Neuvolassa (39+4) taas

Tänään palattiin oman neuvolatädin hoiteisiin ja mies lähti mukaan parin kerran tauon jälkeen. Käynti poikkesi aiemmista siinä mielessä, että samalla lailla juteltavaa ei enää ole, pelkkää mittaamista. Kommunikointi kaikkien (sukulaiset, ystävät, naapurit ja tutut) kanssa keskittyy siihen, onko merkkejä?, joko, joko? jne. KAIKKI odottaa? Läheisten kyselyistä en edelleenkään ärsyynny, mutta tuttujen ja tutuntuttujen kyllä. Että jos ihmetyttää kuka kulkee julkisilla paikoilla ruskea paperikassi päässä tai on verhonnut itsensä mustaan jätesäkkiin, niin luultavasti kyseessä on viimeisillään raskaanaoleva nainen, joka pyrkii välttämään tuttuihin törmäämistä ja kyselyjä ;)

Tiedän kyllä, että hyväähän ne. Ainakin useimmat.

Neuvolatäti kyseli jaksamisen ja voinnin perään, mutta eipä niihin ollut juuri lisättävää edellisviikkoon nähden. Tokaisi vielä: "Paperilla kaikki näyttää olevan täydellisesti"

Niin, jos katsoo neuvolakortin mittauksia äidin ja vauvan osalta, niin hyvin tämä kroppa jaksaa kantaa ja ruokkia asukkiaan. Olen saanut olla huolehtimatta liiemmin koko raskauden. Ja se jos jokin on paljon! Kyllä tässä vielä hetken jaksaa unettomia öitä ja olemisen mahdottomuutta, sillä palkinto on mitä parhain <3

Tarkemmat neuvolan mittaukset täällä. Melkoinen matka takana.

Varasimme ensi viikolle kaksi aikaa, maanantaille ja perjantaille, jotka molemmat ovat LA:n jälkeen. Jos ei sittenkään vielä ala tapahtua, niin jatkoseurantaan siirrytään sairaalaan ja ensimmäinen yliaikaiskontrolli on 10pv lasketusta ajasta. Mutta sinne on vielä aikaa (onneksi) ja olen toiveikas, että päästään hommiin jo aiemmin. Pientä yritystä on ollut kotikonstein edesauttaa synnytyksen käynnistymistä. En kovin vahvasti usko tähän, mutta voihan joillain keinoilla olla oikeasti merkitystä.

Uskotko, että synnytyksen käynnistymistä voi edesauttaa kotikonstein? Entä mitä kotikonsteja olet kokeillut ja hyväksi havainnut?

Leijonalapsi

Ravusta siirryttiin leijonaan 23.7. ja leijonan kausi jatkuu aina 23.8. saakka, joten meille on tulossa leijonalapsi. En lukeudu horoskooppien suurkuluttajaksi, mutta ihan hauska on ollut lukea, millaisia luonteenpiirteitä leijonalapsiin liitetään. Useampi ystäväni on saanut leijonalapsia ja luonteenpiirteistä ainakin voimakastahtoisuus yhdistää heitä kaikkia..

Leijona on kukkulan kuningas ja haluaa olla tilanteessa kuin tilanteessa huomion keskipiste. Toiminta ja seikkailut sopivat täydellisesti leijonille.
Luonne:
Ylpeä, jalo, rohkea, antelias, avokätinen, vieraanvarainen, hyvätapainen, uskollinen, lojaali. Saattaa olla vallanhimoinen, laiska ja dominoiva. Heikkona imarteluihin ja kehuihin.
Leijonat ovat mielellään johtajia. He ottavat vastuuta energisesti ja innokkaasti. Leijonat ovat hyvin kunnianhimoisia ja heillä on suuret tavoitteet.
Jos leijonat saavat, mitä he haluavat, he ovat onnellisia, lystikkäitä ja iloisia. Heillä on suuri tarve merkitä reviirinsä, mutta he ovat riittävä charmikkaita selvitäkseen joka tilanteesta.
Leijonilla on ainutlaatuinen kyky oikeudenmukaisuudesta, he ovat ylpeitä, anteliaita ja hyväsydämisiä. He rakastavat ylellisyyttä ja ovat heikkoina kehuihin ja imarteluihin, jotka he myös uskovat helposti.
Kaikki horoskooppimerkit voivat oppia jotakin vastahoroskoopiltaan. Leijonat voivat oppia vesimiehiltä käyttäytymään vähemmän itsetietoisesti. (lähde: Vau.fi)
Ja kun äiti on rapu (huolehtiva, hoivaava ja tunteikas) ja isi kauris (vastuuntuntoinen, suunnitelmallinen ja järjestelmällinen), niin on meillä vähintäänkin mielenkiintoinen tulevaisuus kolmisin edessä ;)
Ei muuten uutta auringon alla. Neljä päivää laskettuun aikaan ja huomenna taas neuvolaan katsastamaan tilanne.

Raskausviikko 40!! (39+0)

Täällä on viime päivät keskitytty laittamaan kuriin lähestyvän synnytyksen ja vauvan näkemisen aiheuttama malttamattomuus ja kärsimättömyys. Jotenkin kun 38 raskausviikkoa tuli täyteen ja alkoi neljän viikon aika, jolloin masumöyrijä tavalla tai toisella pesästään poistuu, niin oma malttamattomuus sai täysin uudet mittasuhteet. Asiaa ei helpota ainakaan se, että naapureista lähtien kyselijöitä riittää: "Joko?" "Joko tänään?" Ei se minua haittaa, on lähinnä huvittavaa :)

Etenkin luettuani tämän tajusin kuinka hölmöä tässä on hoppuilla. Mennään päivä kerrallaan vaan, eikä tehdä suurempia suunnitelmia. Miehen työpäivät olen lepäillyt ja puuhastellut kotona, kun vapaapäiviin on taas sisällytetty mukavaa hellepuuhaa - veneilyä, rantailua ja ystävien näkemistä. Eilen olikin merkittävä ilta, kun pyysimme ensimmäisiä kummeja hänelle <3 Oli tippa linssissä niin äidillä kuin tulevilla kummeilla, jotka siltä istumalta suostuivat tehtävään.

Muuten olo jatkuu täällä lähes samana kuin ennenkin. Helle toi mukanaan megalomaanisen hikoilun, öisin nukun erittäin huonosti ja pätkissä. Vasta aamuyöllä saan syvemmin unesta kiinni. Lonkkia kolottaa ja kädet puutuu yöaikaan, kun päivisin taas on nivuset ja selkä koetuksella. Olen alkanut käydä kävelyllä iltaisin, jos helpottaisi nukahtamista, turvotuksia ja edesauttaisi supisteluja. Vielä ei ole auttanut mihinkään edellä mainituista..

