Perhevalmennus osa 2

Ja taas valmennettiin. Illan teemana oli parista perheeksi ja järjestäjänä seurakunta. Paikalla oli uusia naamoja ja innostavampi puhuja kuin viime kerralla.

Keskustelimme ryhmässä vuorovaikutuksen merkityksestä, parisuhteen mallista, riitelemisestä, anteeksipyytämisestä, avun pyytämisestä, tukiverkostoista jne. ja lopuksi seurakunnan tarjoamista lapsiperhepalveluista ja ristiäisistä/nimiäisistä.

Ehkä antoisinta oli se kun keskustelimme vuorovaikutuksesta ja sen merkityksestä vauvan syntymän jälkeen ja aina siitä hamaan tappiin saakka. Kuinka monille pareille käy niin, että he yhtäkkiä huomaavat, että on mennyt 3 viikkoa ilman kunnon keskustelua puolison kanssa. Kaikki kommunikaatio on koskenut, vauvaa, sen syöttöjä, vointia, vaipan vaihtoja, nukkumisia ja arjen pyöritystä, kumpi käy kaupassa. APUA.

On pakko, aivan pakko pitää kiinni joistain yhteisistä rutiineista ja jutuista, jolloin tulee kysyttyä myös puolison kuulumisia ja tulla itsekin kuulluksi. Vaikka vauva saa päähuomion, niin ihan pakko muistaa myös se toinen rakas. Valitettavasti olen nähnyt senkin, kun se toinen unohtuu. Onneksi useimmiten vain väliaikaisesti. En vaan suostu siihen, että meille käy niin.

Meillä keskustellaan usein saunassa ja saunomme useita kertoja viikossa, sekä kävelylenkeillä. Silloin on toisen jakamaton huomio ja voi rauhassa jutella kaikesta mitä mielen päällä on.

Kävelylenkit ainakin onnistuu jatkossakin. Toivottavasti saunareissutkin kahden kesken :)


Liikunnan iloa or not

Liikkumiset raskausaikana. Säälittävää sanoisinki. Ei läheskään viikottain vaan silloin tällöin. Eilen sain puserrettua itseni salille pitkästä aikaa ja vartti crosstrainerillä, niin meinasi taju lähteä ja syke pomppi 160:ssä. Iski pieni huoli siitä, kuinka rapakunnossa tulen olemaan sitten synnytyksen jälkeen..

Raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana kävin vielä kiipeilemässä (jota niin rakastan), hiihtämässä (suosikkini talvisin) ja ryhmäliikuntatunneilla; kahvakuulaamassa, vatsa-pepussa ja kuntosalilla. Hiihtolenkit loppuivat maaliskuun puolen välin tienoolla, kiipeilykengät olivat viimeksi helmikuulla jalassa. Salilla kaikki tekeminen on tuntunut viime kerroilla jotenkin hankalalta, en tiedä miten saan tehdä vatsalihaksia, kohtu painaa epämukavasti useissa liikkeissä, selkä- ja vatsalihakset on koetuksella. Tuloksena erittäin vähäinen liikkuminen. Mammajoogaa ei lasketa.

Haaveilen vesijuoksusta, pyöräilystä ja kävelylenkeistä. Todellisuudessa kävelylenkillä yritän käydä viikottain, en läheskään joka päivä, ja sekin tuntuu nivusten ja häpyluun seudulla erittäin epämiellyttävältä. Oma motivaatiokaan ei ole ihan sataprosenttinen.

En ole keksinyt helppoa ja mielekästä liikuntamuotoa raskausajalle, johon saisin vielä seuraakin. Liikaa toivottu? Ehkä. 

Miten muut olette jaksaneet liikkua raskausaikana?


Kuva: WeHeartIt

Kilojen ja vartalon muutosten suhteen olen (pyrin olemaan) sujut, mitä nyt selluliittiä ei tarvitsisi tulla reisi-takamus-alueelle yhtään enempää, mutta muuten olen kroppani muutosten kanssa sinut. En halua valittaa pienistä, sillä olenhan haaveillut, toivonut ja odottanut tätä hetkeä jo niin kauan, mutta aina kropan muuttuminen on totuttelun paikka - etenkin naiselle. Ja miksei miehellekin.

