Toisinaan rauhoittuu itse ja jatkaa unia, toisinaan vaatii pidemmän hyssyttelyn ja avun nukahtamiseen. 

Täällä aiemmat kk-postaukset; 5kk, 4kk, 3kk, 2kk ja 1kk.

Iloa viikkoon, SS

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen äitiydestä <3

Puoli vuotta äitinä

Lapsettomasta pienen ihmisen äidiksi. Kuusi kuukautta olen ollut äiti pienelle ihmiselle. On ollut niin tavattoman rankkaa, mutta samalla niin tavattoman onnellista ja tunnerikasta aikaa. Yhtä vuoristorataa (sopiva ilmaisu vuoristoradan jarrumiehen aikanaan naineelle ;)).

Kirjoitin joskus raskausaikana millainen äiti toivoisin olevan. Aika moni asia pitää paikkaansa ja olen juuri sellainen kuin etukäteen ajattelin. Olen juuri niin huolehtiva ja suojeleva kuin ajattelin, toisaalta otan aika rennosti monet asiat. Olen myös herkkä ja tuntosarvet pystyssä aistin E:n tunnetiloja ja tarpeita. Huolehtimisen ja hoitamisen lisäksi hassuttelen paljon. Meillä hassuttelee koko perhe ja sekös E:tä riemastuttaa. Huvittavaa on se, että käyn kahdesti viikossa vauvamuskareissa, niin yksikään loru tai laulu sanoineen ei vaan jää päähäni. Yhdet jos toiset naurut on saatu siinä kun sanoitan tuttuja sävelmiä uudelleen ;)



Äidin roolin omaksuminen ja saappaisiin astuminen ei ole käynyt kivutta. Aluksi olin aivan pyörällä päästä siitä kuinka intensiivinen vanhemman ja lapsen suhde onkaan. En voinut ymmärtää sitä, että vauva on tosiaan minussa kiinni 24/7. En ollut ymmärtänyt imetyksen ja vauvan hoitamisen olevan niin intensiivistä. Se aiheutti aluksi kasvukipuja äidille, kun tuntui ettei vessassa ehdi käymään. Tahi suihkussa. Saati saunassa. Entäs kaupassa? Luksusta. Kontrasti elämään ennen vauvaa oli aluksi niin suuri, että välillä tuntui tukehtuvansa.

Mutta intensiivisin vaihe meni lopulta nopeasti ohi. Ja nyt kun intensiivisimmät ajat ovat ohitse, tarve omalle ajalle ja minilomille (kauppaan) on vähentynyt. Nyt kun E ei tarvitse enää minua koko ajan ja kotoa poistuminen on helpompaa, minulla harvemmin on kiire minnekään. Pyrin kuitenkin käymään viikottain yksinäni jossain - mm. jumpassa, kahvilla tai muuten näkemässä ystäviä, että pääkoppa pysyy kasassa.



Imetys on ollut minulle iso osa äitiyden alkutaivalta. Se teki äitiydestä ja vanhemmuudesta niin konkreettista. Imettäminen on onneksi sujunut alusta alkaen hyvin, jopa erinomaisesti voisin sanoa. E rauhoittuu aina rinnalle ja on niin siinä ollessaan jotenkin niin pieni ja haavoittuvainen. Sydän sulaa. Imetys ei todellakaan aina ole herkkua, vaan meilläkin on ollut omat taistomme siihen liittyen ja nyt mitä isompi E on, sen tärkeämpää on että imetystilanne on rauhallinen, jotta siihen jaksetaan ylipäätään keskittyä. Mutta monta kertaa päivässä meillä on ihania imetyshetkiä. Ja tuntuu haikealta lopetella sitä, sillä tämä hyvinkin todennäköisesti oli ja on ainoa kerta tätä lajia. Ajatuksissa on imettää jonnekin kesän korville. Kun meillä ei korvikettakaan ole käytettävissä, niin kaipa me näin jatketaan. Katsotaan olenko eri mieltä, kun hampaita tulee.
Pätee meidän perheessä ;)

Äitiys on ollut rakastumista ja ihastumista päivittäin. Huolta ja itkua milloin mistäkin. Epävarmuutta omista kyvyistä. Väsymystä. Valvottuja öitä. Iloa ensimmäisestä hymystä. Ylpeyttä ensimmäisestä kääntymisestä. Päivittäistä riemua ihanasta, suloisesta E:stä, joka tietää mitä tahtoo ja mitä ei ;) Rankinta ehdottomasti on ollut henkinen puoli. Valtava vastuu ja sitä myötä huoli pienestä. Vastauksia kun jokaiseen itkuun ei ole, niin niiden etsiminen on ollut uuvuttavaa. Alkutaipaleella sitä koki itsensä niin avuttomaksi toisinaan. Onneksi ne murheet on jo takana ja nyt tämä isomman vauvan hoitaminen on monin tavoin helpompaa. Nyt meitä valvottaa ja kiukuttaa tulossa olevat hampaat eli aina on joku "vaihe" meneillään.