Masussa ollaan niin isoja jo, ettei tarvitsisi kyllä montaa viikkoa kasvaa enää..


Sikiön paino: 3400 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 35 cm 
Koko pituus: 49 cm

Vauva
Tämän viikon alussa sikiö on 37 viikkoa vanha. Sen pää ja vatsa ovat nyt suurin piirtein yhtä leveät. Untuvakarvoitus on lähes kokonaan kadonnut vaikka synnytyksessä sen jäännöksiä voi löytyä ihopoimuista. Nekin lähtevät pian pois.
Sikiö liikkuu niin paljon kuin se vain voi ja äiti voi näyttää hassulta mahan pomppiessa ylös alas sikiön nikotellessa. Pojilla on pääsääntöisesti kivekset paikoillaan kivespusseissa, mutta ellei näin ole, ongelma on pikkujuttu, joka pian korjaantuu itsestään.

Minä
Kun altistut tartunnalle, kehittää puolustusjärjestelmäsi vasta-aineita, jotka taistelevat sairautta vastaan. Tulet itse immuuniksi sairastamillesi taudeille, esimerkiksi vesi- ja tuhkarokolle ja influenssalle, koska olet tuottanut vasta-aineita niitä vastaan. Nämä vasta-aineet siirtyvät nyt lapseesi istukan kautta, jolloin lapsi on suojattu osalta sairauksista ensimmäisten elinkuukausiensa aikana. Jotkut vasta-aineet siirtyvät myös lapsiveteen, jota lapsi juo. Vasta-aineet tehoavat parhaiten ensimmäisen puolen vuoden aikana. Imetyksen aikana lapsi saa uusia vasta-aineita ja vanhat vahvistuvat, sillä ne kulkeutuvat myös äidinmaitoon.
Muista, että voit luottaa kehoosi ja elimistöösi: se ei jätä sinua pulaan! Ihanteellisin ja riskittömin on tilanne, jossa synnytys käynnistyy luonnollisella tavalla. Anna siis kehon käyttää tarvitsemansa aika – olet jo odottanut yhdeksän kuukautta. Yritä valmistautua siihen, että vielä voi kulua viikko tai vaikka kolme. Kerää voimia suurta päivää varten.
Tee viisaita valintoja: moni on saanut huomata, että huonon myöhäiselokuvan katsomiseen käytetty aika olisi kannattanut käyttää nukkumiseen. Kuulostaako ikävältä? Supistukset alkavat usein yöllä, eikä kukaan tiedä milloin. Jos nukut yösi huonosti, kannattaa yrittää torkahtaa päivällä. Tässä vaiheessa et voi etukäteen tietää, mitä seuraava yö tuo tullessaan. Yhtä ennalta-arvaamatonta tulee elämä olemaan pienen lapsesi kanssa – monen monta vuotta eteenpäin!

Hemmotellen hoitolassa

Pakko vinkata pk-seutulaisille odottajille ja äideille Lauttasaaressa sijaitsevasta Organic Spirit -hoitolasta. Kävin viime viikolla ensimmäisen kerran tunnin hoidossa ja oli mitä mahtavin rentoutusmuoto! Olin aivan sekaisin hieronnan jälkeen; hyvä että silmät pysyivät auki ja päässä pörräsi. Toivuin hieronnasta nukkumalla parin tunnin päiväunet. Tosin oloni jatkui kummana koko viikonlopun - veri taas virtasi ja ärtyneitä (tulehtuneita) jumeja oltiin stimuloitu.

Tunnin hoitoa edelsi lyhyt haastattelu, miten raskaus on edennyt, mitkä osat vartalosta ovat hoitoa vailla ja millainen yleinen vointini on ollut. Hieronnassa keskityttiin niska-hartia-selkä -alueen lisäksi lonkkiin. Pieni hetki käytettiin myös käsien turvotuksia vähentävään stimulaatioon.

Hierontapeti, johon asetuin kyljelleni, oli kuin taivas! Täydellisen muotoiset tyynyt tukemassa kehoani siten, ettei mitään paikkaa kolota. Autuus. Varasin viime viikon hoidon jälkeen heti uuden ajan tälle päivälle. Koska edelisellä kerralla paikkani selkeästi ärtyivät enemmän kuin olisi ollut tarpeen, tällä kertaa hoito tehtiin hieman lempeämmin ottein. Käsittelyyn pääsivät lonkkien ja selän lisäksi kädet, kaula, kasvot ja pää. Hemmottelua isolla H:lla. Hoidon jälkeen ei tietoakaan huonosta olosta tai huimauksesta, vaan mukavan rentoutunut ja hyvinvoiva keho. Varasin vielä yhden ajan ensi viikolle, jos se jäisi viimeiseksi hetkeen..

Hoitolassa tarjotaan mm. seuraavia hoitoja:

  • Raskausakupunktiota ja -hierontaa
  • Synnytyksen jälkeistä palautumista edesauttavaa hierontaa ja hoitoa
  • Vauvahierontaa, mm.koliikin hoitoa
  • Raskausjoogaa ja äiti-lapsi -joogaa

En voisi ajatella parempaa ajankohtaa pienelle hemmottelulle, kun ihan raskauden loppumetreillä. Hetkellistä hyvää oloa osaa arvostaa ihan eri lailla kuin aiemmin. Tiedän nyt myös mihin suunnata, jos synnytyksestä toipuminen venähtää ja jos (kun) niskani kipeytyvät imetyksestä.

Miten olet hemmotellut itseäsi raskausaikana?

Raskausajan herkkuja ja himotuksia

Sanoin pitkään, ettei raskaus ole aiheuttanut minulle kummempia mielihaluja. Nyt kun mietin aikaa tästä hetkestä taaksepäin, niin ei asia ihan niinkään ole. Se, onko kasvanut herkuttelutarpeeni sitten raskaudesta vai vaan ajoittaisesta toimettomuudesta johtuvaa en osaa sanoa. Varmasti molempia. Kun vielä töissä ollessani pystyin pitämään ruokailurytmini ja työpäivän aikaiset ruokailut suhteellisen terveellisenä, on nyt äitiyslomalla tullut höllennettyä vähän joka saralla. Kuten aina kesäisin..

