Neuvolatäti kylässä & hankintojen hitit

Nyt niitä kuulumisia, joita piti kirjoitella alkuviikosta.

Maanantaina saimme neuvolatädin kotivierailulle punnitsemaan vauvaa ja poistamaan niitit mahastani. Mies punnitsi vauvan lauantaina - kalavaa'lla  ;) - eli tiesimme painon nousseen ainakin syntymäpainoon 2994g, kun sairaalasta lähtiessä paino oli 2870g.

Typy veti tietenkin hirmuset hepulit kun hänet törkeästi riisuttiin alasti puntaria varten. Kuinka kehtasitte! Vaaka näytti 3040g. Neuvolakorttiin kirjattiin: "Upea painonnousu äidinmaidolla". Hän myös tuumasi, että kun vauva näyttää syövän hyvin ja heräävän itse syömään, kun nälkä yllättää, voimme unohtaa vuorokausirytmityksen herätyskellolla 3h välein. No ei se aiemminkaan toiminut, hän heräsi aina ennen kuin 3-4h oli mennyt edellisestä syötöstä.

Saimme samalla käynnillä ohjeistusta imettäjän ruokavalion suhteen eli periaatteessa samat rajoitukset kuin raskaana ollessa. D-vitamiinit pitää aloittaa pienellä tulevana sunnuntaina ja kuinka toivonkaan, ettei aiheuttaisi vatsavaivoja. Ensi viikolla on seuraava käynti neuvolassa, jossa typy punnitaan ja mitataan. Lokakuun alkuun saatiin ajat jälkitarkastukseen ja typyn ensimmäiselle lääkärikäynnille.

Muutamat hankinnat, tarvikkeet ja tuotteet ovat nousseet lyhyessä ajassa erittäin tarpeellisiksi.

Helpot ja mukavat vaatteet vauvalla. Olemme huomanneet, että tyyppi joka mahtuu 44cm ja 50cm vaatteisiin on helpoin ja nopein pukea neppareilla tai nauhoilla varustettuihin bodyihin ja puolipotkareihin. Yöpuvut ehdottomasti vetoketjuilla. Käsiin sukat, niin valmiita ollaan. Olemme käyttäneet kevytpukua vaunuissa ja turvaistuimessa, johon hänet on helppo sujauttaa ja se tuo sopivasti lämpöä. Kaikki kummallisuudet (pään yli puettavat tai muut hienoudet) on meillä koettu turhiksi. Sillä mennään mikä on helpointa :) Mekkoja, farkkuja ja haalareita löytyy kaapista koossa 56 ja 62 - jos silloin sitten aletaan kulkea muissakin kuin mukavissa kotivaatteissa.

Imetysliivit ja imetyspaidat. Saman tien kun päästiin sairaalasta kotiin pistin uuden tilauksen sisään. Kahdet liivit eivät riitä mihinkään! Ei ole kovin miellyttävää kulkea hikisissä, maidolla ja puklulla vuoratuissa liiveissä useampaa päivää perättäin. Tilasin kahdet Bravadot lisää. Uskon, että neljillä pärjää pitkälle, eikä ole niin hätä aina niiden pesun kanssa. Ja siis nuo Bravdot ovat täydelliset päällä! Suosittelen todella satsaamaan mukavuuteen tässä, sillä imetysliivit ovat päällä 24/7.

Rintapumppu ja imetystyyny. Sairaalassa imettämisestä oli tehty enemmänkin akrobatiaa ja asennot tuntuivat jotenkin vaikeilta. Ensin vuorattiin äidille hyvä asento sadan tyynyn kanssa ja sitten aseteltiin vauva siihen. Kotona sujuu helposti sohvalla istualteen imetystyynyn kanssa, joka tukee vauvaa ja imettäjää mainiosti. Sängyssä homma hoituu helpoiten kyljellään, eikä siinä tarvita lisätyynyjä lainkaan. Rintapumppu taas helpottaa miehen syöttöjä ja antaa äidille mahdollisuuden olla pari tuntia omilla teillään. Nice and easy. Meillä käytössä ystävältä lainassa oleva Ainu Medela sähkökäyttöinen.

Hoitopiste ja hoitoalusta. Yläkerran kylpyhuoneeseen pesukoneen päälle pystytetty hoitopiste on todella tarpeen. Vauvanhotorumbaa on helpottanut se, että kodissa on yksi paikka, jossa voi hoitaa vaipan vaihtamisen ja pesut kätevästi. Ja kaikki tarpeellinen on käden ulottuvilla. Alakerrassa kun vastaavaa ei ole, niin siellä vaippa vaihdetaan lattialla/sohvalla ja on aina vähän enemmän säätöä. Muovinen / kuminen hoitoalusta on ihan must! Eikä mitään froteepäällystettä siihen. Meidän malliin (Ikeasta) on näitä päällysteitä, mutta se on jo yhden vaipan vaihtokerran jälkeen pyykissä. Eli helpointa on vaihtaa vaippaa pelkällä alustalla ja putsata alustaa sen mukaan, kun vahinkoja sattuu, sillä niitä sattuu usein..

Muista hankinnoista ja haaveista. Tripp Trappin vauvaistuimen asentamista on suunniteltu, muttei vielä otettu käyttöön. Sitterissä vauva on viihtynyt pari kertaa lyhyen aikaa, mutta katsotaan nyt ajaako vauvaistuin saman asian, kunhan se saadaan kasattua. Kantoliinoja ja Manducaa emme ole vielä kokeilleet. Odotan sopivaa hetkeä? Kehdossa taas vauva nukkuu yleensä noin puolet yöstä ja loput yöstä vieressäni. Tässäkin olemme menneet sen kautta mikä on helpointa.