Mutta rakkauden määrä on käsittämätön. Siitä minulla ei ollut hajuakaan ennen äitiyttä, vaikka olen rakastanut. Rakastanut Miestä, perhettä, ystäviä, niin rakkaus omaan lapseen on jotain ihan muuta. Niin vahvaa tunnetta ja menettämisen pelkoa, että sydämeen sattuu toisinaan. Niin suurta haikeutta JO NYT, että E on meillä vaan lainassa. Me valmistelemme häntä elämään ja jonain päivänä hän pärjää itse. Miten ikinä voin päästää tuon pienen mihinkään?

Tämän kun äidit muistaisivat.

Ihanimpia hetkiä ovat
....kun pieni käsi ojentuu lähmimään äidin naamaa
....kun pieni ihminen nukahtaa rinnalle niin onnellisen ja tyytyväisen näköisenä
....kun pieni kikattaa ja kiekuu sydämensä kyllyydestä
....kun pieni on haljeta innostuksesta isin ja äidin välissä pötköttäessä
....kun pieni jumppaa jalat, kädet ja pää hurjasti vispaten
...kun pieni nukkuu sängyssään levollisena sydän pakahtuu


Miten olen muuttunut? Tärkeysjärjestys meni uusiksi - E on ykkönen nyt ja aina.  Miten sen osaisi pukea sanoiksi, että kaikki minussa muuttui, mutta tavallaan ei mikään. Ehkä paras ilmaisu on, että E ja äidin rooli ovat tuoneet uusia puolia esiin ja vahvistanut tai häivyttänyt joitain toisia. Mutta turha niin on väittää, että olisin nyt jotenkin parempi ihminen, ei niin ei ole käynyt. Äitys näkyy ennen kaikkea valinnoissani. Meidän perhe ja perheen yhteinen aika on minulle tärkeintä aikaa.


Ei omat kiinnostuksen kohteet ja intohimot ole mihinkään muuttuneet, ne on ollut tauolla. Päähän ei yksinkertaisesti ole juuri muuta mahtunut eli äitiys on vienyt mennessään. Alkuun puheisiini ei mahtunut muuta kuin E sitä ja E tätä, mutta nyt kun ei enää tarvitse koko ajan analysoida ja etsiä vastauksia johonkin E:n haasteeseen, mahtuu päähänkin taas muuta. Nyt on jo keskittymiskykyä ja ihan aitoa kiinnostusta myös muiden kuulumisiin ;)

Äitiyttä konkreettisimmillaan ;)

Tämä Anu Silfverbergin teksti on minusta mitä osuvin kuvaus äitiydestä:
Vauvan rakastaminen on kuin ihastuisi ensi silmäyksellä, mutta koko ajan, kaksisataa kertaa päivässä. Niin kuin juoksisi koko ajan niihin ensimmäisiin, kiihkeisiin kohtaamisiin; muulla ei ole väliä. Kuin olisi ympäri päissään aamusta iltaan. Kaikki on merkityksellistä symbolisella tavalla; yllättävä rankkasade ei ole rankkasade, vaan dramaattinen tausta, jota vasten tämä ihmeellinen tapahtuu. Linnut lehahtavat räystäältä; ne lehahtavat kuvassa, jossa tämä pieni pää on minun olkapäätäni vasten.

Tuo pieni on ylihuomenna puolivuotias, voihan liikutus <3

Tänään kannustetaan Leijonat voittoon Kanadasta!! 

