Kestovaipat - uhka vai mahdollisuus?

Vihdoin ja viimein koitti päivä, jolloin puimme typylle ensimmäiset kestovaipat. Meillä on kymmenisen kappaletta bumGenius-taskuvaippoja hankittuna. Vaipat on ollut aiemmin käytössä typyn serkulla ja nyt ne on kierrätetty meille. Useita kestovaippakeskusteluja ja kommentteja lukeneena olen ymmärtänyt, että tämä malli ja tyyppi on erittäin kelpo - säädettävilla taskuvaipoilla kahdella imulla pärjää jopa koko vaippa-ajan?

bumGeniuksen vaippoja tarrakiinnityksellä


Aikeenamme on tilata näitä toiset 10 kappaletta, jos ja kun näiden käyttö alkaa sujua ja näemme, miten paljon niitä menee päivässä ja sopivatko ne neidille miten. Miksi haluamme kestoilla - edes osittain? Olen jo näiden 6-7 viikon aikana järkyttynyt siitä määrästä, minkä normaalivaippoja joutuu kaupasta kotiin kantamaan! Vaipparoskis täyttyy yhdessä kahdessa päivässä. Rahaa siis palaa älyttömät määrät roskiin heitettäväksi. Lapsen vaippa-aikana säästöä tulee tämän laskurin mukaan:


KERTAKÄYTTÖVAIPAT
vaippojen yhteishinta915.6 €
jätekustannukset96 €
YHTEENSÄ1011.6 €

KESTOVAIPAT
vaippojen yhteishinta342.9 €
pesukustannukset109.8 €
YHTEENSÄ452.7 €

Meidän kohdalla säästö on vielä suurempi, sillä osa vaipoista on hankittu käytettynä ja loput tullaan hankkimaan 15€ kappalehintaan (tilataan Jenkeistä). Laskurissa on laskettu kaikenmaailman harsoja ja useita erilaisia kestovaippoja, joita meillä ei olla suunniteltu käytettävän. Rahan lisäksi ekologisuus motivoi. Pieni hyvä teko -periaatteella. En aio lähteä jeesustelemaan, sillä en ole kaikkein ekologisin ihminen valinnoissani, mutta tässä asiassa se lämmittää mieltä ja säästää luontoa samalla, vaikka pesukoneen pyörityskerrat kasvavatkin.

Millä apuvälineillä lähdimme vaipparalliin?
Kestovaippojen nimeen vannovat ystäväni ovat opastaneet meidät kädestä pitäen vaippojen huoltoon ja niiden käyttöön liittyen. Sappisaippualla ja harjalla hoidetaan tahrat puhtaiksi vaipanvaihdon yhteydessä. Ecoverin pesuaineilla taas kuoret ja imut pidetään puhtaana. Kannellinen vaipparoskis pitää hajut sisällään. Äärimmäisissä hajuhaitoissa tai kun ei vaan jaksa huoltaa heti vaippoja -tuulella vaippasankoon lorautetaan etikkaa veden sekaan, niin johan haihtuu hajut. Näin homman pitäisi toimia.



Puhdasta tulee vai tuleeko?
Miten ensikosketus kestovaippoihin sitten sujui?
Vaipoissamme on paksummat perusimut ns. arkikäyttöön ja ohuemmat lisäimut öitä varten tai kun lapsi on isompi. Täytin vaipat näillä ohuemmilla lisäimuilla, sillä niiden piti riittää kun vauvamme on vielä niin pieni. No ei riittänyt. Eka vaippa ja eka pissa tuli heti läpi. Tästä viisastuneena laitoin paksummat imut vaippoihin. Piti pissat sisällään. Tosin itse vaipasta tuli niin iso ja paksu, että 56cm vaatteet ovat sopivia niiden päälle.

Kakkavaippojen pesu ja huolto vaipanvaihdon yhteydessä toimi ihan ok. Eli imu lensi suoraan vaipparoskikseen odottamaan pesua ja kuori huuuhdeltiin käsisuihkulla vessanpönttöön laidalla. Suhteellisen toimivaa. Muutama suihkaus sappisaippuaa pahimpiin tahroihin ja vaipparoskikseen pesua odottamaan. Vaipat pesuun ekan päivän päätteeksi 60 asteeseen ja Ecover Zeroa perään. Tuloksena kosteina hieman haisevia vaippoja, joista ei tahratkaan lähteneet kovin hyvin.