Toiset puhuvat raskausajan hehkusta. Ehkä siinäkin on kyse tietynlaisesta seesteisyydestä. Kun kerroin kollegoilleni raskaudesta, asiaa kommentoitiin: "Sinusta on huokunut rauha ja seesteisyys." Vaikka samaan aikaan mieli on myllertänyt ja tunteet heitelleet, allekirjoitan myös eräänlaisen rauhan ja kiireettömyyden, mkä tuntuu ihanalta. Ihanaa on lyllertää rauhassa bussipysäkiltä kotiin vailla kiirettä. Mihin tässä onkin ollut koko ajan kiire? Suurin osa aiemmasta kiireestä tuntuu nyt keksityltä/teennäiseltä. Tämä kaikki kiireettömyys ja suunnittelemattomuus tuntuu vapauttavalta. Miksen ole tajunnut tätä ennen?


Kuva: TheDailyQuotes


Raskausviikko 27 (26+0)

Olet tänään 26 viikkoa raskaana. 14 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan.

Sokerirasitus.Eilinen sokerirasitus sujui mallikkaasti, ainoastaan väsymys vaivasi loppupäivän. Piti ihan päikärit nukkua testistä kotiuduttuani. Masuasukki sai hirmu sätkyt, kun join 2 lasillista jääkylmää sokerilientä. Hyörintä jatkui koko kahden tunnin ajan <3 toinen piti äitille seuraa, etten nukahda terveyskeskuksen odotushuoneeseen.

Tulokset oli puhtaat eli ei raskausajan diabetestä. Tarkemmat arvot: paastoarvo 4.8 (raja 5.3), 1h arvo 8.5 (raja 10) ja 2h arvo 6.7 (raja 8.6).

Taas on tämäkin viikko mennyt vauhdilla. Yhtenä iltana pääsin jopa kävelylenkille :) jälleen nivuskivut ja häpyluun kolotukset tekivät etenemisestä enemmänkin lyllerrystä kuin kävelyä. Mutta topakkana vaan jatkoin kävelyä. Vesiliikkuminen saattaisi olla sopiva liikuntamuoto loppuraskauden ajalle, jos haluaisi ihan oikeasti liikkua muuten kuin kävellen. En vaan ole mikään uimahallien ystävä :( 

Malttamattomana jo odotan aurinkolomaa, johon suuntaamme miehen kanssa 2 viikon päästä muutamaksi päiväksi. Ai ai, aurinkotuolissa pötköttelyä (tuntuukohan kuinka mukavalta..), mojitoja (alkoholittomina), ylenpalttista herkuttelua ja uima-altaassa lillumista.

Vau:n uutiskirjeen otsikossa; suonikohjuja ja peräpukamia. Onneksi ei sentään!

Sikiön paino: 900 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 22,5 cm
Koko pituus: 31 cm

Vauva

Tämän viikon alussa sikiö on 24 viikkoa vanha. Aivoaallot ja aistit aktivoituvat ja aivopoimut aivojen pinnalla alkavat kehittyä asteittain. Sikiö alkaa reagoida kohdun ulkopuolelta tulevaan valoon. Selkäranka koostuu nyt 33 renkaasta, 150 nivelestä ja 1000 jänteestä! Seuraava kuukausi on sikiölle erittäin aktiivista aikaa, se kasvaa nopeasti ja lihoo.

Minä

Iloitse jo kulkemastasi matkasta ja nauti tästä rauhallisesta etapista. Normaalissa raskaudessa ei ole mitään syytä pidättäytyä seksistäkään. Ajattele millaista voimaa voit saada seksuaalisuudestasi!

Seksi myös lisää sinun ja kumppanisi keskinäistä läheisyyttä – ja on oivallinen tapa pitää itsensä kunnossa ja parantaa lantionpohjanlihaksia synnytystä varten. Suo siis itsellesi tämä nautinnon ja ilon lähde.