Tänään suuntaamme AT Lastenturvaan ja aion hankkia vauvalle tämän himoitsemani Skip Hop Treetop -leikkimaton. Tänään päättyy miehen kahden viikon isyysvapaa, nyyh. Heti luvassa kolme yövuoroa, joten minä ja neiti vietämme seuraavat yöt kaksin ilman isin auttavia käsiä. Ja kun mies tulee aamulla töistä päästämme hänet unten maille ja alkaa meillä päivähommat. Kattotaas mitä tästä tulee..

Iloa viikonloppuun, SS

Hassua, kun ei ole enää mitään merkitystä onko arki vai viikonloppu - päivät ovat niin toistensa kaltaisia :)

Jorvi, round two

Aie oli kirjoittaa ihan muista aiheista seuraavaksi, mutta niin se vaan on todettava, että bye bye suunnitelmallisuus ja tervetuloa arvaamattomuus.

Tulimme tiistai-iltana takaisin Jorviin, kun minulle nousi kova kuume. Maanantaina tikkien poiston jälkeen leikkaushaava näytti hieman auenneen ja soittelin Jorviin mahdollisen tulehduksen takia jo ennen kuumeilua, mutta neuvottiin seuraamaan tilannetta kotona. Kun tulimme iltakävelylenkiltä, niin olin yhtäkkiä ihan jäässä, eikä kuuma suihku tai lisävaatekerrat auttaneet. Kuumetta yli 39c.

Suorinta tietä synnyttäjien vastaanottoon kaikki kolme, verikokeet ja odottelemaan lääkärin vastaanotolle pääsyä. Tulehdusarvot oli reilusti koholla ja korkea kuume saivat lääkärin määräämään minut tippaan ja osastolle. Eli ilmeisesti leikkaushaava tulehtunut. Itku tuli taas, kaikkein vähiten sitä enää halusi palata sairaalaan. Onneksi sen verran armo kävi, että tekivät poikkeuksen ja ottivat meidät kaikki perhehuoneeseen. Olin niin voimattomassa kunnossa, että yksin vauvan hoitamisesta ei olisi tullut mitään.

Ensimmäisenä yönä hikoilin kuumeen pois ja aamusta oli heti paljon parempi olo, vaikka yöunet jäikin 3-4 tuntiin. Tulehdusarvot olivat lähteneet laskuun, mutta lääkäri päätti pitää osastolla toisen yön, niin antibiootteja saataisiin riittävä määrä elimistöön. Yhteensä viisi satsia kahdeksan tunnin välein. 

Toiseksi yöksi mies kotiin ja me vauvan kanssa kaksin. Antibiootit aiheuttaa tytölle vatsanväänteitä, joita olemme yrittäneet hillitä maitohapoilla, mutta aikamoista vääntöä oli viime yö. Hoitajien mukaan vauva vaistoaa, ettei äidillä ole kaikki hyvin ja siksikin on levoton. Kaksi tuntia vie saada hänet nukkumaan. Rinnalle ei myöskään rauhotuta millään, mutta aamuyöstä keksin pumpata hänelle satsin maitoa, niin seuraava syöttö oli iisimpi.

Jos tulehdusarvot jatkavat laskua ja haava näyttää siistiltä siirryn tänään kotiin. Peukut, että kotielämämme tästä vihdoin alkaisi, eikä uusia vastoinkäymisiä tulisi.

Hyvin hyvin väsynyt, SS



Vauva tuli kotiin

Vihdoin koneella... ;)

Pääsimme torstaina kotiin ja viime päivät on otettu ihan rauhassa. Lauantaina meillä kävi ensimmäiset vieraat ja sunnuntaina typyn täti, "setä" ja serkkutyttö. Viime päivät on olleet samaan aikaan ihania, väsyttäviä ja sekavia. Tuntuu, että aika menee hurjaa vauhtia  vauvan parissa ja hänen seuraavaa hereilläolohetkeä valmistellessa, joten en ole tännekään ehtinyt, vaikka olen sitä joka päivä suunnitellut :)

Tämmönen paketin saimme sairaalasta mukaan <3 Oi että sitä tunnelatausta, kun kotiin pääsimme ja hänet turvaistuimessa lattialle laskimme. Iso itkuhan siinä tuli meillä molemmilla. Vihdoin tämä on totta.

Koti on täyttynyt ihan liian ihanista lahjoista, kukista ja korteista <3

Olen viikon vanha tapittaja. Maito maistuu ja mikään ei ole parempaa kuin torkahtaaa äidin rinnalle. Isi on loistava vatsavaivojen hyssyttelijä ja vaippojen vaihtaja, vaikka saankin silloin usein hepulin. Ihmettelen kirkkaita valoja ja vanhempieni kasvoja. 

Bugabootkin päässeet ensimmäisille vaunulenkeille ja tyttö nukkunut niissä parit päiväunet. Vaunut vaikuttaa edelleen täydellisiltä. Kunhan pääsen niillä kunnolla kärräilemään, niin pitää tehdä oma postaus niistä.

Imetys sujuu mainiosti. Pelottaa oikein sanoa se ääneen, ettei tule takapakkia.. Vauva pitää huolta rytmistään ja syöpötellään 1-3 tunnin välein. Olen myös pumppaillut maitoa jääkaappiin, niin mies on voinut hoitaa jonkun syötön ja olen saanut nukuttua. Täydellinen ratkaisu. Suosittelen, jos vaan vauvanne suostuu pullosta imemään. Typyhän sai lisämaitoa pari ensimmäistä sairaalapäivää pienen painonsa vuoksi, joten pullo ja rinta ovat olleet alusta alkaen käytössä. Samoin olemme ottaneet tutin käyttöön - on se sitten hyvä tai paha?

Ja tuo minun ihana, rakas mieheni. Hän on niin rauhallinen ja huippu isukki, kuten aina ajattelinkin. Hän rauhoittelee pois vatsanväänteet ja pesee pyllyt. Höpöttelee hassuja juttuja tytölle ja pitää vielä huolta äidistäkin. Kultakimpale.