Mukavaa sunnuntaita, SS

Päivä ystävyyden

Ystävänpäivä. Ei suurin juhla kalenterissani, mutta mukava päivä muistaa ystäviä. Pidän päivää nimenomaan ystävien päivänä, en niinkään pariskuntien. Olenkin sitä usein viettänyt tyttökavereiden kanssa dinnerillä tai vastaavalla. Ja niin teen tänäänkin. Suuntaan illalla kolmen läheisen ystäväni kanssa keskustan hulinaan syömään ja istumaan iltaa. Tarkoitus olisi viettää iltaa fiiliksen mukaan - kotiin ei ole kiirettä. Mies on tytön kanssa kotona ja maitoa on pumppailtu yli tarpeen :)

Viimeinen puoli vuotta on tuonut elämääni ihania uusia ystäviä. Olen saanut blogin kautta ystäviä, mikä on ollut ihan mahtava bonus tälle touhulle. Minulla on nimittäin ollut vuosikaudet aika sama ystäväpiiri. Heistä moni on jopa lapsuudestani asti kulkenut mukana. Mutta nyt on ollut ilo huomata, että aikuisiälläkin voi saada uusia ystäviä - toki tämä äitiys näyttelee siinä isoa roolia.







Kuvat: Pinterest


Mitä parhainta ystävänpäivää ruudun toiselle puolelle toivotellen, SS

Meidän päivä

Kerronpa viimein meidän päivästä, eilisestä - muistin kuljettaa kameraa mukana :) Tiistaisin meillä on vauvamuskari, mutta muuta sovittua ohjelmaa ei ollut. Pienen poikkeuksen päivään teki se, että Mies oli kotona sairaslomalla. Mutta hänen vuorotyönsä tekee muutenkin arjestamme valtaosasta poikkeavaa, kun vapaat osuvat usein arkipäiville ja viikonloput on töitä kolmivuorotyön takia.

Tiistai

00:15-00:55 ähinä alkaa, Mies nousee kerran ja toisenkin laittamaan tutin, E rauhoittuu pariksi minuutiksi. Mutta sylkee lopulta vaan tutin pois, alkaa itkeskellä. Ei toivoa unien jatkamisesta, joten otan rinnalle. Syönnin päätyttyä nostan E:n pinnikseen ja jatkamme unia.

01-03 kaikki kolme unten mailla.

03:15-04 uusi ähinäherätys. Nostan rinnalle ja tankkauksen jälkeen takaisin pinnikseen. Unet jatkuvat  melko pian pinnikseen laiton jälkeen. Tässä vaiheessa arvaan jo, ettei unet kestä enää kauaa. Jompaa kumpaa odottaa aikainen herätys..

06:30 E alkaa ähistä ja puhista. Mies yrittää vielä tutin ja pepputaputuksen avulla saada unille, mutta turha toivo. Mies tuumaa olevansa kuolemanväsynyt. Nousen ja otan E:n kainaloon köllimään, jos näin jatkaisimme vielä unia. Annan poikkeuksellisesti kolmannen kerran rintaakin ja toivon, ettei tarvitsisi herätä vielä. Turhaa, pitäisi oppia jo.

Hiljasta oli ulkona kahdeksan jälkeen aamulla.
07:00-07:30 nousen E:n kanssa ylös. Mies jatkaa uniaan (yleensä minä jään nukkumaan aamuisin). Huomaan, että vaippa on tullut läpi (taas, en tajua)ja meillä on yöpuku märkänä. Koska E on vasta saanut tissiä meillä ei ole kiirettä aamupuurolle, otan pikasuihkun. E köllii kylpyhuoneen lattialla ja jumppailee ahkerasti. Vaatetettua itseni alamme E:n aamutoimiin - pesen pepun, pyyhin rähmät, suihkutellaan Baby Mistiä nenään, Ceridalia korviin, uutta vaippaa pöksyyn ja vaatetta päälle.

07:30-08:15 E köllöttää leikkimatolla, kun valmistan hänelle aamupuuron luumusoseella ja itselleni aamiaista - leipää, kahvia ja tuoemehua. Aamiaisella E ottaa D-tipat ja minä monivitamiinin, maitohapot, D:n ja kalaöljyn. Siirryn sohvalle aamutv:n pariin ja E köllii vieressä ja vuoroin sylissä.

Aika ensimmäisten unien. Pakkaan E:n vaunuun ja lähdemme rundille taloyhtiön ympäri. Missään ei näy ketään. Yleensä yksi kierros riittää nukahtamiseen, maximissaan kaksi. Kärrään nukkuvan tytön vaunuineen takapihalle ja laitan itkuhälyttimen päälle.

08:15-09:25 E nukkuu ulkona ja minä laitan itseni valmiiksi. Keitän perunoita E:lle. Ensimmäiset palavat pohjaan - niinpä :D Keitän uuden satsin perään ja nyt onnistuu. Tukka ja naama kuosiin, samalla seuraan tv:tä, luen blogeja ja selaan Facebookia. Mitä jännää yön aikana on ehtinyt tapahtua ;) Useimmiten ei mitään..