Seuraavana päivänä jatkoimme kestovaipoilla, niin tytön vatsa alkoi taas oirehtia jostain syystä ja vaippaan alkoi tulla tavaraa 10 minuutin välein. Päätimme jatkaa kokeilua toisena päivänä, kun vatsa toimii paremmin - siis hitaammin. Onhan tässä vähän enemmän "säätöä", mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömän paljon. Nyt vielä kun sain vinkiksi tuon toisen Ecoverin, jolla vaippojen pitäisi tuoksua!, niin eiköhän se tästä lähde sujumaan.

Kertokaa muut, miten teillä sujuu kestovaippojen käyttö? Saatteko hajut ja tahrat pois? Kuinka usein vaihdatte vaippaa ja käytättekö kestovaippoja myös yöaikaan (jolloin vaihtoväli yleensä pidempi)?

Nautitaan viikosta, SS

Ripaus luksusta arjen keskelle

Tämä viikko on mennyt todella vauhdilla! Ohjelmaa on ollut joka päivälle lähes aamusta iltaan. On tavattu ystäviä, hoidettu asioita, suunniteltu ristiäisiä ja tällä äiti-ihmisellä on ollut JO kaksi omaa hemmotteluhetkeä. Luksusta.

Keskiviikkona kävin päivittämässä kutrini kesän ja raskauden jäljiltä. Ja siinä olikin hommaa. Kampaajani käytti alkuun vartin takkujen setvimiseen. Hups. Aika vähällä hoidolla ovat olleet viime ajat.. Kampaajalta käveli ulos uusi ihminen. Hiusten väriä päivitettiin ja niistä kuoriutui reilussa kahdessa tunnissa sileät ja pehmeät. Töitä teetti pitää silmät auki kampaamotuolissa, kun hetken pysähtyminen tuntuu vievän tajun hetimmiten. Tuli siinä vähän kuulumisia vaihdettua ja selattua lehtiä pitkästä pitkästä aikaa.

Miten kotona pärjättiin? Maitoa olin pumpannut reilusti jääkaappiin, mutta aamupäivällä alkaneet vatsakitinät vaan jatkuivat tytöllä. Ja olivat jatkuneet lähes koko ajan, jonka olin poissa. Ei niin kiva miehelle, mutta onneksi tytön olo helpottui aika pian sitten kun olin tullut reissusta takaisin.

Uudet kutrit lyhyempinä ja hyväkuntoisempina ;)

Eilen illalla olin vuorostaan Holistic Face -hoidossa, jossa kasvohoidon lisäksi hierottiin niska, hartiat ja jalat. Kuinka rentouttavaa! Silkkihansikkain tehty selän sively sen sijaan oli enemmän outo kuin rentouttava. Kyllä nyt taas jaksaa puuhata ja puunata, kun sai vähän omaa aikaa. Molemmat menothan ovat tavallaan ristiäisvalmisteluja, että saadaan äiti edustuskuntoon.

Miten kotona? Tyttö nukkui sikeästi. Oli herännyt puoli tuntia ennen kuin tulin takaisin. Onneksi näin, sillä maitoa ei tällä kertaa ollut kuin 20-30ml varastossa. Tullessani täällä oli vauhdikkaat heijailut ja laulut käynnissä, joilla yltyvä nälkä saatiin kuriin.

Syksyistä viikonloppua, SS

Psst. Meitä on tällä viikolla myös haastateltu ja kuvattu lehtijuttuun, josta kerron enemmän sitten jutun ilmestyttyä :)

Back in business

Paluu äidin työpaikalle. Reipastuttiin eilisen kotoilupäivän jälkeen ja lähdettiin tänään pistäytymään työpaikallani. Viimeksi olen ollut siellä lähes 3kk sitten, joten olin samalla innoissani ja jännittynyt. Ihanaa nähdä työkavereita, mutta olisiko kaikki kuten ennen, kun on ollut jo näin pitkään pois. Pakkauduimme autoon, kipasimme vielä mukaan Kakkukeisarin mustaherukka-valkosuklaa kakun ja suunnaksi Keilaniemi. Mies heitti meidät sinne työmatkaltaan eli takaisin kotiin tultaisiin bussilla - first time ever.

Olipa mukava käynti ja mahtava nähdä kollegoita. Iloisia naamoja ja vauvan ihastelua. Alkuun neiti nukkui, joten ehdin hyvin vaihtamaan kuulumisia tai lähinnä kertomaan neidin kuulumisia ;) Olin kaukaa viisas (tai mieheni oli) ja pumppasin maidot mukaan, näin minun ei tarvinnut sulkeutua mihinkään syöttöjen ajaksi, vaan pystyin samalla seurustelemaan.