Nyt tosin nestemäiset kaloripommit, kuten siiderit, drinkit ja viinit loistavat poissaolollaan, mutta ne on korvattu jäätelöillä ja  muilla makeilla herkuilla. Painoa olen kerryttänyt raskausaikana rapiat 13 kiloa, joka on hieman yli sen mitä ajattelin (toivoin), mutta ihan kelpo suoritus ;) Olisin takuulla tarkempi syömisten suhteen, jos painonnousu lähentelisi 20 kiloa, vaikka tiedän ja ajattelenkin niin, että tämä on maailman paras asia minkä vuoksi ottaa kiloja. Mutta ei niitä tarvitse tämänkään asian vuoksi ottaa kymmenittäin.

Kuitenkin raskaus päättyy joskus ja alkaa ns. "normaalielämä", jolloin raskauden aikana höllennetyt ruokailutottumukset kostautuvat. Siksi olen pyrkinyt pitämään kiinni 4-5 aterian päivärytmistä, pitänyt annoskoot kohtuullisina (ovat hieman kasvaneet) ja soimannut itseäni liiallisesta herkuttelusta. Soimaaminenkin enemmän sen vuoksi, ettei vauva kasva jättiläiseksi sokereilla, vaan perusruoalla. Käytännössä jäätelö päivässä on vielä ihan ok, jos syön muuten kunnolla.

En ole ollut kovin huolissani vauvan liiallisesta tai liian vähäisestä kasvusta ja kehityksestä, sillä perusruokailutottumukseni herkkupäiviä lukuunottamatta ovat melko terveelliset. Täysjyvätuotteet, kasvikset ja maidot tulee nautittua päivittäin, samoin lämmin ruoka ja hedelmiä. Lisäksi raskausaikana olen syönyt monivitamiinia, D:tä, magnesiumia, rautaa ja Omegaa sekä viimeiset pari kuukautta maitohappobakteereja.

Kuva

So true..

Millaisia himotuksia minulla on sitten ollut? Syöminen kun on noussut aiempaa merkittävimpään asemaan - lähes harrastukseksi. Ainoaksi sellaiseksi.

Alkuraskaudesta aina noin puoleen väliin saakka tuntui, että halusin aina vaan pizzaa ja suolaista teki mieli koko ajan. Söin muuten normaalisti, mutta viikonloppuisin halusin milloin kebabia, pizzaa, kiinalaista ruokaa, Subwayn leipiä jne jne. Ei ollut viikonloppua ilman käyntiä tai kahta pikaruokalassa tai ravintolassa.

Jääkaapistamme on täytynyt löytyä koko raskauden ajan suolakurkkua ja raejuustoa. Nämä ovat mieleeni muutenkin, mutta nyt himo on ollut vieläkin konkreettisempaa. Muutama haarukallinen raejuustoa aina kun avaan jääkaapin oven! Ja voisin syödä pelkkää ruisleipää. Sen pitää olla perinteistä maalaisuunissa leivottua, jo vain on vesi kielellä. NAM! Ei tietoa paremmasta.

Äitiyslomasta lähtien herkuttelu on saanut aiempaa suuremmat mittasuhteet. Jäätelöä menee ja menisi enemmänkin. Samoin mansikoita, vadelmia ja hedelmiä. Suklaata. Koko ajan tekee jotain mieli. Osasyy varmasti on tämä toimettomuus ja joutilaana olo. Kotoilu. Ateriarytmi sinällään on pysynyt lähes samana, mutta aiemmat lounaaksi syödyt salaatit on usein korvattu jollain muulla lämpimällä ruoalla. Näin kasviksia ja vihreitä tulee syötyä hieman vähemmän kuin aiemmin.

Lopuksi vielä vinkki täydelliseen kesäjuomaan, mitä olen nauttinut etenkin nyt helteisinä päivinä litratolkulla. Idean sain ravintola Vapianosta, jossa oli kelpo valikoima alkoholittomia drinkkejä.

Kuva ja HS:n ohje Mojito-booliin.

My style of doing it:

muutama lime-viipale puristettuna
ripaus sokeria
muutama mintun tai sitruunamelissan lehti
vettä tai vichyä

Ja kohti kurkkua!

Toisinaan olen vielä lisännyt pari mansikkaa juomaa maustamaan.

Mitä himotuksia sinulla on ollut? Onko herkutteluvaihde jäänyt päälle raskauden jälkeen? Ilmeisesti imetysaika on vielä melkoisen herkuttelualtista aikaa..

Neuvolassa (38+4)

Tänään kävin taas neuvolassa, jota jo odoteltiinkin. Kuten tähänkin asti verenpaineet olivat normaalit, samoin proteiinit ja sokerit. Ei merkkejä raskausmyrkytyksestä ja sen myötä selitystä oudolle ja heikolle ololle viikonloppuna. Alkuviikon olo on ollut taas normaalimpi kunnes eilen illalla alkoi "menkkamainen" särky alavatsalla ja selässä. Lämmin kauratyyny helpotti nukkumaan mennessä sen verran, että sain nukahdettua. Yö olikin sitten yhtä vessassa ramppaamista ja hyvän asennon etsimistä. Kuudelta aamulla hain 1mg Panadolia helpottamaan pahimpia kipuiluja ja ilmeisesti näin kävikin, sillä nousin ylös superväsyneenä puoli yhdeksän.

Neuvolatädin mielestä menkkakivut enteilee synnytystä. Jaaa-a. Olisin kyllä valmis, mutta näinköhän vaan ei muka mentäisi yliaikaiseksi. Vaikea uskoa, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Tänään kipuilu jatkunut, mutta ei niin selkeänä ja tasaisena kuin illan ja yön. Viikon päästä onkin viimeinen ennakkoon varatuista neuvoloista ja jälleen oman neuvolatädin luona. Jäisikö se viimeiseksi?

Hurjaa, että matka masun kanssa on jo näin pitkällä. Odotan jo niin kovasti, että näen pienen rakkaan ihmeemme <3 Sairaalaeväitä myöten kaikki on valmiina. Tulevat vanhemmatkin aika malttamattomia. Toisaalta mikäs kiire hänellä olisi tulla ulos turvallisesta ja lämpimästä yksiöstään?



Muutama kuva masumatkalta. Aloin kuvata mahaa raskausviikolla 16, jonka jälkeen kuvia onkin otettu viikottain - yhtä lukuunottamatta. Kuvista hyvin huomaa, miten maha alkoi kunnolla kehittyä vasta viikolla 20 ja raskausviikolla 30 etukeno alkoi olla jo melkoinen ;) Viimeisin kuva on sunnuntailta, jossa masu koko komeudessaan. Vaikka hän on visusti kiinnittynyt ja kuulemma erittäin alhaalla, ei mahan sivuprofiilista sitä juuri huomaa.

Tarkempi info tämän päivän neuvolasta ja koko matkastamme tähän asti täältä.
Kuvien muodossa täältä.