Itkuhälyttimestä alkaa kuulua ähinää eli E on herännyt. Käyn nostamassa neidin sisään. Mies heräilee samaan aikaan ja tulee hetkeksi touhuamaan E:n kanssa.

Harmaat pötkylät = E ja naapurin L :) Muskarin jälkeen kahvilassa seurustellen.


10-10:45 Tarjoan rintaa, kelpaa vain 5min imut, joten sillä mennään sitten. Laitan omat vaatteet valmiiksi ja sitten on taas aika pukea E ja suunnata kohti muskaria. Puoli 11 treffaamme kotikadulla ystävät naapurista ja matka jatkuu yhdessä muskariin.

11-11:30 Vauvamuskarissa. E jaksaa aluksi hyvin ja on innoissaan kun häntä nostetaan korkealle ilmaan ja körötellään sylissä. Sitten alkaa tylsistyttää. Pientä kitinää ja tyytymättömyyttä, mutta kun paperista rutisteltu pallo isketään syliin ollaan hetki tyytyväisiä. Suosikkipuuhaksi osoittautuu paperin imeskely. Muskari jää viikon tauolle hiihtolomien vuoksi.

Ryhmässämme on enemmistö vuoden ikäisiä taaperoita, ja tällä kerralla jotenkin tuntuu, että vauvat E ja L eivät oikein saa ohjelmasta mitään irti. Tai hyvin vähän. Pitää ehkä kysyä, onko muita ryhmiä joissa olisi enemmän vauvoja, jolloin ohjelmakin olisi sen mukaista.

Kotiin ei ole kiirettä, joten suuntaamme naapurien kanssa vielä kahville ja pullalle läheiseen ostosparatiisiin. Äiti nauttii pecanpähkinäwienerin ja laten, E nauttii tissiä. Olemme takaisin kotona vasta yhden jälkeen.

Hampaaton hihittelijä on tarkka soseistaan ;)


13:30-15:45 Lämmitän E:lle päivän soseaterian, peruna-kukkakaali-jauhelihaa, ei kelpaa. Peruna ei siis mene alas, kun sitä ei saada yhtä sileäksi kuin muut soseet. Lusikallinen riitti tätä lajia ja sen jälkeen tyttö kakoo. Kiva kiva.

Syömme Miehen kanssa lohta, salaattia ja riisiä. Alkaa halfpipen välierät, joka on pakko nähdä, syötän E:lle molemmat rinnat television äärellä ja samalla sulatan hänelle uusia soseaineksia pakkasesta. Seuraava annos sisältää bataatti-kukkakaali-jauhelihaa ja sehän maistui. Bataatti on tytön suosikki, että sen sekaan voi lapata mitä vaan, niin tuntuu maistuvan. Paitsi mitään kokkareista.

Siirrymme E:n kanssa hänen tulevaan huoneeseen (työhuoneeseen) touhuamaan. Annan E:lle leluja yksi kerrallaan ja hän ihmettelee niitä kuin ensimmäistä kertaa. Into tosin ei kestä kauaa, joten lelua saa vaihtaa tiuhaan tahtiin. Viikkaan samalla pyykit. Vaipan vaihto tytölle.

16-16:40 Puemme jälleen ulkovermeet ylle ja lähden kärryttelemään E:tä unille. E:n nukkuessa viilaan blogin ulkoasua ja luonnostelen tulevia tekstejä, mm. tätä :)

Päivän leikit - omassa huoneessa, Bumbossa ja leikkimatolla jumpaten.


Pian itkuhälyttimestä alkaa kuulua huutoa, vaikka on nukuttu vasta puolisen tuntia. Käyn kärräämässä E:n uudestaan unille.

17-18 Possuwokin ja pannukakkutaikinan tekoa. Hups, mikä herkuttelupäivä tästä tuli - wiener, kakkua ja pannaria.

18-18.30 E herää ja syö molemmat rinnat. Syömme Miehen kanssa wokkia. Pannukakku uuniin.

18:30-19:45 Muskarista tuttua "Ilo meillä irti on on on" -lorua ja köröttelyä E:n kanssa. Siistin keittiön ja Mies viihdyttää tyttöä. Uusin hitti on, kun E on lattialla ja häntä kannustaa ja kehuu, alkaa hurja käsien, jalkojen ja pään vispaaminen. Nauramme kaikki sydämen kyllyydestä. Tämä on iltaojelmanumeroiden ykkönen @ the moment. Bumbo-istuin, josta kerroin, siitä on tullut E:n kakkapenkki. Iltatuotokset tehdään tuttuun tapaan siinä istuen.