Näetkö nykyään paljon unia? Ennen kuin tulit raskaaksi, et ehkä nähnyt kovinkaan usein unia lapsista, mutta nyt niitä voi vilistää unissasi tuon tuostakin. Osa unista käsittelee pelkojasi itsesi ja lapsen puolesta. Ne ovat keino käsitellä osaa niistä peloista, joita kaikki naiset kokevat raskausaikana. Osa unista toimii myös synnytykseen valmistautumisena. Tavallisesti unet ovat hyviä ja niissä iloitset lapsesta. Jos muistat unesi, ne kannattaa ehkä kirjoittaa muistiin, kun heräät. Saatat paremmin ymmärtää, miksi näit sellaista unta. Jätä kuitenkin kaikenlaiset unikirjat sikseen: sinä itse osaat tulkita unesi parhaiten.

Kuva viikon takaa (25+0)


100 päivää!!

Tänään jäljellä 100 päivää laskettuun aikaan. Raskauden kesto keskimäärin 280 päivää (40 viikkoa). Mahtavaa.

100 päivää laskettuun aikaan
65 päivää äitiysloman alkamiseen
14 päivää myöhäisen talviloman viettoon
1 päivä sokerirasitukseen ;)

Viikonloppuna tuli istuttua auton kyydissä yhteensä vajaa 700 kilometriä ja sen vaikutukset ovat tuntuneet kropassa koko alkuviikon. Selkä puutuu nopeasti ja aivan tuskaa oli ajella takaisin päin sukulointireissulta. Koko oikea puoli kropasta oli aivan puuduksissa, itku meinasi päästä loppumatkasta. Muuten vointi jatkunut lähes muuttumattomana - närästys jatkuu, nivusia kolottaa, muuten olo on energinen ja reipas.

Saimme sukulaisvisiitiltä mukaan tuliaisia Perusta asti; alpakanvillapipon pienokaiselle sekä kirjaillun tyynyn, jonka päätynee pinnasängyn koristeeksi. Kolusin läpi yhden äitiyslaatikon verran vanhoja vauvanvaatteita (vanhimmat ovat yli 30 vuoden takaa, mummoni minulle kutomia) ja muutamia vaatteita 8 vuoden takaa, jolloin minun puolen sukuun syntyi viimeksi tytöntyllerö. Muutamat kivat villavaatteet ja normaalit vaatteet kotiutimme tältä reissulta.

Huomenna sitten luvassa sokerirasitus. Millasia kokemuksia muilla sokerirasituksesta? Kerron omistani sitten, kun se on ohitse.






Perhevalmennus osa 1

Tänään suuntasimme työpäivän päätteeksi ensimmäiseen perhevalmennukseen. Hieman näin aikainen ajankohta ihmetyttää, mutta kait se on toisaalta se ja sama, milloin valmennukset järjestetään.  Ensimmäisen kerran aiheena oli synnytys.

Paikalla meitä oli noin 6 paria ja kaksi kätilöä alueen neuvolasta pitämässä valmennusta. Esittelykierroksella selvisi, että suurimman osan lasketut ajat ovat heinäkuulla, muutamalla ihan siinä elokuun kynnyksellä. Tapaan aina vertailla masuja, niin selkeästi oma masu kuuluu ismopien joukkoon :D

Sisällöltään valmennuksessa käytiin läpi aikaa ennen synnytystä, lähinnä mahdollisia oireiluja, joita esiintyy viikon 30 jälkeen ja raskauden loppuvaiheessa. Puhuttiin myös mahdollisuudesta tutusta sairaalaan etukäteen, hammashoidosta ja lopulta itse synnytyksestä. Eri kivunlievitysvaihtoehdot esiteltiin ja synnytyksen vaiheet. Aika pintapuolisesti. Katsoimme huvittuneina 80-luvulla tehdyn videon, jossa synnytys eteni kuin sadussa - ammekohdassa naisella olisi hyvin voinut olla viinilasi kädessä. Liikutuksen aalto pyyhkäisi taas lävitseni, kun päästiin videolla siihen kohtaan, jossa lapsi nostetaan äidin rinnalle. Apua, sitä itkun määrää, kun me, kaikki kolme parumme samaisessa tilanteessa. <3

Valmennus oli ihan ok ja tavallaan synnytystä koskien tiedonjanoni on ehtymätön. Alan olla ihan luottavaisin mielin sen suhteen, jos ja kun pääsen alateitse synnyttämään. Mukava samalla käydä miehen kanssa näitä juttuja lävitse. Luotto myös häntä kohtaan huoltojoukkoina ja tukenani kasvaa koko ajan, mitä enemmän käymme asioita läpi yhdessä.