Olisi kiva kuulla, miten muilla on synnytykset käynnistyneet. Onko ollut ennakoivia merkkejä lähestyvästä synnytyksestä (esim. menkkakipuja, maha sekaisin, kipeitä supistuksia) vai pääsitkö suoraan tositoimiin?

Raskausviikko 39 (38+2)

12 päivää jäljellä laskettuun aikaan! Neljän viikon sisään meillä on pieni käärö kainalossa <3

Kiitos kommenteista sairaalakassin sisältö -tekstiin, nyt alkaa olla valmista sen osalta. Vauvan vaatteet laitan valmiiksi turvakaukaloon, joten mukaan sairaalaan tulevat vain omat kimpsut ja kampsut. Niitäkin täydennetään sitten tarpeen mukaan. Sairaalan tutustumiskäynnillä tulevia synnyttyjiä pyydettiin ottamaan mahdollisimman vähän tavaroita mukaan osastolle.

Kävin perjantaina raskaushieronnassa ja sen jälkeen olo on ollut outo/heikko. Hieronta oli rentoututtava ja helpotti jumiutuneita paikkoja, mutta sen jälkeen olin ihan poissa pelistä. Perjantaipäivän nukuin lähes kokonaan. Ja sama väsymys, huono olo sekä heikotus on jatkunut koko viikonlopun. Tänään soitin äitiyspolille, että tarvitseeko tässä huolestua, mutta keskustelun päätteeksi tulimme siihen tulokseen, että odotellaan tiistain neuvolakäyntiä, jos olo ei pahene ennen sitä. Kyse voi olla ihan vaan nestehukastakin ja yritän nyt kovasti tankkailla. Mutta olo on ihan veto pois ja tekee mieli vaan nukkua.



Sikiön paino: 3200 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 34 cm 
Koko pituus: 48 cm


Vauva 
Tämän viikon alussa sikiö on 36 viikkoa vanha. Käden otteet tulevat lujemmiksi ja sikiö reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Sen vartalo on pyöreä ja pullea. Suolistossa on nyt kunnon määrä mekoniumia, lapsenpihkaa. Yleensä pää on alaspäin ja usein painunut lantiota vasten. Nyt kohdussa on niin ahdasta, että kädet ja jalat pysyvät tiukasti kiinni vartalossa. Luusto muuttuu kovemmaksi, mutta kaikki kehon luut eivät ole kovia vielä synnytyksessäkään. Pääkallossa on pieniä aukkoja, jotta pää pystyy mukautumaan synnytyskanavaan. Pää voi näyttää hieman oudolta heti synnytyksen jälkeen, mutta se palaa oikeaan muotoonsa nopeasti.

Minä
Älä tuijota liian tiukasti laskettua aikaa! Oletetun syntymäpäivän yhteydessä käytetään aikavarausta”plus/miinus 14 päivää”. Se tarkoittaa, että synnytys voi alkaa koska tahansa seuraavien neljän viikon aikana! Säästät paljon kallisarvoista energiaa, kun et anna lasketun ajan päivämäärän hallita elämääsi. Kuten olet huomannut, et juurikaan pysty kontrolloimaan raskauttasi. Niin on myös nyt. Vaikka kuinka jännittäisit ja odottaisit laskettua päivää, et voi vaikuttaa todelliseen syntymähetkeen.

Onko olosi kehnonlainen, voitko pahoin ja huimaako sinua makuuasennossa? Se on normaalia ja sitä kutsutaan vena cava -syndroomaksi. Painava kohtu painaa suurta verisuonta selässäsi ja hidastaa veren virtaamista takaisin sydämeesi. Tämä ei ole vaarallista, mutta joskus sangen epämiellyttävää. Monille paras makuuasento on vasemmalla kyljellä, koska se vaikuttaa vähiten kehon verenkiertoon.
Pituus häpyluusta kohdun korkeimmalle kohdalle vaihtelee riippuen siitä, onko lapsen pää kiinnittynyt vai ei. Kun pää kiinnittyy, tunnet painetta lantiossa. mukaan.





Sairaalakassin sisältö ja vauvan kotiintulovaatteet

Olen vähän vakoillut muilta, saanut synnyttäneiltä ystäviltä vinkkejä ja katsellut netin syövereistä, mitä kaikkea sairaalaan tulisi pakata mukaan. Nyt lista alkaa olla valmis ja voin sen teillekin esitellä :) Uskon, että näillä pärjätään pidempikin reissu.

  • Neuvolakortti
  • Lompakko, jossa Kela-kortti ja käteistä (pysäköintiä, kahvilaa varten)
  • Juomista ja pikkupurtavaa sekä äidille että isälle (mehukeittoa, mehua, energiajuomaa, energiapatukka, hedelmiä, suklaata, karkkia, lakuja, luumuja)
  • Lukemista; kirja ja joku lehti (tuskin käyttöä, mutta ikinä ei tiedä...)
  • Kamera (muistikortti mukaan ja akku ladattu)
  • iPad + laturi
  • Puhelin + laturi

Vauvan kotiintulovaatteet koossa 50cm <3

Erityisesti synnytystä varten
  • Elle Tens -laite 
  • Rentoutus-cd:t
  • iPod + kuulokkeet (jos tarvitaan rankempaa musiikkia kuin rentoutus-cd:llä ;))
Vauvan kotiintulovaatteet koossa 56cm

Henkilökohtaiseen hygieniaan
  • Hammasharja ja -tahna
  • Pesuaineet
  • Deodorantti
  • Hiustenhoitovälineistö
  • Terveyssiteitä
  • Huulirasva, kosteusvoidetta ja muita ihonhoitotuotteita
  • Meikkipussi 
Varuiksi neulepuku, tutti, POPin viltti ja pari harsoa

Imetykseen
  • Liivinsuojuksia (kertakäyttö ja kesto)
  • Lansinoh-voide
  • Rintakumit
  • Imetysliivit x2

Äidin varusteita synnytykseen, imetykseen ja toipumiseen

Muuta hyödyllistä osastolle
  • Muistiinpanovälineet
  • Korvatulpat
  • Crocsit, mahavyö 
Kotimatkalle
  • Puhdas vaatekerta; imetystoppi tai -t-paita + löysät haaremihousut
  • Vauvalle: vaippa, aluspaita ja -housut, paita ja potkupuku, sukat, myssy (koossa 50 ja 56 cm)
  • Tutti
  • Viltti
  • Turvakaukalo

Lisäksi isäntä tarvitsee tuhdimmat eväät synnytykseen sekä omat tavaransa, jos pääsemme perhehuoneeseen. Unohtuiko listaltani jotain? Vinkkaa ihmeessä ensikertalaiselle :)

Neuvolassa (37+4)

Tämän aamun käynti neuvolassa sujui mukavassa merkeissä, kun oman neuvolatädin sijaisena toimi Jorvissa kätilönäkin toimiva terveydenhoitaja. Hän tiesi kertoa, että viime viikolla oli parina päivänä ollut sulkuja ja paikat tupaten täynnä. Kertoi senkin, että KAIKKI perhehuoneeseen toivoneet olivat sinne päässeet. Jee!