Olen toipunut sektiosta oikein hyvin ja tipuutanut särkylääkkeetkin puoleen. Tänään neuvolatäti tulee kotikäynnille mittaamaan ja punnitsemaan vauvaa sekä poistattamaan niitit äidin mahasta. Aikamoinen taisteluarpi siihen jää, mutta se vaalenee ajan mittaan.

Aurinkoa viikkoon, SS

Pienen pieni hobitti

Kiitos kaikille onnitteluista, joita satelee edelleen <3 Ihania kommentteja sain edelliseen tekstiin, olen sanaton. Haluankin jakaa teille pari kuvaa pienestä hobitistamme, joka voi päivä päivältä paremmin.

Synnytys päättyi lopulta hätäsektioon, joka on tuonut omat haasteensa ensipäiviimme. Mutta kiitos ja kumarrus Jorvin lääkäreiden ja kätilöiden suuntaan, että toimittiin kuten toimittiin ja olemme molemmat täällä elinvoimaisina. Kuten arvata saattaa synnytys on vielä liian lähellä ja traumaattisena mielessä, joten pyrin hieman sulattelemaan sitä ennen kuin siitä enempää kerron. Voin sanoa sen, että käynnistäminen tapahtui lauantaina ballongilla ja sunnuntaina palasimme sairaalaan. Synnytys eteni kivuliaasti ja sitä vauhditettiin kalvojen puhkaisulla sunnuntaina iltapäivällä. Hätäsektiopäätös tehtiin juuri ennen ponnistusvaihetta. Kokemukseni kuvaa hyvin sitä, ettei synnytystä pysty mitenkään suunnittelemaan etukäteen.

Olen saanut keskustella kätilöni ja hätäsektiopäätöksen tehneen lääkärin kanssa ja saanut synnytyskertomukseni, joten jälkihoitoon olen erittäin tyytyväinen. Mutta synnytyksestä puhuminen herättää niin paljon tunteita ja koettuja pelkoja, että annan itselleni lisäaikaa siitä toipumiseen.

Kuvassa ihmetyttömme kolmen tunnin ikäisenä.


Koskettavat ensihetket äidin kanssa seuraavana aamuna eli noin 15 tunnin iässä.


Tapittajalla ikää kaksi vuorokautta.

Olemme vielä osastolla, onneksi perhehuoneessa, ja seuraamme vielä tytön tulehdusarvoja sekä äidin vointia. Huomenna pääsemme luultavasti kotiin ja alkaa uuden arjen opettelu toden teolla. Hän on kaikki ja paljon enemmän mitä olisin koskaan voinut toivoa. En voisi olla onnellisempi <3

Hyvä voitti - HÄN on täällä!!

Niin kauan odotettu ja hartaasti toivottu ihmetyttömme syntyi eilen
18.8.2013 klo 18.30, mitoilla 47,5cm ja 2996g.

Sanoinkuvaamaton tunne rakkautta, iloa ja ihmettelyä.

Matkalla äidiksi:

Kuusi vuotta lapsen toivomista, yrittämistä, tsemppaamista ja pettymyksiä
2007 lapsettomuustutkimukset Väestöliitossa, diagnoosi selittämätön lapsettomuus
2008-2009 kolme inseminaatiohoitoa julkisella
2009-2012 kolme IVF-hoitoa julkisella, yhteensä 9 x alkion siirto
2012 syksyllä adoptioinfo ja papereiden täyttäminen adoptioneuvontaa varten
2012 lokakuu, viimeinen IVF-hoitoyritys yksityisellä eli Väestöliitossa
12.11. kahden alkion siirto, molemmille alkioille alkiokuoren avaus
25.11. plussa raskaustestiin! <3


Dreams do come true <3

Vauva tilattu, toimitus viivästynyt?

Raskausviikko 43 alkaa tänään (42+0)! Tästä päivästä eteenpäin vauva lasketaan yliaikaiseksi. Vain 2-5% raskauksista jatkuu näin pitkälle. Vielä olisi noin vuorokausi aikaa käynnistyä itsestään - tule vauva tule - tai aletaan käynnistellä synnytystä.

I´m ready to deliver a Baby! Valmiita ollaan, oltu jo muutaman viikon. Olisiko hän valmis? Päivät tuntuvat matelevan eteenpäin ja yöt ne vasta tuskaa ovatkin. Yhtä pyörimistä, hikoilua ja hyvän asennon etsimistä. Tuntuvat supistukset ovat jokapäiväisiä, mutta säännöllisyyttä niihin ei saa sitten millään.

Yliaikaisuuskontrollin jälkeen täällä on...

Tankattu ;) Hiilareita ja proteiinia tarvitaan aina ennen suurta urheilusuoritusta, joka pian on edessä. Ja nyt pian tarkoittaa enää maximissaan paria päivää, ei viikkoja, kuukausia tai vuosia. Miehestäni on kuoriutunut tässä raskauden loppumetreillä samanlainen herkuttelija kuin minusta, joten yhdessä olemme tankanneet mm. maukkaita hampurilaisia ja pannukakkua. Nam!



Treenattu ;) ja levätty - sopivassa suhteessa. Pienin kävelylenkein pidetty kuntoa yllä ja yritetty levätä vähän joka välissä. Päivittäinen "vaatekriisi" kulminoituu kysymykseen: leggingsit vai verkkarit? (kuten kuvista on ollut nähtävissä)..



Seuraavan kerran toivottavasti kerron teille uutisia vauvasta. Nyt hurja tsemppivaihde silmään ja naiseuden syvimmät voimat käyttöön.