Tyttöä syliteltiin naispuolisten kollegoiden toimesta oikein urakalla. Aina kun suu meni mutrulle sain paketin hyvin nopeasti takaisin. Saman ilmiön olen huomannut muuallakin kyläillessä :) Kotiin suunnistimme täydellä masulla ja kuivalla vaipalla eli hän nukkui koko bussimatkan. Unet jatkuivat vielä tunnin verran pihalla, että tänään on ainakin nukuttu. Olen ihmeissäni, sillä eilen nukuttiin tasan tunti koko päivän ja illan aikana. Tunti. Oltiin aika poikki kaikki kolme kellon näyttäessä 23 illalla. Päivät ovat siis todella erilaisia nukkumisine ja masuvaivoineen. Ainoastaan ruokahalu pysyy samana joka päivä.

Lämpöä viikkoon, SS

Ulos oli tullut syksy yön aikana! Hyrr, kuinka kylmä oli aamulla. Mitä tämän ikäisille puetaan päälle vaunu-unille? Kertokaahan viisaammat. Vielä ollaan menty äitiyspakkauksen makuupussilla ja fleecepuvulla.

Onnellinen

Päällimmäinen tunne juuri nyt. Monena päivänä viimeisen kuukauden aikana. Olo on niin onnellinen, että sen soisi jatkuvan aina.

<3

Kävin eilen shoppailemassa ja etsimässä mekkoa ristiäisiin - tuloksetta. Autoa ajaessa olo tuntui niin onnelliselta. Onnellisemmalta kuin koskaan aiemmin. Ihana pieni tyttö ja rakas mies kotona hääräämässä ja minulla pari tuntia omaa aikaa. Kaikki tekeminen ja oleminen tuntuu nyt erilaiselta. Pieni hetki omaa aikaa tuntuu taivaalliselta, mutta ei ole hetkeäkään ettei pieni ihminen olisi mielessä.

Aina kun ajattelen tätä onnea mikä meille suotiin on kyyneleet lähellä. Olen niin kiitollinen ja samalla surullinen niiden puolesta, joille ei käy näin onnekkaasti. Kuka sen lopulta määrää ken saa lapsen ja ken ei?

***
Matkalla neuvolaan törmäsimme näihin..
Neuvolakäynneistä on tullut vauvan voinnin seuraamisen lisäksi parisuhdeterapiaa. Neuvolatädin kautta on helppo kertoa omasta väsymyksestä ja mainita siitäkin jos puolisossa jokin ärsyttää ;) Perjantainen käynti oli erittäin onnistunut oman jaksamisen, vauvan voinnin ja parisuhteen kannalta.

Viime tekstissä pohdinkin, kuinkahan paljon tyttö on kasvanut ja melko lähelle veikkasin. Täällä painetaan jo 3810g ja kasvuvauhti on ollut jopa 300g  viikossa. Pituutta oli parissa viikossa tullut 2,5cm, ollen nyt 52cm. Jänteväksi ja seuralliseksi tytöksi häntä kehuttiin ja kehotettiin jatkamaan samaan malliin syömisen ym. kanssa. Seuraava käynti onkin ensimmäinen läkärineuvola ja saamme Rota-rokotteen, jos ja kun sen aiomme ottaa. Eiköhän me oteta.

Pyöreimmät posket <3
Ihanaa sunnuntain jatkoa, SS

Tyttö 1kk

Rakas ihana tyttömme saavutti eilen yhden kuukauden iän <3 Tämä on ollut ehdottomasti antoisin, rankin, ihanin, myllertävin ja tunnerikkain kuukausi minun ja miehen elämässä ikinä. Totuttelua ja uuden oppimista. Oppimista vauvasta ja omasta itsestään. Sitä se tulee olemaan vastaisuudessakin. Nyt jo tunnen haikeutta, kun ajattelen ensimmäistä kuukautta ja sitä miten hän on kasvanut.

Taannoinen ensimmäinen naurahdus.

1kk iässä:
- Ollaan kasvettu hurjasti. Pituus on ylittänyt puoli metriä ja paino taitaa lähetä 3,7kg. Varmuus painoon saadaan perjantaina neuvolassa, mutta tyttö on pöyristynyt ja kasvanut kauttaaltaan. Välillä vaipanvaihto tuottaa haastetta, kun toinen niin kovasti vempuilee ja potkii. 
- Seurustellaan enemmän. Selkeitä äänteitä ja omia höpötyksiä on tytöllä päivittäin. Samoin täällä hymyillään ja iloitaan, joskus vanhemmillekin, mutta yleensä hymynaamalle. Vanhempien lisäksi katseen kiinnittää valot, ikkunat ja lamput sekä mustavalkoisen yhdistelmät. Makuuhuoneen tapettia on ihana tuijotella. Keskellä yötä etenkin.
- Nukutaan ja ollaan hereillä aiempaa säännöllisemmin. Kai sitä voi rytmiksikin kutsua, vaikka edelleen tulee vaihteluita jos ei päivittäin niin viikoittain. Yleensä nukumme klo 21-23 alkaen ja nousemme ylös 8-10 aikaan. Aamu klo 7 mennessä syömme n. kolme kertaa ja yleensä joka kerta vaihdellaan vaippakin. Päiväunia nukutaan 11-12 aikaan ensimmäiset ja toisinaan posotetaan unten mailla 3-4 tuntia iltapäivän puolella. Riippuu ihan siitä ollaanko liikkeellä :)
- Musiikista ja laulamisesta rauhoitutaan ja nautitaan täysillä.