Kyseli synnytystoiveiden perään ja mitä ajatuksia tällä hetkellä synnytyksestä. Kehotti ottamaan rennosti ja puhui muutenkin rohkaisevasti tulevasta. Elle Tens -laitetta kehui tehokkaaksi kivunlievittäjäksi (omani saapui viime viikolla), joka toisilla riittää ainoaksi kivunlievittäjäksi läpi synnytyksen. Jorvissa on saatavilla akupunktiota ja vyöhyketerapiaa lääkkeettöminä kivunlievityskeinoina. Ja jos on ajatuksissa, että tehokkaammatkin keinot (epiduraali yms.) tervetulleita, niin mainitsee siitäkin heti sairaalaan kirjautuessaan.

Terveydenhoitaja myös tunnusteli vatsaa ihan eri ottein  ja useaan ottteeseen. Sanoi vauvan olevan jämäkästi kiinnittynyt ja hyvin alhaalla. Kyllä! Kuten eilen ounastelin on vauva alempana kuin aiemmin ja ylävatsalla enemmän tilaa. Pää visusti lantiossa ja siron tuntuinen. Sf-käyrän mukaan tietokone laskee vauvan kooksi n. 3,5 kg, joka oli hänenkin mukaan yläkanttiin. Käsikopelolla tuntuu pienemmältä.

Muutamia supistustiheitä iltoja, vatsan toiminnan aktivoitumista ja verenpaineen hienoista nousua  lukuunottamatta merkkejä synnytyksen lähenemisestä ei ole. Voi alkaa huomenna tai 3 viikon päästä. Painosta sain viimeksi nuhteita, niin nyt oli laskenut hurjat 100g, vaikka sama jäätelöä ja mansikoita joka päivä -linja on jatkunut. Varmaan meni edellinen kerta turvotuksen piikkiin.

Viikon päästä uudelleen, jos ei synnytys ala sitä ennen. Tuskinpa vaan, mutta lähellä se jo on. Siitäkin syystä kehotti lepäämään ja taas lepäämään, kun ei tiedä milloin lähtö tulee.


Eilen keittelin rintapumpun, tuttipullot, tutit ja rintakumit valmiiksi. Rintakumit ja yhden tutin varaan varmuudeksi jo sairalaan mukaan. Muille on käyttöä vasta sitten joskus - luulisin ja toivoisin.

Hoitolaukuksi valikoitui..

Converse Tasche -olkalaukku nahkaisena. Pohdin tulevaa hoitolaukkua useampaan otteeseen ja sain pari vinkkiäkin, kiitos! Lopulta kilpasilla olivat Brion ja Stokken hoitolaukut, mutta nähtyämme Stokken livenä ei se enää täyttänytkään kriteerejä. Eikä Briokaan, kun myyjä kertoi sen olevan samaa kokoluokkaa Stokken kanssa. Monen muun urheilubrändin vastaavat olkalaukut karsiutuivat pois, kun ne olivat yksinkertaisesti pieniä ja etenkin syvyyssuunnassa taskuja ei juurikaan ollut. Conversen laukku on täydessä mitoituksessaan erittäin tilava.

Kuten huomaatte, meillä laukun hankinta oli yhteinen projekti, että päästiin toivottuun - molempia tyydyttävään - lopputulokseen.

Mitä toivoimme hoitolaukulta?
- useita taskuja / lokeroita
- riittävän kokoinen, olematta liian iso ;) (mukaan ei tarvitse mahtua viikonlopun varusteet, mutta parit vaihtovaatteet, tutit, pullot, ruoat, vaipat yms. ja sivutaskuun äidin / isän pikkutavarat eli lompakot ja puhelimet)
- edellä mainittujen lisäksi vähintään yhtä tärkeäksi kriteeriksi nousi laukun sopivuus meille molemmille
- ei haittaa ollut siitäkään, että sille on ns. hoitolaukkuvaiheen jälkeen myös muuta käyttöä

Laukkuun on tarkoitus hankkia vielä mukana kuljetettava hoitoalusta sekä termospussukka kylmälle/kuumalle juomalle. Ainakin Vauvapop ja suurimmat marketit myyvät hoitolaukkujen lisätarvikkeita.

Converse Tasche -olkalaukku valkoisena - kuva Stockmann


Olimme liikkeellä alennusmyyntien aikaan, niin meitähän onnisti oikein kunnolla, sillä Marimekon Weekender -laukku oli alennuksessa -50%. Tämä laukku puolestaan ajaa täydellisesti viikonloppureisun tarpeet ja kulkee sekin kätevästi vaunujen aisassa. Myös tälle laukulle on jo löytynyt käyttöä, sillä se on tuttu näky rouvan käsipuolessa rannalla ja veneretkillä.

Marimekko Weekender -laukku punaisena - kuva Marimekko

Kunhan toivun viikonlopun juhlista ja sitä edeltäneistä illanvietoista teen postauksen tehdyistä hankinnoista, vauvan kotiintulovaatteista ja mitä muuta on tarkoitus varata mukaan sairaalaan. Lepäsin eilen koko päivän ja tänään jatkan samalla linjalla - tuulettimen äärellä tv:tä katsoen ja kirjoja lukien.

Huomenna on vuorossa taas neuvola ja luulen, että vauva on hieman laskeutunut. Koko ajan painaa rakkoa ja ylävatsaan rintojen alle on tullut hieman enemmän tilaa. Tai sitten tämä on vaan malttamattoman toiveajattelua..

Täysiaikaisia!!

Raskausviikko 38 aluillaan ja kaiken järjen mukaan nyt ollaan täysiaikaisia, kun raskausviikkoja on tänään kasassa 37+0. Tosin vain 5% syntyy raskausviikolla 38,  mutta nyt vauvamme on VALMIS. Voi onni.

Kolme viikkoa laskettuun aikaan ja tuntuu, että aika matelee. Siksi näitä viimeisiä viikkoja kai kutsutaan piinaviikoiksi tai ainakin ODOTUS saa uudet mittasuhteet. Odottelua ei ainakaan helpota, ettei yhtään tiedä onko synnytys edessä huomenna, viikon vai 4 viikon päästä. Päivä kerrallaan - I know.