Aurinkoa perjantaihin, SS

Yliaikaisuuskontrolli Jorvissa (41+5)

Aamulla suuntasimme Jorviin yliaikaisuuskontrollikäynnille. Raskauteni ei ole vielä yliaikainen, mutta perjantain koittaessa on, ja siitä eteenpäin lapsiveden määrä, istukan toimiminen ja kohdun olosuhteet alkavat mahdollisesti heiketä eli yleensä raskaus käynnistetään 42+ viikolla.

Kontrollissa meitä olikin pienen ryhmän verran, kun kolmen odottajan voimin ahtauduimme pieneen huoneeseen sydänkäyrän kuuntelua varten. Kaksi tuoleilla ja minä sängyllä. Mahan päälle laitettiin kaksi anturia, joista toinen sydänkäyrää ja toinen supisteluja mittaamaan. Vauvamme taisi nukkua aluksi, kun piti juoda makeaa mehua ja herätellä häntä, että saadaan liikkuvan vauvan sykettä käyrään. Vaihteluväli ja syke (114-150) olivat mallillaan, samoin verenpaineet. Sain pari kunnon supistustakin tallennettua supistuskäyrälle.

Tämän jälkeen odottelimme melkein tunnin lääkäriin pääsyä. Alkoi tulla jo huono olo, kun oli niin kova nälkä, että mies kipaisi pientä välipalasnacksia kahviosta. Vihdoin päästyämme lääkärille tehtiin sisätutkimus, joka olikin melkosen kivulias. Supistelut on sentään jotain aiheuttaneet, kun kanava oli puolittunut ja on vähän auki. Tämän kerran mittauksilla tytön kooksi saatiin 3,4kg, joka voi tietenkin heittää suuntaan tai toiseen. Istukan virtaukset kunnossa ja vettä sopivasti, että olosuhteet ovat vielä kiitettävät. Liikelaskentaa tulee tehdä päivittäin ja ottaa heti yhteyttä äitiyspoliin, jos niissä tapahtuu muutoksia.

Synnytyksen käynnistymistä itsestään odotellaan lauantaihin, jolloin on seuraava käynti varattu. Sitten aletaan käynnistellä, luultavasti ballongilla, jos tilanne ei ole muuttunut.

Antaa rakas tyttömme odotuttaa itseään, niin kuin antoi raskautuminen. Ilmeisesti tästä raskaudesta otetaan nyt kaikki irti ja mennään niin pitkälle kuin lääkärit antavat. Pian hän kuitenkin on täällä <3

Nyt vedän peiton korviin ja univelkoja kuittaamaan, SS


Antaa kuvien kertoa

Eilen kävimme Jorvissa, jossa meidät vastaanotti aivan ihana ja ystävällinen kätilö. Kyseli kuulumisia ja tuntemuksia ennen kuin alettiin tarkastaa vauvan asentoa. Ensin reippaasti käsikopelolla tuumasi, että kyllä hän on raivotarjonnassa. Sitten ultrageelit masulle ja laite käyntiin, siellä KULTA oli <3 Oli liikuttavaa nähdä pieni ihmeemme hyvinvoivana ja niin isona. Onhan edellisestä kerrasta (rakenneultrasta) jo 21 viikkoa!!

Kätilöllä ei ollut mikään kiire, vaan mittailtiin ja tarkasteltiin tyttöä joka kantilta. Mikä osoittautui aika haastavaksi näillä viikoilla, mutta saatiin kuin saatiin otettua mittoja ja kokoarvioksi maltillinen n. 3,3kg. Mies kyseli vielä sukupuolenkin perään ja edelleen sileältä näyttivät paikat ;) Kyllä, pian on naisvalta tässä perheessä.

Istukassa näkyi pieniä rappeutumiseen merkkejä, kuten näin loppuraskaudessa kuuluukin, että sen pitäisi olla yksi merkki lähestyvästä synnytyksestä. Jos kuitenkin jatkan eloa yhdessä koossa, niin keskiviikkona tarkastellaan tilannetta yliaikaiskontrollissa lääkärin toimesta. Silloin tehdään alustavaa suunnitelmaa jatkosta ja mahdollisesta käynnistyksestä. Olen luottavainen, että vielä tämä käynnistyy luonnollisesti.

Typy 41+3 / väsynyt odottaja


Ei meinannut naurusta tulla loppua, kun näin tuon mieheni ottamaan kuvan :D Kuvassa lepuutan selkääni kävelylenkin loppumetreillä. Tyyppi vaikuttaa ehkä vähän väsyneeltä..

Kiitos teille hääpäivätoivotuksista <3 Oli aivan täydellinen lokaatio tuo FlamingoSpa. Ensin "urheiltiin" vesipuiston puolella. No se oli minulle enemmän urheilua kuin mikään muu sitten huhti-toukokuun.. Tämän jälkeen siirryimme aikuisten spahan ja se vasta miellyttävää olikin. Kuumia altaita, hämyisistä tunnelmaa, täydellinen hiljaisuus ja lempeitä löylyjä saunoissa. Ihan huippu hääpäivä jo pelkästään tällä ohjelmalla.

Iloa viikkoon, SS

Villahääpäivän vietossa

Tänään vietämme miehen kanssa villahääpäiväämme, kun avioliittotaivalta on takana seitsemän vuotta. Hääpäivä on minulle merkkipäivistämme merkittävin ja sitä vietetään aina jotain kivaa yhdessä puuhaten ja yleensä ulkona syömisestä nauttien. Monena hääpäivänä olemme löytäneet itsemme Kuopiosta, sillä päivä on sattunut keskellä kesälomaa ja mökkireissuja.


12.8.2006

Mietin eilen mitä kivaa keksisimme tälle päivälle, kun on "hieman rajoittunut olo ja mieli", mutta ei pelkästään kotisohvalla haluaisi päivästä toiseen makoilla. Viikonloppu nimittäin meni aika pitkälti sohvalla ja kotiympäristössä puuhaten.