Kuva tältä aamulta. Kieli pitkällä ollaan usein :)

Tutustuimme eilen Pikkujätin palveluihin käyttämällä tyttöä lääkärissä. Ei niin kiva uusi kokemus, mutta ainakin voin suositella Tapiolan Pikkujättiä käynnin perusteella. Vaippaihottumaa emme ole saaneet millään konstein talttumaan, joten halusin mennä näyttämään sitä lääkärille. Samoin tytön pää alkoi pahasti punottamaan ihottumasta, joten maalasin mieleeni kuvia hirmuallergioista.

Vaippaihottumaa olimme hoitaneet siis talkilla, Bepanthenilla, sinkkivoiteella ja Pantysonilla. Eikä mikään saanut sitä paremmaksi. Sitten kun sain ystävältä lisää neuvoja, mitä voiteita kannattaa seuraavaksi kokeilla, alkoi usko loppua ja epätoivo hiipiä mieleen. Parempi suunnata lääkäriin ja kysyä sieltä, millä voiteilla jatketaan hoitoa.

Ihottuma osoittautui normaaliksi "hormooninäpyksi". Hätäsektiolla on osuutensa asiaan, kun napanuora on katkaistu niin nopeasti, on tytön hemoglobiini todella korkea ja se lisää punaisuuden ihan omille leveleille. Vaippaihottumaa hoidetaan nyt Mitosyl-voiteella ja talkilla. Näitä vuorotellaan vaipanvaihdon yhteydessä ja annetaan paljon ilmakylpyjä. Yhden illan ja yön tehohoidon jälkeen punoitus on hieman tasaantunut, JEE!! Jos ei taltu tällä,joudutaan miettimään mahdollinen antibiootti tms. bakteerit tappava hoitomuoto. Toivottavasti tämä täsmähoito tepsii.

On kuulkaas totuttelemista siihen, että kestän hänen kipuja ja sairasteluja. Menen ihan onnettomaksi ja itkuiseksi itsekin. En kestä sitä tunnetta, että hänellä on jokin huonosti. Eilisellä lääkärireissulla takana oli viikon valvominen, siis ilman extra-päikkäreitä, joten se näkyi ja kuului käynnissä. Puhelin ihan höpöjä lääkärille ja kävin aika hitaalla, joten mies sai korjailla puheitani minkä ehti.

Tänään jatketaan kyläilyreissuja ja mennään vaarille iltapäivästä kylään. Aiemmin viikolla pistäydyimme 1- ja 4-vuotiaiden vauhtihirmujen synttäreillä ja siellä riitti menoa ja meteliä. Tyttö yritti nukkua, mutta heräsi aina riehakkaaseen meininkiin :)

Syksyisin terveisin, SS

Vauva vesillä & ravintolassa

Ihana viikonloppu takana! Ai että. Kesää ja aurinkoa tulee niin ikävä, kun säät tästä kylmenevät ja muuttuvat sateisiksi. Tuntuu, että vauva-arki alkaa asettua urilleen ja pystymme (lue:jaksamme) puuhata kaikkea mitä ennenkin. Tyttö on pian kuukauden ikäinen ja kasvanut hurjasti. Hän selkeästi juttelee, iloitsee ja ähisee päivittäin. Kiukkuaakin :) Vaatekoko 44 on jäänyt pieneksi ja osa 50 koosta on pinkeitä.


Mutta siis viikonloppuna pääsimme kuin pääsimme veneelle koko perheen voimin. Varpajaisiltakin sujui typyn kanssa kivasti hyvässä seurassa, joten lauantaina olimme enemmän kuin valmiita puuhaamaan yhdessä jotain kivaa. 