Tissillä ollaan vielä monta kertaa päivässä ja se on useimmin ihana meidän kahden hetki. 

19:45-20:45 Valmistan iltapuuron ja lisään sekään persikkaa ja luumua. E huutaa täysillä tuolissaan - olen liian hidas ja puuro on edelleen tulikuumaa. Puuro on loppunut monena iltana kesken, joten teen isomman satsin kuin yleensä. Toiveissa pidemmät yöunet. Hän syö puuroa hyvällä ruokahalulla ja huutaa aina välissä. Huuto loppuu noin puolessa välissä annosta. Yritän laulamalla rauhoitella häntä ja tuntuu toimivan. Pinna palaa siis samantien, kun nälkä yllättää ja ruoka ei ole sillä sekunnilla naaman edessä.

Vanhemmille pannaria mansikkahillolla, NAM! Syömisten jälkeen yöpuvun ja vaipan vaihtoon, iltapesut ja vielä rinnalle tankkaamaan maitoa. Samalla seurataan halfpipen finaalia. Väsynyt E kannetaan sänkyyn pusujen kera ja hän nukahtaa parissa minuutissa.

Illan kruunaa pannari!


21-22 Televisiota, blogin päivitystä, sähköposteihin vastaamista ja omat iltapesut. Kymmeneltä olemme kaikki kolme unten mailla.

Iltaohjelma ja E:n nukkumaanmenoaika on sama joka ilta, sillä harvoin iltaisin olemme missään muualla kuin kotona. Päivän ohjelma toki vaihtelee paljonkin - aina sen mukaan mitä ohjelmassa on. Syömisten määrä ja päiväunien määrä on sama päivittäin, niiden ajankohdat ja kestot vaihtelevat. Millaisia rutiineja teillä on? 

Mukavaa iltaa, SS

Hoitolaukun inventaario

Jatkuva narinani hoitolaukun rispaantumisesta ja likaantumisesta sai Mieheen vauhtia ja hän otti ja huolsi koko laukun. Nyt on pyyhitty liat ja puunattu laukku siistiksi niin sisä- kuin ulkopuolelta. Mamman taas helpompi elää ;) Tuli siinä samalla inventoitua laukun sisältö, jonne olikin kertynyt yhtä ja toista tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa..


Hoitolaukun sisältä paljastui:
Vaihtovaatteet E:lle ja villasukat
Harsot x 2
Peppupyyhe x 2
Vaipat x 3 
Helistin
Kertakäyttöinen vaipanvaihtoalunen 
Liberon ja Natusanin kosteuspyyhkeitä
Kosteusvoide
Sinkkivoide
Disflatyl-tipat
Talkki
Äidin huoltopussukka (vanulappuja, vanupuikkoja, liivinsuojat)
NAN-korvikepurkki (tarpeeton)
Tuttikotelo ja varatutti
Rintakumi
Nenäliinoja
Muovipusseja kaikenlaisia vahinkoja varten 
Pähkinöitä ja laku, jos nälkä yllättää
Johnnie Walker Red Label -miniviski (ÄÄRIMMÄISIÄ tilanteita varten Miehelle ;))
Äidin tavarat: lompakko, pipo, huulirasva, avaimet, kuulokkeet, 
bussikortti, avainkortti töihin??, purkkaa 

Laukusta inventoitui pois hedelmäpussillinen roskia ja kuitteja, ja samalla NAN-korvike vaihtui muovilusikkaan ja hedelmäsoseeseen. Inventaario aika ajoin on siis paikallaan :) Mitä teidän hoitolaukuista löytyy?

Mukavaa maanantaita, SS

Nauruterapiaa & levottomia öitä

Siinähän kävi lopulta niin, että Mies tuli uudelleen kipeäksi, E tervehtyi ja minulle tuli vapaailta eiliselle. Neiti E:n ensimmäinen hoitokeikka siirtyi hamaan tulevaisuuteen, kun Mies jäi E:n kanssa viettämään iltaa minun suunnatessa dinnerille ja teatteriin.