Ensin mietin retkeä Suomenlinnaan (liikaa kävelemistä), veneilyä ja saariravintolaa (aika monesti jo tehty kuluneen kesän aikana) kunnes välähti. Itseasiassa kelikään ei puolla näitä vaihtoehtoja. Tajusin, missä minun on suhteellisen siedettävä olla ja mikä voisi tuntua rentouttavalta molemmista - suuntaamme Flamingo Spahan! Maanantaina aamupäivästä siellä tuskin on kova ryysis ja saamme lekotella rauhassa altaissa ja saunassa. Täydellistä.  Spa:n jälkeen jotain maukasta lounastelua jossain ja jos iltapuolella vielä jaksaa elokuviin, niin onhan siinä jo puuhaa :) Onko kellään kokemuksia Flamingo Spa:sta?

kuva: FlamingoSpa

Hääpäivä alkoi käynnillä Jorvissa, jossa vauvan asennoksi varmentui raivotarjonta!! Kyllä! Kerron käynnistä tarkemmin myöhemmin, nyt lillumaan ja naatiskelemaan.

Ihanaa maanantaita, SS

"Menneisyys on hyvä muistaa, mutta tulevaisuus tuo huomisen"

Näin osuvasti KultaKutri kommentoi erästä vanhaa tekstiäni. Kiitos teille kaikille ihanaisille, jotka olette puumerkkinne blogiini jossain vaiheessa matkaa jättäneet. Erityiskiitos eilisen tekstin tsemppitoivotuksista. Mieli on rauhoittunut ja olen luottavainen sen suhteen, että maanantain käynti on vain tarkastuskäynti, jossa kaikki on niin kuin pitääkin.

Tajusin eilen illalla, että tuo ensi viikko tullessaan mitä vain, ainakin vauvan, nyt on viimeinen viikonloppu miehen kanssa kahdestaan. Ei sillä, että listalla olisi yhtään mitään mitä pitäisi vielä tehdä tai kokea  kaksin, mutta vuosien toive ja odotus on päättymässä hyvin pian. Olo on samalla hyvin onnellinen ja malttamaton. 

Viikonlopun ohjelmassa onkin läheisyyden tankkaamista ja yhdessäoloa.



Nautinnollista viikonloppua kaikille, SS <3




Raskausviikko 42 - vauva perätilassa?

Tänään tasan viikko lasketusta ajasta ja raskausviikon 42 ensimmäinen päivä. Päivä alkoi poikkeuksellisen aikaisin, sillä heräsin ukkosten valvottaman yön jälkeen klo 7.15 akupunktiota varten. Olin varannut ajan 8.45 ja hoidosta suoraan piti kiiruhtaa neuvolaan - viimeiseen ilman vauvaa.

Minut neulattiin hermoratojen molemmista päistä, jolloin virtaukset ovat tehokkaimmat ja suotuisimmat kohdun suuntaan. Neulat laitettiin kutakuinkin näihin kohtiin, mitkä Babyideakin vinkkaa. Neulojen vaikuttaessa sain vyöhyketrapiahoitoa mm. jalkapohjiin, jalkoihin, käsiin, vatsaan, päähän jne. Ai että miten hyvältä tuntui! Niin raukea ja rauhallinen olo oli hoidon jälkeen. Edesauttavan vaikutuksen pitäisi ilmetä 5-48 tunnin sisällä, jos siis paikat ovat kypsät..

Hoidosta kiiruhdin neuvolakäynnille 41+0. Normaalien mittausten ja punnitusten (turvotusta tullut hurjasti parissa päivässä) jälkeen vatsan tunnustelu sai neuvolatädin mietteliääksi. Hän alkoi puhella, että olisikohan ylävatsan kumpu sittenkin vauvan pää! Että se tuntuu niin päältä. Tässä vaiheessa olin lähinnä huvittunut ja hölmistynyt. Sitten kuunneltiin sydänääniä - ylhäältä ja alhaalta - ja ne oli erittäin vahvat ylhäältä kuunneltuna, toki alhaaltakin. Seuraavaksi paikalle haettiin toinen neuvolatäti, joka on myös kätilö, tunnustelemaan vatsaani ja hän tuumaili samoin. Varmuutta asennosta ei saatu, mutta asia pitää molempien hoitajien mielestä tarkistaa, joten sain lähetteen ultrattavaksi Jorviin. Kun hoitaja lopuksi vielä puheli, mitä perätila voi mahdollisesti tarkoittaa, niin paniikki-itkuhan siinä tuli.

Neuvolakortissa lukee 41+0 käynnillä tarjonta-kohdassa merkintänä perätila? Tarkistusaika on vasta maanantaina, onneksi heti aamusta, mutta ärsyttää ettei ollut heti tänään. Jos synnytys käynnistyy viikonloppuna, ottavat kuulemma herkästi sisään ja tarkastavat vauvan asennon, jotta tarvittavat päätökset saadaan tehtyä.

Minkä kokoinen vauva on? Entä lantio? Mahtuuko vauva lantiosta ulos? Mitä synnyttäjä ajattelee tästä? Vai onko tarpeen tehdä keisarinleikkaus?

Siinä jotain ajatuksia.Yritän olla huolehtimatta kun varmuutta asennosta ei vielä ole. Uskon, että vauva on edelleen raivotarjonnassa. Sattui tuntumaan hoitajien käteen nyt vaan jotenkin erilaiselta. Onneksi on tuo ihana mies, joka saa aina mieltäni rauhoteltua <3

Pääasia, että vauvalla on kaikki hyvin, eikä äidilläkään hätää ole. Mutta tämä on vain yksi hyvä esimerkki siitä, miten kaikki valmistautuminen voikin osoittautua turhaksi, jos vaikka päädyttäisiinkin keisarinleikkaukseen.