26. raskausviikko (25+0) ja äitiyspakkaus

Tänään 25 viikkoa raskaana, 15 viikkoa laskettuun aikaan.

Eilen oli mukava yllätys postissa - äitiyspakkaus! Siinä menikin hetki jos toinen ihanuuksia ihmetellessä ja hypistellessä. On kyllä upeaa, että meillä on mahdollisuus tällainen paketti täynnä aarteita saada. Monia hyödyllisiä tarvikkeita ja kaikki vaatteetkin olivat makuuni, etenkin ulkohaalarit, myssyt ja villahaalari. Oranssit vaatteetkin olivat hauskan retroja.

Sikiön paino: 800 g
Sikiön pituus päästä peppun (CRL): 22 cm
Koko pituus: 30 cm

Vauva

Tämän viikon alussa sikiö on 23 viikkoa vanha. Silmäripset ilmestyvät luomiin tällä viikolla ja silmät alkavat pian räpytellä. Aivot kasvavat edelleen nopeasti ja pitempiä hiuksia alkaa kasvaa päähän. Sikiö näyttää sopusuhtaiselta pieneltä minivauvalta.

Ennenaikaisesti syntyvällä lapsella on jo suuret mahdollisuudet selviytyä, jos se syntyy nyt ja kaikki apukeinot otetaan käyttöön. Mahdollisuus turvalliseen synnytykseen kasvaa jokaisena päivänä, jonka sikiö on kohdussa.

Minä

Nyt voit tuntea sikiön liikkuvan ja potkivan joka päivä. Niin pitääkin olla, sillä se on varmin merkki siitä, että kaikki on hyvin! Sikiön lihakset vahvistuvat, ja koska kohdussa on yhä hyvää tilaa liikkua, sikiö käyttää sen hyödykseen. Se istuu ylösalaisin jalat ristissä, heittäytyy taaksepäin, polkee jaloillaan, tekee kuperkeikkoja ja konttausliikkeitä… Iloitse jokaisesta liikkeestä: elämäsi aikana et pääse osalliseksi tästä kokemuksesta kovin usein.

Tiesitkö, että pitkään jatkunut päivittäinen stressi voi tehdä sikiön levottomaksi? Kuuntele kehon viestejä ja lepää aina tarvittaessa! Vedä syvään henkeä ja täytä itsesi uusilla ajatuksilla. Suo itsellesi miellyttäviä kokemuksia joka päivä, ja anna ajatuksillesi vapaus vaeltaa kauas mielikuvituksen maailmaan.

Kehosi on ainutlaatuinen. Jokainen odottava äiti on eri muotoinen ja kokoinen. Vältä turhia vertailuja muihin. Ole ylpeä kehostasi ja iloitse sen muutoksista. Vyötärön ympärys on aivan eri lukemissa kuin ennen, mutta vain tilapäisesti.

Pari kuvaa aarrelaatikosta.



Hyvin pyyhkii

Verta vuotavista ikenistä huolimatta täällä pyyhkii tällä hetkellä oikein hyvin. Kävin toissapäivänä tarkistuttamassa hampaitani, kunnossa olivat muuten mitä nyt ikenet ovat erittäin herkät vuotamaan. Kuulemma suuvesistä tuskin on apua, kun vaikuttaa hormoni- ja raskausperäiseltä oireelta.Hoitaja joutui käyttämään jotain tököttiä tukkiakseen vuotokohdat. Not nice. Lopuksi sanoi: "Koska sinultakin puuttuu rautakulmahammas, niin se saattaa hyvin puuttua lapseltakin". Jaa. Minun hampaatko hän perii synnyinlahjanaan? Miksei miehen?