To do -listalla juuri nyt:
- synnytykseen tarvittavien eväiden, naposteltavien hankkiminen
- sairaalakassin pakkaaminen siltä osin kuin mahdollista
- Synnytä rentoutuneena -cd:n tehokuuntelu ja muu henkinen sparraaminen
- lepoa, puuhailua ja ystävien tapaamista jaksamisen puitteissa
- synnytystoivelistan (enemmänkin muistilistan) hiominen ja tulostaminen mukaan sairaalakassiin

Vauvan vaatteet ja tarvikkeet on ollut valmiina jo hetken. Samoin äidin varusteet imetystä ja sairaalareissua ajatellen. Voisin niistä tehdä oman postauksen joku päivä. Otan vastaan myös toiveita :) Mistä haluaisit kuulla lisää? 

Näillä viikoilla vauvat lähenevät jo kolmea kiloa - valmiita pakkauksia siis <3 Uutiskirjeen teemat tuntuvat osuvan hyvin omiin ajatuksiin, niin tälläkin viikolla..

Sikiön paino: 2950 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 33 cm 
Koko pituus: 46 cm

Vauva
Tämän viikon alussa sikiö on 35 viikkoa vanha. Nyt sen kehityksessä tapahtuu lähinnä vain hienosäätöä. Sikiö jatkaa pulskistumistaan ja on pian valmis syntymään. Lasta ei enää pidetä ennenaikaisena, jos se syntyy tämän viikon alun jälkeen.
Viimeiset viikot sikiö kasvaa hitaammin, pojat hieman nopeammin kuin tytöt. Kinakerros on häviämässä, mutta osa siitä jää vauvan iholle ja auttaa synnytyksessä: öljymäinen voidekerros helpottaa sikiön kulkua synnytyskanavan läpi.


Minä
Käytä mahdollisuuksiasi! Olet vapaa käyttämään päivät haluamallasi tavalla. Ja sitä vapautta tarvitset. Jotkut hieman pelkäävät, että päivistä tulee pitkiä ja odotusaika alkaa tuntua entistäkin pidemmältä. Tottakai niinkin voi käydä.
Useimmat kokevat kuitenkin nämä viikot erittäin arvokkaina ja tarpeellisina. Rauha laskeutuu, ja keho saa tarvitsemaansa vaihtelua ja lepoa. Mielen voi täyttää kokonaan muilla asioilla kuin työllä. Monet odottavat äidit kertovat, että eivät oikein pysty ajattelemaan muuta kuin sitä, mikä on aivan välttämätöntä valmistautumiseen. Seuraavat viikot ovat sinun – joten tee mitä haluat! Jos olet uupunut lepää, jos kaipaat liikuntaa ja raitista ilmaa, tee pitkiä kävelyretkiä!
Näihin aikoihin useimmat naiset haluaisivat raskausajan viimeinkin päättyvän. Jotkut siksi, että heillä on vaivoja, toiset koska he haluaisivat vartalonsa palaavan entisiin mittoihinsa. Nekin, jotka muutama kuukausi sitten viihtyivät hyvin vatsansa kanssa ja toivoivat ihanan odotusajan jatkuvan vaikka ikuisuuden, alkavat yhtäkkiä toivoa, että raskaus loppuisi tähän paikkaan. Ja ne, jotka eivät ole halunneet tai uskaltaneet ajatella synnytykseen asti, muuttavat usein asenteensa tässä vaiheessa. Juttelepa vatsassasi olevan lapsesi kanssa, kun se on hereillä. Kerro vaikka ajatuksistasi synnytyksen suhteen!




Sadetta ja aurinkoa äitiyslomalla

Äitiyslomaa on huomenna vietetty kaksi viikkoa ja tulevan äidin mieli on ollut suoraan verrannollinen säähän. Aurinkoisina päivinä on jaksanut puuhata ja nautiskella, kun taas sadepäivinä  itkuraivoherkkyys on käsinkosketeltavissa.

Mitä on tehty silloin kun on aurinkoista?

Rantailtu kummitytön ja ystävien kanssa. Uskaltauduin jopa mereen uimaan, mikä on melkonen saavutus tältä vilukissalta.


Herkuteltu Porvoon Timbaalissa. Lautasella etanat chorizolla ja pinjansiemenillä. Kävelyä vanhassa kaupungissa ja kahvittelua jokirannan Paahtimossa. (Tämän reissun jälkeen lepäsin 1,5 päivää, kun paikkoja niin kolotti ja jomotti..)


Veneilty Espoon ja Kirkkonummen saarissa. Ensivisiitti Stora Brändön ulkoilusaaressa, Lähteelässä ja Porkkalan vierasvenesatamassa. Täydellistä puuhaa kuumimpinä päivinä, kun vielä veneestä löytyy varjopaikka, niin melko mukavia reissuja on tullut tehtyä.


Ystäväpariskunta ja heidän 9kk ikäinen napero olivat mukana Stora Brändön retkellä. Pakostakin mieleen hiipi jo ajatukset ensi kesästä ja meidän pienestä veneilijästä äidin tai isin rintarepussa <3


Vink vink, Ystäväni blogissa lisää veneretkestä ja paljon muita kivoja juttuja äitiyden ensiaskelista.

Ja silloin kun ulkona sataa ja mieli on musta?

Itkeä vollotan, kiukuttelen ja valitan miehelle milloin mistäkin - useimmiten turhasta

Neuvolalääkärissä (36+4)

Eilen oli odotettu viimeinen neuvolalääkäri, joka edellisellä kerralla ei ollut kovin miellyttävä kokemus. Ehkä omat odotukset olivat taas liian korkealla, kun käynnin jälkeen oli vähän pöhkö olo kun ei vauvan kokoa sen kummemmin arvioitukaan. Ainoastaan sen verran, että kasvaa samaa tasaista tahtiaan keskikäyrän alapuolella ja käsikopelolla tuntuu sirolta. Sf-mittakin kasvaa tasaisesti sentti per viikko, ollen nyt 32cm. Kohdunsuulla ei merkittäviä muutoksia kuin pehmenemistä ja pientä kohdunkaulan lyhentymistä eli supistelut eivät ole aiheuttaneet juuri mitään muutoksia.

Lääkärin mukaan hyvin tyypillinen tilanne ensisynnyttäjällä näillä viikoilla. Ei ennustanut, että menee takuulla yliaikaiseksi, mutta muutama viikko vielä odoteltavaa - otaksuen, että homma etenee kuten tähän asti.

Mittailtiin verenpaineita miehen kanssa useampaan otteeseen, kun saatiin vaihtelevia tuloksia. Lääkäri lopulta valikoi luvuista sen mikä korttiin merkittiin. Yläpaine himpun alle 100 ja alapaine reilu 60. Tarkat arvot täällä.