Jos ja kun maanantaina vauva on pää alaspäin, saan uuden ajan keskiviikolle, jolloin aletaan suunnitella käynnistelyjä. Maanantai sattuu olemaan meidän 7-vuotishääpäivä eli oikein potentiaalinen syntymäpäivä vauvalle :)

Ajatuksia synnytyksestä

Millaisin miettein olen nyt, kun synnytys on joka tapauksessa hyvin lähellä? Raskausgooga-aikaan synnytys ja sen vaiheet konkretitoistuvat minulle. Sain joogatunneilta varmuutta ja tietoa, joista uskon olleen paljon hyötyä henkisen puolen valmistautumiseen. Tärkeimpänä sain rohkeutta. Tutustuin joogassa näihin apuvälineisiin ja -keinoihin, joista osasta on ollut hyötyä jo raskausaikana kivuissa, rentoutumisessa ja venyttelyssä. Luultavasti monista on myös synnytyksessä.

Jumppapallo - avuksi raskausaikana ja synnytyksessä. Pallon päällä keikkuminen ja lantion liikuttelu on auttanut minulla selkä- ja lonkkakipuihin. Jos synnytykseni käynnistyy supisteluilla, aion mennä pallon kanssa kuuman suihkun alle. Käytössä varmasti sekä kotona että sairaalassa.

Lämmitettävä kauratyyny - avuksi raskausaikana. Kuuma kauratyyny on auttanut lihaskramppeihin ja muihin kolotuksiin. Jos kuuma suihku/kylpy auttaa minulla supistuskipuihin, niin uskoisin, että kuuma kauratyynykin. 


Elle Tens -laite - toivottavasti pääsen käyttämään vuokraamaani laitetta ennen sen palauttamista (17.8.). Uskon vankasti tästä olevan apua synnytyksen alussa etenkin avautumisvaiheessa. Vuokrasin omani täältä.

Rentoutuminen - syvään hengittäminen, äänenkäyttö ja musiikki. Harjoiteltu ensin joogassa ja kotona tehty rentoutusharjoituksia. iPodissa on kaikkea Andrea Bocellista Iron Maideniin ja Bruno Marsiin.

Muita ajatuksiani ja toiveita koskien synnytystä:
(jos kaikki ei tapahdu salamannopeasti ja vauvan sekä äidin tila on ok)

  1. Haluaisin välttää lääkkeellisen synnytyksen edistämisen ja pyrkiä synnytyksen luonnolliseen etenemiseen
  2. Haluaisin suolentyhjennyksen (niin moni ystävä on suositellut)
  3. Haluaisin, että omaa aktiivisuuttani tuetaan ja siihen kannustetaan (voi toki olla, ettei minusta ole muuhun kuin makaamaan, mutta ajatuksena kaunis)
  4. Lääkkeettömin keinoin mahdollisimman pitkälle 
  5. Lääkkeellisistä ilokaasu / epiduraali tilanteen mukaan. Jos (kun) päädyn ottamaan epiduraalin, toivoisin edelleen liikkuvani ja minua kannustettavan pystyasentoihin, vaikka alkuun lepäisinkin 
  6. Haluaisin ponnistaa pystyssä ja välttää episiotomiona (in my dreams, I know)
Mitä toivon mieheltäni:

  1. Muistuttamaan (ihan koko ajan) hengittämään syvään ja rentouttamaan kasvot, laskemaan hartiat alas jne.
  2. Rauhoittamaan ja kannustamaan, kun usko ja voimat alkavat huveta
  3. Nesteyttämään, pyyhkimään hikeä otsalta ja hieromaan, painelemaan, koskettamaan tarvittaessa
  4. Olevan kartalla siitä mitä milloinkin tapahtuu, jos en itse ole
  5. Pysymään kaukana, kun näyttää siltä. Olemaan lähellä ja läsnä. Pitämään kädestä.
Olin taas viime yönä ihan varma, että lähtö tulisi, mutta ei..Taas herättiin uuteen aamuun. Tänään päiviä 40+5, jos akupunktio perjantaina viimein siivittäisi meidät viikonlopuksi Jorviin..

Mainitsemani pätkiskakkukin tuli leivottua eilen, NAM! Ristiäisversio saa sitten suklaakuorrutteen ja koristeet päälleen. 





Neuvolassa 40+3

Tänään kävin taas näytillä neuvolassa ja aika samaa rataa jatketaan kuin aiemmin. Mitään merkkejä raskausmyrkytyksestä, istukan toimimattomuudesta tai maksan pettämisestä ei ole. Hyvä niin. Ei tosin synnytyksen alkamisestakaan.

Pienen painoarvioksi neuvolatäti sai 3,3 kg - ihan kelpo paino. Nousee vielä 3,5 kiloon helposti, jos 42+ viikoille mennään. Hän on niin alhaalla kuin vaan voi olla! Tänään ihmettelin sitä miehelleni, kun kämmen mahtuu hyvin rintojen ja ylävatsan väliin, aiemmin teki aika tiukkaa. Joudun päivittäin kävelemään 90 asteen kulmassa, kun pikkutyyppi temmeltää niin alhaalla jossain virtsarakon läheisyydessä.

Täti tuumasi: "On se kumma, jos ei kalvot puhkea pian jo pelkästä painovoimasta" Että niin alhaalla hän on :)

Päivitin tarkat mittaukset tänne. Sf-mitta lähtenyt laskuun ja minulla oli väliviikko oman painon kerryttämisessä. Seuraavaksi tarkastellaan tilannetta perjantaina, jollei sitä ennen ....

Perjantaille (41+0) on varattu akupunktio synnytyksen stimuloimiseksi. Kyseessä on sama paikka, jossa olen käynyt viime viikkoina hieronnoissa.