Töissä sain vihdoin setvittyä tulevat kuviot lomien, äitiysvapaan ja rahojen suhteen, jotka kaikki meni juuri niin kuin pitikin ja vielä himpun verran paremmin :) Hyvillä mielin jään toviksi pois työelämästä ja keskityn pienen hoitamiseen. Mukava fiilis jäädäkin, kun tietää, että esimies tukee, sijaisen kanssa on aloitettu neuvottelut ja minun toivotaan palaavan takaisin - sitten joskus. Aloitan mammaloman kesäkuun lopulla ja pidän sitä ennen ainoastaan vanhan talviloman pois toukokuulla. Siihenkin on niin lyhyt aika enää.

Kävimme eilen katsomassa tulevia vaunujamme ja pyysimme ensi kertaa myyjää esittelemään ne ja näyttämään kaikki kommervenkit. Vaunumme ovat täydelliset, hiukan hintavat, mutta uskon niiden hyvään jälleenmyyntiarvoon, kestävyyteen ja laatuun. Niin näppärästä menivät eri asentoihin ja ovat ketterän oloiset. Vaunujen ulkonäöstä plussaa. Toimitusaika 6-8 viikkoa, joten toukokuulla pitää tehdä tilaus. Oudolta tuntui pyöritellä vaunuja ja miettiä, että näillä minä sitten nyyttiä kuljettelen <3

(Kuva Vaunuaitta)



Peikko olkapäälläni, kipu sydämessäni

Lapsettomuus.
Edelleen mielessä ja ajatuksissa. Laukaisijana voi olla vaikka tämä:

Seinä naapurien puolelta lasten äänet kaikuu.
Tällä puolen vuosi vuodelta kasvaa hiljaisuus ja kaipuu.
Kuin ankat Stenvallin taulusta, raitalakanoissa toinen valveilla, 
kauanko jaksamme haaveilla kehtolaulusta?

Perjantaina Wiskarin esittäessä lapsettomuus-biisinsä televisiossa, itkin lohduttomasti. Kaikki vuosien aikana tuntemani suru, epätoivo ja epäoikeudemukaisuus tulivat mieleeni. Itkin, kun muistelin iltoja viime syksyltä, kun en muuta tehnyt kuin itkenyt kotona maailman vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, sitä kestääkö parisuhteemme, sitä onko meistä adoptiovanhemmiksi, miten kaikki päättyy, jäänkö ikuisesti lapsettomaksi, miksi muut saavat lapsia, miksei meille ole tarkoitettu lasta - listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ja vaikka kuinka yritin ajatella, että hei ole onnellinen olet nyt raskaana, tunne oli niin musertava, eikä itkusta tullut loppua.

Tästäkö on kyse, kun jotkut sanovat tuntevansa olonsa edelleen lapsettomaksi lapsen saatuaan/lasta odottaessaan? Kaikki vuosien aikana koettu; epäonnistumiset, toivonrippeet, loputon usko yrittämiseen, eivät ikinä unohdu. Ne jättävät syvän jäljen sydämeen, joka toivottavasti alkaa haaleta siitä hetkestä kun saamme nyytin syliin. Haluan sanoa KUN, yhä useammin kun eikä jos.

Millä selvisin, mistä sain apua, tukea ja turvaa vaikeimpina aikoina? Mikä auttoi jaksamaan?

Mieheni. Puolisoni. Rakkauteni. <3<3<3
Tätä kirjoittaessani pidättelen kyyneleitä jo pelkästä ajatuksesta yrittää pukea sanoiksi kaikkea kokemaamme. Ehkä ei ole tarvekaan. Kun valat aikanaan vannoimme en tiennyt mitä tuleva tuo tullessaan. Yhteinen päätöksemme niin myötä- kuin vastoinkäymisissä piti ja pitää edelleen. Jaamme vahvan halun pitää huolta toisistamme ja parisuhteestamme, vaikka mikä tulisi. Ja on tullutkin.