Ravintolan suhteen oltiin liikkeellä vasta eilen (aivan liian myöhään), kun kyseessä oli kuuden hengen seurue. Soittelimme parikymmentä ravintolaa läpi ja mistään ei saanut pöytää - täyttä joka paikassa. Päädyimme lopulta Midhilliin, mikä oli grande katastrof! Ruoka mitään sanomatonta, tarjoilu tympeää ja 90-luvun räppi soi korvan juuressa niin ettei kuullut mitään. Dinnerin paras anti oli kahvikoneella surautettu espresso - kertonee jotain ruokien tasosta.

Onneksi illan seuraava osuus oli oikea helmi. Olemme käyneet lähes samalla sukulaisporukalla katsomassa aika ajoin KOM-teatterin kantaaottavia ja kiinnostavia esityksiä, mm. Karkkipäivä ja Vadelmavenepakolainen, eikä eilen nähty Orkesteri tehnyt poikkeusta. Poikkeuksen teki se, että sain nauraa täydet 1h 40min - niin hulvatonta meno oli kautta linjan! Esitys oli mitä parhainta nauruterapiaa, kun sai pidellä vatsasta kiinni ja nauraa posket kipeinä. Ja niin teki koko yleisö. Bändin backstage-elämästä kertova tarina oli kerrassaan riemastuttava ja bändin hahmot loistavia. Huumorin ohessa KOMille tyypilliseen tapaan kantaa otettiin myös työelämän rakennemuutoksiin ja mm. pörssiyhtiöiden jätti-irtisanomisiin. Suosittelen lämpimästi.

kuva: KOM


Kotona ilta oli mennyt melko mukavissa merkeissä. Melko siksi, että E:lle ei ollut ensin pumppaamani maidot maistuneet ja sitten kun oli iltapuuron aika, nälkä olikin ollut jo hirmusen kova ettei puurolle oikein osattua rauhottua. No lopulta oli mennyt kaikki pumpatut maidot ja puurot ja sen jälkeen rauhotuttu pikkuhiljaa yöunille. Kauhean kova ahdistus iskee heti, jos kuulen että on ollut itkua. Onhan se toki niin, etten voi aina olla läsnä, mutta äidin tunteet ovat vielä niin herkät ja tottumattomat erossa oloon. Luotan kyllä mieheni kykyihin täysin, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että olen hieman herkempi E:n tarpeille ja ns. liikkeellä jo ennen kuin hän ehtii tarvetta ilmaista.

Yöt ovat aikamoista hulabaloota. E ei ole enää räkänen, mutta hyvät yötottumukset - itsestään nukahtaminen ja levollisemmat yöt ovat mennyttä. Olen kävelevä zombie, kun herään neljästi yössä heijaamaan, laittamaan tuttia ja syöttämään. Näiden heräämisten lisäksi Mies herää kerran tai pari. Hän sitten nousee aamulla E:n kanssa, jotta saan jatkaa unia. Nyt olen vähän kahden vaiheilla, että pitäisikö vierottaa yötutista, unikouluilla yösyötöt pois, siirtyä omaan huoneeseen vai mikä keinoksi öiden rauhoittumiseen? Toisaalta voihan yöt rauhoittua taas ajan kanssa, mutta kuinka pitkään siinä menee.  Toisaalta ehkä tiheän imun kausi, joista viimeinen ajoittuu tähän 6kk tienoolle, pitää E:tä nyt hereillä ja rinnalle on päästävä. Pitää torstain ryhmäneuvolassa kysellä muiden öistä ja yösyömisistä - ehkä sen jälkeen ollaan viisaampia.

Hyvä Enni Rukajärvi - ensimmäinen mitali Suomeen!!

Leppoisaa sunnuntaita, SS

Kuulumisia

Arki pienen nuhanenän ja vähän isommankin (Mies on ollut enemmän tai vähemmän flunssan kourissa pari viikkoa) on imenyt energiat lähes nolliin. Kaikkia kolmea väsyttää ja kiukuttaa. Onneksi Neiti E jaksaa olla iloinen ja touhukas ja näin piristää meitä vanhempiakin. 

Kuten arvata saattaa unirytmit päivin öin on ihan sekaisin. Päiväunilla nukutaan vain lyhyitä pätkiä ja öisin herätään monta kertaa. Yösyönnit on kuitenkin pysyneet kahdessa. E on myös päätynyt takaisin meidän sänkyyn nukkumaan, kun on toisinaan ollut niin kurja olo yöllä. Todella kurjaa kun pikkunen on räkänen. Nenäfriida, suolaliuos ja Vaporizer-kuivailmahöyrystin on meidän täsmäaseet räkää vastaan. Mutta sitkeitä nämä nuhaflunssat taitaa pienillä olla. Eilen käytiin tarkastamassa korvat varmuuden vuoksi ja olivat onneksi kunnossa.