Typy oli hukkua pelastusliiveihinsä, mutta kun kaikki säädöt oli kiristetty tiukimmalle, liivit tuntuivat erittäin turvallisilta. Hän otti ja päätti nukkui koko reissun ajan, vaikka välillä siirryttiin liiveistä Manducaan ja käytiin kävelyllä Stora Herrön näköalatornilla. 



Eilen mukava viikonloppuohjelma jatkui, kun saatiin laitettua ristiäiskutsut postiin, siivottua ja iltapäivästä suuntasimme Klaus K:n Toscanini-ravintolaan typyn ekalle ravintolareissulle juhlistamaan tätini avioitumista. 

Kun ensin hoidettiin tytpyltä pahimmat mahavaivat pois, vaihdettiin kahdet vaipat ja syötettiin hotellihuoneessa, niin hän oli valmis astumaan ravintolan valoihin ja meteliin. Uni tuli aika pian ja hän heräsi vasta kun oltiin päästy jälkiruokaan. Saimme nauttia rauhassa ruoista ja keskustella aikuisten juttuja. Täydellistä. 




Tällä lookilla julistettiin isotätiä.

Mukavaa viikkoa, SS 


Juhlamekko löytyi!

Kiitos Teille ihanille mekkovinkeistä, joita taannoin kyselin. Mekko löytyi tiistaina, kun piipahdimme koko perheen voimin Kampin 3. kerroksessa. Pikkuväki-liikkeestä löytyi juuri sen tyylinen mekkounelma, jota olin typylle suunnitellut. Mekko on väriltään shampanja ja erittäin juhlavaa kangasta. Aivan ihana!

Ostin mekon koossa 56, niin on ainakin sopiva kuukauden päästä ja jos on vielä iso, niin pitää ottaa muutama ommel sisään kainaloiden alta. Mekko on muuten Kinderit:n.

Typyn ensimmäinen juhlamekko <3

Ja sitten piti tietenkin löytää mekkoon sopivat pääkoristeet.. Vauvojen pääpantoja olen metsästänyt kesästä asti ja niitä ei tunnu löytyvän mistään. Google pelasti lopulta. Tilasin kuvien pannat Jenkeistä. Saahan nähdä milloin saan ne, sillä toimitusajaksi sanottiin 2-4 viikkoa..


Ensimmäinen malli on hieman hillitympi ja sopinee hyvin ristiäisiin mekon kaveriksi. Näyttävämpää pantaa voi taas hyödyntää vauvakuvissa yms. Ilmassa alkaa olla merkkejä siitä, että överiksi menee tällä äidillä neidin pukeminen :)

Kuulumisia. Päivät menee vauhdilla ja vaihdellen. Toisina päivinä maha aiheuttaa itkua enemmän ja toisina päivinä seurustellaan ja ollaan niin tyytyväistä tyttöä että. Eilen väläyteltiin ensimmäisiä veikeitä hymyjä. Ei tosin äidille vaan neuvolasta saadulle hymynaama-julisteelle. Mutta sain kun sainkin ikuistettua hymyn ja lähetettyä miehelle töihin iloiset terveiset kotoa.

Mahavaivoja olemme hoitaneet siten, että jätimme D-vitamiinin pois. Seuraavaksi jätimme pois Rela-tipat. Typy ei ole enää niin itkuinen, mutta ilmaa mahaan kertyy edelleen. Onko se sitten normaalin verran vai paljon, vaikea sanoa. Apteekista on haettu Gefilus-tipat, jotka aloitamme tänään. Niissä on sekä D että maitohappo samassa. Kaappiin on varattu sekä Cuplaton että Disflatyl mahdollisia tulevia mahaväänteitä varten.

Otettiin viikonloppuna Stokke Newborn Set käyttöön ja tyttö on muutamia kertoja istunut siinä. Yhden aamupalan olemme päässeet nauttimaan siten, että kaikki kolme tönöttää saman pöydän ääressä. Hän viihtyy tuolissa max 15 minuuttia. Pyrimme pikkuhiljaa totuttamaan häntä istuimeen, Manducaan ja leikkimatolle.

Stokke Newborn Set herätti ihmetystä.

Huomenna mies viettää varpajaisia. En ole tästä kovin innoissani, mutta eipä auta asiasta valittaakaan. Kyllähän hän on vapaailtansa ansainnut. Hirvittää vaan oma jaksaminen, kun taukoja ei ole luvassa huomenna lainkaan. Eikä varmaan lauantainakaan ennen iltapäivää. Mutta kyllähän me typyt pärjätään, kun vaan keksin miten saan tytön päivällä nukkumaan ja siten itsellenikin uniaikaa. Hän kyllä nukkuu, mutta pitää olla liikkeessä koko ajan ja silloin ei tule minun nukkumisesta mitään.