"Synnytyksen stimuloinnissa on saatu hyviä hoitotuloksia. Synnytys käynnistyy yleensä 5-24 tunnin kuluttua hoidosta. Kaikissa tapauksissa synnytys ei käynnisty luonnollisen stimuloinnin avulla ja silloin on turvallista jatkaa synnytyksen käynnistymisen seurantaa sairaalan ohjeiden mukaan." Lähde: OrganicSpirit.fi

Viikonlopun tunnelmia

Hätäisimmät ehtivät jo luulla, että täällä on päästy synnytyksen makuun, mutta ehei, taival jatkuu edelleen yhdessä koossa. Niin kuin taannoin kirjoitin, täällä on pyritty elelemään päivä kerrallaan ja nauttimaan (selviytymään) helteistä.

Perjantaina tuli moikattua serkkuja Käpylän suunnalla. Olivat uusineet asuntonsa, niin sitä oli kiva käydä ihastelemassa. Serkun miehen mainio kommentti minut nähdessään: "Oho, olet sit vähän kasvanut.." Niinpä. Toukokuussa nähty viimeksi, niin onhan tässä jokunen sentti tullut lisää mahaa ja muuallekin.

Lauantain puhteiksi mies kehitti ulkovaraston rakentamisen. Tarkoituksena muurata kiinni ulko-ovemme viereen jäävä avoin tila ja tehdä siitä lukollinen varasto. Näin meidän ei talvellakaan täydy tuoda vaunuja sisälle, vaan ne voi kärrätä suoraan lukkojen taakse varastoon. Täydellinen innovaatio hiekan, rännän ja lumen puhdistamisia ajatellen. Apuun tänne kutsuttiin remppaystävistä taitavin perheineen. Miesten rakentaessa varastoa kolmesta iltayhdeksään, paistattelimme me naiset päivää ja puuhailimme heidän 1,5 vuotiaan kanssa. Oikein mukava päivä ja aika meni nopeasti.

Tosin illalla olin aivan loppu. Kipeytynyt selkä ja helle valvotti vielä yhden kahden aikaan yöllä. Kolmen aikaan kapusin alakertaan syömään muroja ja viilentymään. Hetken päästä mies seurasi perästä. Yösyöpöttelyjen jälkeen saimme vihdoin kunnolla unta, jota riittikin aamulla kello kymmeneen saakka.

Tänään lähdettiin viettämään hellepäivää veneelle. Ilmeisen moni oli päättänyt tehdä samoin. Alkuun hermoja kiristi, että mihin ulkoilusaareen suuntaisimme päivänviettoon. Päästyämme saaren läheisyyteen ilmeni, että vapaita paikkoja vierasvenelaiturissa ei ole. Sitten kohti seuraavaa saarta, jossa sama tilanne. Katsoimme vielä kolmannen, eikä tilanne muuttunut. Tässä vaiheessa raivo ja epätoivo nousivat seuraksemme veneeseen, eikä minun rakkoni kestänyt enää yhtään odotella rantautumista. Pysähdyimme lopulta Pentalan saareen, josta löytyi helpotusta tilanteeseen. Tässä vaiheessa alkoi heikotuskin olla jo sitä luokkaa, että söimme eväitä laiturissa veneen keikkuessa puolelta toiselle. Niin käy, kun parkkeeraa väylän varteen..

Olisi varmaan jo tässä vaiheessa pitänyt tajuta poistua vesiltä kotiin peiton alle, mutta ei. Piti käydä vielä kokeilemassa killumista suojaisalla paikalla ja todeta, että onpa näitä ampiaisia tosiaan paljon. Parhaimmillaan kymmenkunta oli kimpussani. Ei ihan kuin Strömsössä tämä reissu vai?

Loppuilta menee kotona päivän koettelemuksista toipuessa. Huomenna suunnataan taas neuvolaan, kun päiviä jo 40+3! Tuntuu, että supistuksetkin on hiipuneet. Niitä tulee enää harvoin ja kipakampia yksi tai kaksi päivässä. Odotelu jatkuu.. :)

Raskausviikko 41 käyntiin

Tänään tasan 40 viikkoa raskaana. Taustamme kun on tämä, niin voidaan puhua melko täsmällisesti juuri tuosta päivä- ja viikkomäärästä, sillä ovulaatio ja hedelmöittymisajankohta ovat hyvin tarkasti tiedossa.

Viime päivien ratoksi olen kehitellyt itselleni uuden harrastuksen - leipomisen. Aiemmin tätä tyttöä ei ole paljon keittiössä näkynyt, vaan mies on saanut hoitaa sen puolen kokonaan. Vielä vähemmän leipomuksia vääntämässä. Jo vuosia repertuaariini on kuulunut kerran kesässä, syntymäpäivänäni, tehdä mansikkakakku, joka sekin vaihtui toissakesänä Pavlovaan. Tämän lisäksi olen perheemme lettuvastaava, mutta muuten mies loihtii ruoat ja suolaiset/makeat herkut.

Jäätelö on syrjäytetty. Ainakin toistaiseksi. Sain nimittäin alkuviikosta päähäni, että korvapuusteja tekee mieli ja niitähän oli sitten saatava. Kaksi päivää suunnittelin projektia ja toisena päivänä hankin puuttuvat raaka-aineet kaupasta. Eilen pyöräytin pullat, menihän siihen 3-4 tuntia kaikkine vatkaamisine ja vaivaamisineen, mutta lopputulos oli vähintäänkin kelvollinen. Voi oli valitettavasti vähissä, joten se hitusen maistui pullissa. No olivatpahan terveellisempiä..