Mustikkaa naamariin :)

Vauvauinti on jäänyt jo kahdesti väliin ja asukaspuiston vauva-aamu kerran. Tänään onneksi pääsimme asukaspuistoon musisoimaan ja paikalle olikin kertynyt yli 15 vauvaa/taaperoa äiteineen. Vauhdista ja metelistä ei ollut puutetta. Tänään on luvassa omaa aikaa äidille, kun suuntaan iltapäivästä kampaajalle laittamaan kutrit kuntoon. Ykköshemmottelua etenkin, kun hiuskriisi on valloillaan. Tervehtymisistä riippuen katsotaan millä kokoonpanolla osallistumme tulevan lauantain teatteri-illanviettoon, jonka piti olla minun ja Miehen ensimmäinen ilta erossa E:stä. Ehtiihän sitä toistekin, jos tämä nyt jää sitten toiselta meistä väliin. Teatteriin on siis tulossa sukulaisia eli toinen meistä osallistuu kotitilanteesta huolimatta.

Tuntuu uskomattomalta, että menemme ensi viikolla 6kk-ryhmäneuvolaan. Aika juoksee ja E kasvaa. Hyvä kun ehdimme aloittaa edellisellä käynnillä sovitut ruuat - lihat ja kaurapuuron. Kaurapuuroa kokeilimme ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja ei, ei maistunut. Jauhoin kaurahiutaleet hienoksi, mutta liisterimäinen puuro hedelmällä höystettynä ei vaan uponnut. Ostin sitten hienompijakoista vauvakaurapuuroa ja se maistuu. Kai se on parempi kuin kaurapuurottomuus? E saa tällä hetkellä kaurapuuron aamulla, yhden soseaterian päivällä ja riisipuuron illalla. 



Näin kauniilta näyttää tänään merenjäällä!


Paras uutinen loppuun - E:n maitoallergiatestin tulos oli negatiivinen. Näin ollen jatkan samaan malliin maitotuotteiden parissa. Oi ja voih, olen kokenut niin helpottavaksi ruokavalion normalisoitumisen, kun ei tarvitse koko ajan jännittää söinkö jotain väärää. En vielä aio hurjastella maitotuotteiden kanssa, mutta lisäillä pikkuhiljaa kaikki vanhat tutut tuotteet ruokavaliooni. Imetystä on kuitenkin tarkoitus jatkaa vielä hyvän aikaa. Mitään kiirettä sen lopettamiseen ei ole.

Nautitaan pakkaspäivistä, SS

Hankintojen hudit - Mitkä hankinnat jäivät käyttämättä?

Muutama hutihankintakin tuli tehtyä. Onneksi lista ei ole kovin pitkä ja näistä hankinnoista suurin osa oli lainassa ystäviltä tai hankittu käytettynä. Ei harmita ihan niin paljoa. 

Jäi käyttämättä  tai hyvin vähällä käytöllä olleet hankinnat:

Ensisänky Mama´s & Papa´s korikehto. Olin korikehdosta intopinkeänä, kun hankin sen tutulta kohtuullisin kustannuksin. Tässä pienessä pesässä pikkunen E nukkuisi ensikuukaudet. Jep, ei nukkunut kuin pari ensimmäistä viikkoa osittain. Sen jälkeen korikehto toimitti tyynytelineen ja tavaroiden säilytyspaikan virkaa. Perhepeti oli hieman yllättäen meidän juttu. Viereen nukuttamalla yösyötöt ja vatsavaivojen hyssyttelyt sujuivat helpoiten.

Maidonkerääjät. En vieläkään tiedä miten vempeleitä käytetään, joten jäivät käyttämättä. Kokeilin kerran asetella kerääjää toiseen rintaani samalla kun imetin toisesta, ei siihen mitään suihkunnut, taisi tulla tippa tai pari. Pidin maidonkerääjästä koko ajan kiinni, en tiedä pitäisikö?, mikä myös teki hommasta vaikeaa. Hukkaan meni ne muutamat tipat maitoa ja nämä maidonkerääjät. Olisin ehkä perehtynyt näiden käyttöön, jos maitoa olisi suihkunnut..


Korisänky on löytänyt jo uuden omistajan.