Painoa on nyt tullut kaikkiaan 13kg ja viimeisen kahden viikon aikana 700-800g viikossa. Tämän perään hieman kyseli, että onko tullut herkuteltua ja mistä nousu johtuu. Kunhan ei tule suoraan sokeripussista ja siirry vauvaan nämä kilot, niin ei syytä suurempaan huoleen. Mies siinä tokaisi että jääpähän mansikat ja jäätelöt hänen huolekseen. Pah!

Nyt täälläkin on koettu kivuliaita supistuksia. Nyt kahtena iltana on tullut pari tuntuvampaa supistusta, lähinnä menkkakipua ja jomotusta aiheuttavaa pitkäkestoista supistusta. Tuntuu, että happi loppuu ja veri pakkaantuu päähän. Pientä esimakua siis siitä, mitä on tulossa. Niiden pitäisi tästä reippaasti lisääntyä, jotta tarvittava kypsyminen synnytystä silmälläpitäen tapahtuisi.

Milloin teillä muilla on alkanut kivuliaammat supistelut? Kuinka epäsäännöllisesti tai säännöllisesti niitä on tullut ennen tositoimia?

Vaunuillen (Bugaboo Buffalo)

Vihdoin viime viikolla saimme tilaamamme vaunut DPD:n lähetin toimittamina suoraan Hollannista. Miksi sanon vihdoin johtuu siitä, että valitsemamme väri (sand/off white) oli loppunut varastosta ja saimme odotella off white -värisen kuomun ja kopan päälliosan saapumista tehtaalta n. 3viikkoa. Mikään muu kiirehän tässä ei ollut kuin oma malttamattomuuteni.

Tilasimme Bugaboot suoraan niiden kotimaasta Hollannista Babuhuyswebshopista, johon aikoinani löysin tieni Remonttihiiren blogin kautta. Hänen hyvästä kokemuksesta ja tilaamiseen sujuvuudesta vakuuttuneina päädyimme samaan hankintatapaan.


Totta puhuen Vaunuaitan hieman suolainen (lue järjetön) hinta vaunuille 1179€, ei paljon hurraa-huutoja meidän perheessä kirvoittanut. Kun mies ekan kerran tiedusteli millaisia vaunuja olin meille ajatellut ja kuuli, että suunnittelemani vaunut kustantavat tuhannen euroa, niin hän sanoi EI EI EI, ei ikinä, ei missään nimessä. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt Buffaloista, vaan olin Bugaboo Cameleon -mallin kannalla. Muutama visiitti ystäväperheissä, joissa Bugaboon vaunuja käytetään teki tehtävänsä ja lämpeneminen alkoi. Kun vielä miehen lähiystävä (hänkin miespuolinen) hehkutti Bugiksien näppäryyttä ja kestävyyttä alkoi peli olla selvä.

Etsimme alkuun vaunuja käytettyinä ja kävimmekin katsomassa yksiä erittäin hyvänä pidettyjä Cameleoneja, joista pyydettiin 750€, niin mieshän tuumasi ettei kannata - huonompi jälleenmyyntiarvo kuin uusilla. Totta sekin.



Miksi lopulta päädyimme Buffaloihin emmekä Cameleoniin? (Donkey ei leveytensä puolesta ollut vaihtoehto)
- Muutamia paranneltuja ominaisuuksia, kuten avarampi säilytystila, vaunukopan kantokahvan irrotettavuus, järeämpi (siten kestävämpi) runko, ei tarvetta erillisille talvipyörille, kuomun pidennettävyys (ei tosin kovin merkittävä). Kaikki ominaisuudet katsottavissa täältä.
- Ajattelimme myös, että Cameleonin ollessa vielä enemmän cityvaunu, on Buffalo sopivampi meidän käyttötarkoitukseen eli Espoon hiekka- ja metsäteille, joissa vaunujen kanssa rullaillaan asfaltin lisäksi.
- Emme ole aikeissa hankkia erillisiä matkarattaita, vaan nämä ajavat senkin asian. Vaunut saa erittäin pieneen pakettiin ja niiden oma kuljetuslaukku on mitä kätevin tulevia lentomatkoja ajatellen.
- Uusin malli on aina uusin, jälleenmyyntiarvo pysynee korkeampana pidempään, kun tämä on ns. viimeisin malli.

Lisäksi vaunuja on todella näppärä muunnella; kasata ja koota, ne ovat keveät ja ketterät, ohjattavuus on kääntyvien etupyörien ansiosta hyvä ja ulkonäkö miellyttää silmääni. Kyllä, silläkin on merkitystä.

Laatikosta paljastui nämä..
joista koottiin tämä.
Maxi-Cosi Pebble -turvaistuimen testaaminen runkoon. Hyvin toimii :)
Kuomuosa pidennettynä.


Miten tilaaminen sujui?
Toimitusaika vaunuillemme venyi kuukauteen, johtuen off white värin loppumisesta varastosta. Normaalisti toimitusaika on reilun viikon. Kun vaunut lähtivät kotimatkalle, minulle lähetettiin seurantakoodi, jolla pystyin seuraamaan vaunujen saapumista Suomeen. Tämä toimi mainiosti. Minua pidettiin muutenkin koko ajan ajan tasalla tilauksen etenemisen suhteen.

Sain vaunuihin alekoodin (mainos Babyhuysin sivuilla), jolla vaunujen hinnasta lähti vielä jokunen euro pois ja toimituskuluja ei ollut lainkaan. Yhteensä vaunuille ja Maxi-Cosi adaptereille tuli hinnaksi 1039€. Vaunuaitasta vastaava setti hieman yli 1200€. Ihan kelpo säästö mielestäni, joten voin suositella tätä hankintatapaa muillekin.

Takuu toimii normaalisti eli ongelmien eteen sattuessa voin olla joko suoraan yhteydessä Bugaboohon tai halutessani Babyhuysiin. Jos vaunut olisivat Vaunuaitasta, niin silloin vioittuneen osan saattaisi saada suoraan liikkeestä, nyt sitä joutuu hieman odottelemaan.

Nyt täällä odotellaan entistä kovemmin, että vaunuja päästään kunnolla testaamaan.

Raskausviikolle 37 (36+0)

Eilen tuli 36 raskausviikkoa täyteen ja enää (vielä) neljä viikkoa laskettuun aikaan. Lähenee lähenee, ei sitä oikein tajua edes, että kohta täällä nuuskutellaan pientä nyyttiä. Liikutuksen ja jännityksen kyyneleet tuli toissapäivänä, kun anoppi meiltä lähtiessään toivotteli kovasti tsemppiä ja että nähdään sitten seuraavan kerran kun hän on täällä.