Seuraavaksi kiinnostaisi kokeilla pätkiskakun ja sämpylöiden tekoa. Pätkiskakun voisi pakastaa ristiäisiä varten. Tosin eräs ystäväni tekee pätkiskakkuja vasemmalla kädellä ja tekisi ristiäisiinkin, jos pyydetään. Ei minusta taida pullantuoksuista äitiä kuoriutua, mutta tekemisen puutteessa leipominen on osoittautunut ihan mukavaksi puuhaksi..



Useimmat lapset syntyvät 38 viikkoa ja 2 päivää hedelmöittymisen jälkeen eli ehkä tulevana sunnuntaina?


Sikiön paino: 3600 g 

Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 36 cm 
Koko pituus: 51 cm

Vauva

Tämän viikon alussa sikiö on 38 viikkoa vanha ja laskettu aika on teoriassa nyt käsillä. Useimmat lapset syntyvät 38 viikkoa 2 päivää hedelmöittymisen jälkeen. Sikiö on nyt valmiiksi kehittynyt ja kypsynyt, mutta se voi hyvinkin haluta lykätä maailmaantuloaan vielä muutamia päiviä tai jopa viikkoja.
Napanuora voi nyt olla jo yli metrin pituinen, mikä tosin on melko harvinaista. Sikiön suuri maksa tekee sen vatsasta leppoisan pyöreän. Iho on vaalea ja ryppyinen. Kallossa on kohtia, joissa luut eivät ole vielä kokonaan kasvaneet yhteen. Näitä kutsutaan aukileiksi. Kallo voi painua hieman kokoon synnytyksen aikana ilman, että se vahingoittaa aivoja. Aukileet kasvavat umpeen ensimmäisen vuoden aikana.
Kyynelkanavat eivät ole vielä täysin kehittyneet, joten lapsen itkiessä ei ensimmäisten viikkojen aikana muodostu kyyneleitä. Rintakehä on selvempi ja keuhkot jatkavat surfaktantin tuottamista, parantaen siten uloshengitystä ilman keuhkopussien kokoonpainumisen vaaraa.

Kuva eiliseltä iltakävelyltä, rv 39+6.

Minä
Pitkä odotusaika on pian jäänyt taakse ja olet niin lähellä päämäärääsi kuin vain voit tulla. Joillekin nämä viimeiset päivät voivat olla todellinen kärsivällisyystesti. Muistathan taas, että vasta 42. viikon jälkeinen aika lasketaan yliaikaiseksi. Iloitse sen sijaan siitä, että pian tapaat lapsesi. Onko hän tyttö vai poika? Minkä näköinen lapsi on? Viihtyykö se tässä uudessa maailmassa turvallisen kohdun ulkopuolella? Kuinka me tulemme toimeen keskenämme? Miten sujuu synnytys ja sen jälkeinen aika, yöt ilman unta?
Jännittäminen voi tehdä sinut väsyneeksi ja ärtyneeksi. Jotkut kokevat rasitteena kaikki lähellä olevat ihmiset kommentteineen. Tilannetta helpottaa, jos osaat ottaa hössötyksenkin hellänä huolenpitona. Muista, että pääosassa olet sinä itse, sinun kehosi, sinun supistuksesi. Kukaan ei tiedä, mikä lopulta käynnistää synnytyksen. Se on yhä yksi elämän suuria, ratkaisemattomia arvoituksia.

Uutta elämää elokuussa

1 päivä laskettuun aikaan!

Tässä kuussa meille tulee vauva! Pieni, tuhiseva ja lämpöinen käärö halittavaksi ja rutisteltavaksi. Se kaikista rakkain ihminen, joka muuttaa minut ja mieheni ikiajoiksi tehden meistä kolmehenkisen perheen. Tämän ajatuksen voimalla meinaan jaksaa nämä viimeiset päivät, jotka hän möngertää mahassani.

Mitä muuta mielessä:
- En aio stressata synnytyksen alkamisesta - en enää yhtään.
- Aion varata varmuudeksi käynnistymistä edistävän akupunktiohoidon 41+0 päivälle, mutta siihen asti mennään päivä kerrallaan.
- Yritän hillitä pahimpia kiukkuiluja ja hormonipurkauksia miehelleni, sillä hänen apu ja tuki pitävät minut kutakuinkin järjissäni.
- Lepään, nukun, lepään ja nukun. Ja kirjoittelen blogiin kuulumisia sen mukaan mitä mieleen juolahtaa.

Joko kuulit A Beautiful Body -haasteesta? Projektin tavoitteena on kannustaa naisia olemaan ylpeitä kehostaan ja sen muutoksista, eikä häpeämään niitä (vatsamakkaroita, selluliittiä, raskausarpia - u name it). Helpommin sanottu kuin tehty. Siksi on hienoa, tärkeätä ja rohkeaa ottaa osaa projektiin ja kertoa oma tarina. Olla edes hetken rohkea, häpeilemätön ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

Me naisethan emme yleensä itseämme juuri paljastele, paitsi makuuhuoneessa ja saunassa. Niissäkin yrittäen peitellä vartalon epäkohtia. Surullista. Kannustan teitä kaikkia jo synnyttäneitä tai muuten vartalonsa, minäkuvan tai itsetunnon kanssa kamppailevia blogisisaria osallistumaan projektiin. Kerro oma tarinasi, se onnistuu helpoiten täällä. Mitä suurin kumarrus ja hatunnosto projektiin mukaan lähteneille naisille! Go girls! Koska en ole vielä synnyttänyt ja kokenut muutoksia, joita raskaus mahdollisesti minuun jättää, en näe aiheelliseksi osallistua projektiin. Mutta teen parhaani, että muistan olla itselleni armollinen synnytyksen jälkeen. Toivottavasti aina.

Päivitin muuten blogibannerin mieheni viime sunnuntaina ottamilla kuvilla minusta ja raskausvatsastani. Kuvista tuli mielestäni erittäin kauniita, ihania muistoja raskausajasta, jonka vihdoin viimein olemme saaneet kokea <3