Kestovaipat. Häpeissäni joudun myöntämään tappion tässä taistossa eli kestoilijoiksi meistä ei sitten ollutkaan. Ensimmäiset kokeilut tuntuivat niin säätämiseltä ja työläiltä kun E:ltä tursusi isoa ja pienempää tavaraa joka vaippaan. Kestovaippojen pesu ja vaihtamistiheys alkoi pian tuntua työläältä. Nyt kun vatsa on tasapainoisempi ja isot tuotokset tulee harvemmin, kestovaippojen käyttö olisi ehkä helpompaa, mutta laiskuus kai tässäkin lopulta voitti. En jaksa, eikä mieheni, pestä ja puunata vaippoja, miettiä aina mikä vaippa nyt on alla ja kauanko se on ollut. Hatunnosto vaan kaikille jotka jaksaa. Meillä jatketaan Liberoiden, Muumien ja Natyjen parissa.

Sitteri. Nyt jos tekisin hankintoja hankkisin Baby Björn Balance -sitterin sen mukavuuden ja toimivuuden takia. Meillä lainassa ollut "härveli" on ollut käytössä alusta asti, mutta ei neiti siinä viihdy. Pian puoli vuotta yritetty, niin edelleen käyttöaika per kerta on max 10min.

BumGeniuksen kestovaipat päätynevät harmikseni myyntiin..

Kantoliina. Aluksi en osannut käyttää liinoja ja sitten kun opin en jaksanut systemaattisesti E:tä totutella liinassa kantamiseen. Liinojen solmiminen ei minusta tuntunut millään tapaa helpolta, saati nopealta, kun E:n kanssa saa olla aika nopea ettei mene hermo, niin jäivät totaalisen vaille käyttöä. Onneksi olivat serkulta lainassa.

Manduca. Käytimme Manducaa pari kertaa E:n ensikuukausina. Veneretkellä hän jopa nukkui siinä isänsä sylissä. Kotona yritimme myös totutella Manducaan, mutta se ei oikein tuntunut sopivan E:lle hänen ollessaan ihan pieni. Siis silloin kun päätä piti vielä tukea ja pään yli vedettävä suojus - no way hänelle. Käytetty noin viis kertaa, mutta toivon että tälle tulee enemmän käyttöä kun E on isompi. En siis vielä tyrmää kantovälinettä. Huomaa, olemme kantaneet E:tä sylissä pian 6kk ;)

Potkupuvut. Kaikki jäänyt käyttämättä. Ei minun suosima vaatekappale lainkaan. Vaari toi viime viikolla yhden potkupuvun, joka oli ensimmäinen E:n päälle puettu. Body ja alaosa on vaan niin paljon iisimpi ja minusta kivempi kombo.

Manduca käytössä sen harvan kerran.

Löytyykö omalta listaltasi samoja turhakkeita? Entä suosikkeja? Täällä vielä meidän suosikkihankinnat.

Kuulumisiamme luvassa piakkoin, SS

Pieni nuhanenä

Neiti E on joutunut ensimmäisen räkälimaflunssan kouriin :( Hermot menee ja itku raikaa. Ihmekös tuo kun nuhanenä on tukossa ja hengittäminen nenän kautta mahdotonta. Nukkuminen ollut vähän niin ja näin, kun pienen hengitys rohisee ja sekös surettaa. Jaksaa pieni olla iloinen ja touhukaskin <3 Hirmuisen huudon johdolla käydään päivä- ja yöunille. Not so nice.

Taisteluaseina tukkoisuutta ja limaa vastaan olemme käyttäneet Physiomer Baby Mist -nenäsumutetta, nenäfriidaa, höyryhengitystä, raakaa sipulia sängyn vieressä ja sängynpäätyä on korotettu. Muita vinkkejä pienen nuhapotilaan hoitoon? Korviin suihkutellaan Ceridalia, jotta vältettäisiin  korvatulehdus.


Täsmäaseet taistelussa flunssaa vastaan.


Viime yöksi sain ystäviltämme lainaan Vaporizer-laitteen. Laitteeseen laitetaan yöksi eukalyptuksen tuoksuinen tyyny, johto seinään ja laite vapauttaa 8h ajan huoneilmaan melko voimakasta eukalyptusaromia. Neiti E nukkui pariin aiempaan yöhön verraten erittäin hyvin ja hänen tukkoiset röörit pysyivät auki läpi yön. Aamulla vasta oli havaittavissa tukkoisuutta, mutta sitten olikin jo aika herätä. Nyt pieni nuhapotilas vaikuttaa jo hitusen paremmalta.

Toivotaan pikaista paranemista.

Leppoisaa sunnuntaita, SS