Mukavaa loppuviikkoa, SS 

P.S. Katsotaas, miten käy lauantaille suunnitellun koko familyn veneretken kanssa ;) Alkaa olla viimeiset kivat kelit siihen puuhaan ja pitäähän typyn päästä testaamaan hänelle hankittuja pelastusliivejä.

Synnytyksestä / hätäsektiosta palautuminen

Kirjoitin aiemmin pari sanaa synnytyksestäni ja olen aikeissa valaista sitä enemmän heti kun löydän sopivan aikaraon sen läpikäymiselle ja kirjoittamiselle. Voisin kuitenkin muutamalla sanalla kertoa, miten olen toipunut raskaudesta ja hätäsektiosta, ja miten haava on parantunut.

Hätäsektion jälkeisen yön (leikkaus oli alkuillasta) ja seuraavan päivän iltapäivään saakka olin ns. vuodepotilas. Kipulääkkeinä sain kolme kertaa päivässä Buranaa ja Panadolia sekä morfiinipohjaista tuhdimpaa särkylääkettä. En tuntenut juuri lainkaan kipuja vahvan lääkityksen vuoksi ensimmäisenä vuorokautena. Vauva syntyi sunnuntai-iltana, niin maanantaina päivällä nousin ensimmäistä kertaa sängystä ylös kätilön avustamana. Ensimmäinen nousu ja sängyn reunalle pääsy oli työn ja tuskan takana - tuntui siltä, että vatsa repeäisi. Tämän ensimmäisen avustetun liikkumisen jälkeen pystyin käymään itsenäisesti wc:ssä, suihkussa ja hakemassa päivän ruoat. Kuljin selkä kyyryssä ja hitain askelin pari ensimmäistä päivää.

Kolme leikkauksen jälkeistä päivää sängystä nouseminen, kyljen kääntäminen ja seisominen oli kivuliasta, mutta neljännestä (kotiutumispäivästä) alkaen olin melko hyvässä kunnossa ja pienet kävelylenkit alkoivat sujua. Kotona pystytimme sohvan nurkkaan imetyspisteen ja kaiken tarpeellisen kärräsimme siihen ympärille ja siinä vietin ensimmäiset päivät. Miehen apua tarvittiin kaikessa muussa paitsi siinä imettämisessä. No siinäkin hän aina asetteli tytön syliini päivin öin. Vaunuttelemaan lähdimme toisena kotipäivänä.

Särkylääkkeitä söin säännöllisesti ensimmäisen viikon. Toisen viikon alussa puolet alkuperäisestä määrästä. Kun haava tulehtui söin uudelleen Panadolia pari päivää, mutta siihen jäi särkylääkkeiden syönti.

Hätäsektiohaava on pystysuora eli viilto on tehty navasta alaspäin. Haavaani tarvittiin 29 niittiä. Suunnitellussa tai kiireellisessä sektiossa on aikaa tehdä poikkiviilto bikinirajaan ja sitä kautta siirrellä sisuskalut pois tieltä ja kaivaa lapsi ulos. Hätätilanteessa vauvaan on päästävä käsiksi nopeimman kautta, joten siksi "rujompi" lähestymistapa.

Tukisukat minulla oli käytössä 3-4 päivää vuorokauden ympäri. Sairaalan versiot ovat todella tukevat (puristavat). Näin kuitenkin ehkäistään tukoksia, joita liikkumattomuus voi aiheuttaa. Jalkoja neuvottiin liikuttelemaan ja pyörittelemään useita kertoja sänkypotilaana ollessa. Oman haasteensa alkuun toi sekin, mitä pukea päälle, kun haava on näinkin iso ja pystysuora, eikä sitä saisi painaa mikään, saati hiostaa. Paras ja tehokkain hoito haavalle on useat suihkuttelut ja ilmakylvyt.

Niitit poistettiin viikon päästä leikkauksesta ja haavassa ollut tulehduksen poikanen pääsi kunnolla valloilleen. Haava alkoi "nauraa" parista kohdasta, joissa alkoi näkyä tulehduksen merkkejä. Nyt kun antibioottikuuri on takana, on haava kuivunut ja parantunut loistavasti. Haava alkaa näyttää siistiltä arvelta ja ajan kanssa se vielä vaalenee. Taisteluarpeni minua aina muistuttaa hänen maailmaantulosta <3

Käynnistykseen lähdössä. Viimeinen masukuva, jossa viikkoja 42+1.