Ensi viikolla on viimeinen lääkärineuvola, jossa arvioidaan vauvan kokoa ja synnytystapaa. Lääkärikäynnin jälkeen neuvolakäyntejä on kerran viikossa.

Vaunut tulivat ja ovat täydelliset! Postaan niistä heti kun saan pari kuvaa siirretyksi koneelle. Tuntuu, että etsimällä pitää etsiä aikaa bloggaamiselle nyt äitiyslomalla. Miehen lomailu vaikuttaa osin, kun joka päivä on puuhailtu jotain ja kelit niin komiat, ettei aikaa vaan yksinkertaisesti halua koneella kuluttaa.

Kummityttökin yökyläili meillä, niin aika on ollut vähissä. Tulipahan koettua Angry Birds -puisto ja rantailtua kahtena päivänä peräkkäin. Imetystyynyn kanssa löysin minäkin kohtuullisen köllöttelyasennon :)

Möyrijämme on saanut ihan uuden vaihteen liikkumisiinsa. Muljuaa ja möyrii päivät läpeensä ja potkii itseään kyljistä läpi. Vähän epäilen, että tässä masussa oltaisiin vielä noin isoja, mitä uutiskirjeen mukaan keskimäärin ollaan tällä viikolla. Mutta tarkempi arvio koosta saadaan sitten ensi viikon lääkärissä.

Sikiön paino: 2700 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL):32 cm
Koko pituus: 44 cm

Vauva
Tämän viikon alussa sikiö on 34 viikkoa vanha. Istukka, joka kauan oli sikiötä painavampi, painaa nyt seitsemäsosan sikiön painosta. Ruoansulatusjärjestelmä ja suolisto ovat vielä suhteellisen epäkypsiä, eivätkä ole täysin kypsiä ennen kuin lapsi on kolmesta neljään vuotta vanha.

Nyt rasvakerroksen osuus on n. 15 prosenttia sikiön painosta. Iho näyttää vaaleanpunaiselta huolimatta rasvakerroksesta. Syynä on se, että verisuonet ovat niin lähellä ihon pintaa. Ihopoimuja kehittyy mm. polviin, ranteisiin ja niskaan.

Minä
Jos sinulla on ruoansulatusvaivoja, kipuja kylkikaaren alla tai olet hengästynyt, selitys on tässä: Tämä on ajankohta, jona kohtu on korkeimmillaan, aivan ylhäällä rintalastan alapuolella. Lapsen ja kohdun paino painavat rintakehää ylöspäin, ja alimmat kylkiluut työntyvät ulospäin. Lohduttaudu sillä, että lapsen pää voi hetkenä minä hyvänsä painua lantioosi, jolloin pystyt hengittämään taas helpommin. Valitettavasti tämä tosin lisää painetta virtsarakkoon, ja voit joutua käymään pissalla usein – monien odottavien äitien mielestä kiusallisenkin usein.

Voi olla mukava ajatella, että pian saat taas koko vatsanseutusi omaan hallintaasi. Mutta usko tai älä: voit tulla vielä kaipaamaan sikiösi pikku potkuja!

Raskaus tähän asti, osa 3.

Alkuraskauden fiiliksiin ja reilun kuukauden takaisiin verraten, nyt raskausviikoilla 32-36 olo on tasaantunut niin henkisesti kuin fyysisesti. Samat vaivat, kolotutukset ja kömpelyydet päivästä toiseen, toisaalta myös samat ilon ja hyvän olon aiheet.

Nukkuminen
Viimeksi mainitsin yövalvomisista, niin nyt niitä ei ole juuri lainkaan. Helteisemmillä keleillä enemmän, mutta usein tuuletin auttaa pahimpiin tuskiin. Herään vessaan kerran tai pari yössä, mutta siinä välissä nukun kuin tukki. Mikä on ihan mahtavaa, sillä päiväunia en vaan osaa nukkua. Menen nukkumaan illalla noin klo 22-23 ja heräilen aamulla 8-10 välillä. Tuleehan tuossa jo nukuttua ihan kiitettävästi.

Vaivat ja kömpelyys
Jalat, jalkapohjat ja nivuset, eivät enää oikein jaksa pitkiä kävelyjä. Levätyn yön jälkeen yleensä aamupäivän jaksan touhuta ja kävellä, mutta iltaa kohden olo alkaa olla tukala. Vatsa painaa jalkoväliä ja keuhkoja, mikä taas aiheuttaa hengästymisen ja alituisen pissahädän tunteen. Makoilu rannalla yms. on melkoista säätämistä, kun hyvää asentoa ei tunnu löytyvän.

Tuntemani kömpelyys tuntuukin olevan ajoittain se mikä eniten turhauttaa. Pinna palaa saman tien, kun ähkin ja puhkin jonkun asian perään - olkoon se sitten hyvän asennon löytyminen sohvalta, kyljeltä kyljelle kääntyminen, housujen jalkaan pukeminen jne.

Mies onneksi jaksaa keksiä oloani helpottavia ratkaisuja olemme missä tahansa liikkeellä.

Mitä pään sisälle kuuluu?
Visiitti synnytyssairaalaan lievensi pahimpia kauhukuvia ja jännityksiä koskien synnytystä. Synnytys on ja pysyy päivittäin mielessä, mutta ajatukset ovat seesteisempiä kuin aiemmin. Olen lukenut synnytyksestä, mahdollisista komplikaatioista ja kriisitilanteista sekä vakuutellut itselleni, että kyllä kaikki sujuu hyvin. Mikä sitten on yhtä kuin hyvin? Synnytys ei kestä lukuisia vuorokausia, voimani riittävät, saan kipuun helpotusta (edes osittain), en repeä ja rikkoonnu alakerrasta lopullisesti ja mikä tärkeintä - selviämme sekä vauva että minä koitoksesta kunnialla.

Aika paljon toivottu.



Piipahdimme Tallinnassa rentoutumassa alkuviikosta ja matka sujui mainiosti ja kiireettä. Nauroimme miehen kanssa, että piti tänne asti lähteä saadakseen nukkua :) Kuvassa näkyvän menopelin kyytiin turvauduimme matkalla satamaan, kun tämän rouvan nivuset ja jalat alkoivat irtisanoutua tehtävästä. Hieman kyllä huvitti ja nolotti istua kyydissä, mutta minkäs teet, kun liikut toisinaan kuin 100-vuotias.

Tänään vihdoin odotan vaunuja saapuvaksi - niistä enemmän seuraavassa tekstissä!