Fyysisesti voimat ovat palanneet, eivät toki ole ihan normaalitasolla, mutta jaksan reippaammin vaunutella ja kävelyä ei voi enää kutsua lyllerrykseksi. Pidemmillä kävelylenkeillä huomaan kuitenkin, että selkä ja nivuset väsyvät, eikä vatsalihakset ole vielä löytäneet takaisin paikoilleen.

Ryhti on raskauden jäljiltä ja vauvan kantamisesta etupainotteinen. Samasta syystä niska, hartiat ja selkä kipeytyvät aika ajoin ja hierojalle on tilausta. Tukivyötä en ole käyttänyt vatsan seudulla, mutta nyt voisin alkaa sellaista käyttää keskivartaloa tukemassa. Aiemmin se olisi vain painanut leikkaushaavaa ikävästi.

Masua kolme viikkoa synnytyksestä.
Imetys lähti meillä käyntiin aivan yhtä hyvin kuin se olisi luultavasti lähtenyt alatiesynnytyksessäkin. Toisilla se on ilmeisesti hankalampaa sektion jälkeen, mutta meillä ei tarvittu mitään poppakonsteja maidonnousun jouduttamiseksi, vaan perinteisen vauva tissille ja usein riitti. Taisi olla niin, että toisen päivän iltana maito alkoi jo toden teolla nousta ja kärvistelin kuumottavien ja turvonneiden rintarauhasten kanssa. Jopa pyyhkeellä kuivaaminen tuntui ikävältä. Mutta näillä seuduin maito alkoi virrata ja sitä on riittänyt siitä asti neidille ja jopa vähän pumpattavaksi.

Alussa kaalinlehdet ja Lansinoh-voide olivat enemmän kuin tarpeen. Sekä ne hyvät imetysliivit.

Ajattelin joskus aikanaan, että jännittäisin suunniteltua sektiota enemmän kuin alatiesynnytystä. Jos siis kävisi niin, että jostain syystä alatiesynnytyksen yrittäminen ei olisi ollut mahdollista. Nyt kun jouduin hätäsektioon ja "sain" kokea normaalisynnytyksen aika pitkälle, niin ajattelen, että kova paikka se on tullaan sitä miten tahansa maailmaan. Ja kaikkiin tapoihin liittyy aina riskejä - toisiin isompia. Fyysinen toipuminen on ollut melko nopeaa mielestäni ja tulehduksesta huolimatta sujunut hyvin. Henkinen toipuminen siitä hädästä ja pelosta, mitä yllättävä tilanne aiheutti, ei varmaan ole edes alkanut. Mutta pahin olo on selkeästi helpottanut.

Neuvolassa & viime päivien puuhailut

HipHei väsymys, täällä on piristytty :) Mies on ollut vapaalla viimeiset kolme päivää, joten ollaan puuhailtu yhtä ja toista. Näihin päiviin mahtuu vain yksi yö ja päivä masuvaivojen itkeskelyä. Peukut pystyyn, että vaivat taantuisivat nyt kun minulta loppuivat antibiootit.

Kävimme keskiviikkona neuvolassa, kun neidillä ikää 2,5 viikkoa, ja paino oli noussut hienosti 200gramman viikkotahtia, ollen 3240g. Pituudessa lähenee maaginen puoli metriä, kun nyt oltiin 49,5cm pitkiä. Ihot ja navat siistit ja vekkuleita ryömimis- ja kävelytaitoja neiti taas esitteli neuvolatädin avustuksella meille. Jatketaan samaan malliin ja seuraava tarkastelukäynti varattiin kahden viikon päähän. Hups, sillloin ollaan jo yli kuukauden ikäisiä.

Rakkaat otti päivänokoset shoppailureissulla. Pienempi rakas kaikkiaan 4 tuntia!!

Neuvolakäynnin jälkeen suuntasimme Jumboon shoppaamaan tälle kotiäidille (kuulostaa niin oudolta puhua itsestä kotiäitinä) uutta vermettä ja mieltä kohottavia tarvikkeita (lue: uusi ilmettä piristävä huulipunasetti rajauskynineen ja siveltimineen).

Vielä on lantiota, vatsaa ja reittä sen verran jäljellä, että housujen kokeilut jätin suosiolla väliin. Oma paino on pudonnut jo 13 kiloa, mutta vielä olisi 6-7 kg jäljellä. En ota kiloista stressiä, tiedän että ne lähtee kun vaan pääsen paremmin ja enemmän liikkumaan. Mutta joudun siis kulkemaan vielä kuukausia? äitiyshousuissa. Vaatehankinnat käsittivätkin pari uutta paitaa, pari syksyyn sopivaa villamyssyä ja rennon mekon. Neidillekin löytyi kuulosuojaimet ja yritin metsästää ristiäismekkoa, mutta niitä oli tarjolla olemattoman vähän. Vinkkejä, mistä löytyy pienten tyttöjen juhlamekkoja?


Kaksin typyn kanssa vaunulenkillä. Melko rauhassa saa olla rannalla tähän aikaan syksystä :)

Viikonloppua vietetään typyn kanssa kaksin, kun mies on koko päivän kestävissä iltavuoroissa pe-su. Hetki sitten käytiin vaunuttelemassa ja nyt tyttö nukkuu tyytyväisenä pihalla. Illalla saadaan ehkä vieraita, huomenna kärrytellään kummitädille kylään ja sunnuntaina saadaan lisää vieraita, joten eiköhän se tästä ala. Puolitoista vuotta olisi äidillä ja tyttärellä aikaa puuhailla ja puhista :)

Takana kaksi viikkoa vauva-arkea

Tyttö on nyt kahden viikon ikäinen ja kasvanut hurjasti. Luulen, että paino lähenee jo 3,4 kiloa, joka näkyy pyöristyneinä poskina. Keskiviikkona menemme taas neuvolaan, niin saamme faktaa luulon tilalle.

Kahdesta viikosta kuusi yötä vietimme Jorvissa. Kyllä kotona vaan on maailman paras olla. Tyttökin oli rauhallisempi kun pääsimme pois sairaalasta, kunnes mies kokkasi meille kanapastaa tuhdilla chilillä, valkosipulilla ja sipulilla. Auts, sitä vatsavaivojen määrää. Ihan todella kurjat pari päivää takana sen vuoksi. Viime yö oli onneksi jo hieman helpompi, jos ne tästä pikkuhiljaa helpottuisivat. Mutta opimmepa tästä, että äitee jättää väliin kaikki tulisimmat ja mausteiset ruoat imettäessään.

Aika kylmä herätys todellisuuteen oli nuo vatsavaivat ja miehen palaaminen töihin. Pitkiä tunteja hereillä keskellä yötä itkevää vauvaa hyssytellen. Alan saada käsityksen siitä, mitä väsymys todella on ja miten oma toimintakyky heikkenee väsyneenä. Ja miten avuttomaksi sitä tuntee itsensä, kun toisen olo ei helpotu. Sydän särkyy. Mietin vaan, miten ihmeessä koliikkivauvan vanhemmat jaksavat?

Totta se on, kuten eräs ystävä minulle tuumasi: "Huomaat pian, kuinka sydämesi onkin ruumiisi ulkopuolella".

Rytmistä on turha vielä puhua, sillä se vaihtelee päivittäin. Päivisin ollaan hereillä pitkiäkin pätkiä, jolloin tapitetaan vanhempia ja valoja - ikkunat ja lamput on parhaita. Pieniä hetkiä ollaan sitterissä ja toisia uudessa leikkimatossa. Laulellaan ja jutellaan tytölle ja hän tapittaa silmät suurina. On hän vaan ihana <3 Tänään sain osakseni veikeän hymyn, mutta kovin tahdonalainen se ei kai vielä ollut?  Ilmeisesti kuukauden iässä, mutta onnen itku pääsi jo tästäkin virneestä.

Ensimmäinen julki-imetys turvallisesti lastentarvikeliikkeessä ;)

Oma olo on sen verta kohentunut, että kävimme lauantaina koko perheen voimin hankkimassa muutamia tarvikkeita typylle. Samalla reissulla pääsin harjoittelemaan imettämistä julkisilla paikoilla, mikä sujui ihan ok ja ympäristö oli ainakin suotuisa, ei tullut pahaa silmää ;) Harson heitin vaan neidin pään ylle, niin hyvin toimi. Mukaan tarttui leikkimaton lisäksi oma vaunuverho turvaistuimeen, Leijona-uniriepu ja pari hitaan imun tuttipäätä.

Ensimmäistä kertaa leikkimatolla. Pöllöä tuijotettiin pitkä tovi, joka päättyi lopulta itkuksi.  Olikohan liian pelottava?

Harmittaa vietävästi, ettei blogille löydy aikaa ollenkaan, kun vapaita hetkiä ei juuri ole. Mietin, että joudunko laittamaan blogin hetkeksi hyllylle ja jatkamaan sitten kun aikaa on enemmän tai meillä on jotain rytmiä päivässä. Katsotaan nyt vielä miten tulevat päivät ja viikot sujuvat.

Kukahan järjestäisi typyn ristiäiset? Voiko sen ulkoistaa? Energiat menee tällä hetkellä niin tässä hetkessä elämiseen, ettei oikein muuhun riitä rahkeita.

Voimia viikkoon, SS