Sydänystäväni. Sielunsiskoni.
Heidän kanssa vatvoin, itkin ja purin tuntojani. Heidän olkapäät oli aina käytettävissäni.Heidän kanssa pidin hauskaa silloin, kun halusin taukoa surusta. Toivottavasti osaan olla samalla lailla tukenanne vaikeina aikoin. Kiitos <3

Blogit, keskustelupalstat ja Simpukka-yhdistys.
Kymmeniä blogeja. Satoja blogitekstejä. Hain vertaistukea, toivoa onnistumisesta, uskoa tulevaan, muiden kokemuksia, jotta saisin jotain mistä tarrata kiinni. Simpukka-yhdistyksen jäsenenä kotiin kannettiin Simpukka-lehteä, joka toimi myös vertaistukena ja tiedonlähteenä.

Matkustaminen.
Irti arjesta vaihtamalla maisemaa? Tuttua. Lohtumatkoja. Niitä on tullut tehtyä. Vastoinkäymisten jälkeen palkitsimme ja lohdutimme itseämme matkustelemalla sinne tänne. Ja se auttoikin omalla tavallaan. Sai hetkeksi muuta ajateltavaa ja usein selkiytettyä omia ajatuksia, puhuttua toisille mitä ajattelee hoitojen jatkosta ja tulevaisuudesta. Mutta aina piti palata arkeen..

Jos ajattelen, mihin kaikkeen lapsettomuus ja lapsettomuushoidot vaikuttivat, niin vastaus on kaikkeen. Persoonaani, minuun ystävänä, puolisona, työkaverina, tuttuna, tuntemattomana. Se vaikutti siihen mitä halusin tehdä, keitä nähdä, mitä pidin tärkeänä ja mitä en, millä tuulella olin - olin toisinaan sietämätön.

Jos jotain toivon tästä kokemuksesta saaneeni, niin hienotunteisuutta ja ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan. Etten kysele lapsihaaveiden perään, etten julista omaa äitiyttäni ja lapsensaantiani, että otan huomioon tilanteen missä milloinkin olen. Toivon, että peikko muistuttaa kipeistä ajoista koko ajan vähemmän ja yhä enemmän pystyn keskittymään tulevaan menneen sijasta.








Mammajoogaa Manipurassa

Lupasin kirjoitella kokemuksistani mammajoogan suhteen. Jooga päättyy ensi viikolla kun kertoja on ollut yhteensä kahdeksan + synnytysluento. Muutama ystäväni on raskaana ollessaan käynyt samaisen kurssin ja heidän positiiviset kokemukset saivat minutkin raskausjoogasta kiinnostumaan. Ajattelin, että nyt tulee sitten ainakin tehtyä niitä lantiopohjanlihaksia säännöllisesti (ainakin kerran viikossa..) ja oppisin hengittämään ja rentoutumaan synnytystä silmälläpitäen. Menisihän tämä myös liikunnasta.

Ensimmäiset kerrat hengittelimme syvään, yhdistimme hengitykseen ääniä ja rentoutimme kehoa. Eri asennoin ja keinoin venytimme kehoon lisätilaa - kasvavaa mahaa, kipuja ja kolotuksia auttamaan. Kertaakaan liikkeet tai liikesarjat eivät tuoneet edes pientä hikinoroa iholleni. Ei mennyt siis liikunnasta.

Lantiopohjanlihaksiin käytimme yhden kerran kahdeksasta. Niitä ei harjoitettu joka kerta, vaan muutaman kerran kurssin aikana muiden liikkeiden lomassa. Pienoinen pettymys. Jokaisen kerran päätteeksi on ollut keskustelu jostain raskauteen/synnytykseen liittyvästä. Nämä keskustelutuokiot teen äärellä ovat olleet ihan kivoja hetkiä kuulla muiden ajatuksia ja aiemmin synnyttäneiden kokemuksia.

Kurssi maksoi itsensä takaisin sillä kerralla, jolloin aloimme käydä läpi synnytyksen avautumisvaihetta ja sitä helpottavia asentoja, liikkeitä ja keinoja. Teimme jopa erittäin ikäväntuntuisen, mutta opettavaisen kivunsietoharjoituksen, joka paljasti, miten kukin suhtautuu kipuun, mitä kehossa silloin tapahtuu ja miten kipuun vaikuttaa hengitys ja äänenkäyttö.

Tutustuimme monipuolisesti apuvälineisiin ja lääkkeettömään kivunlievitykseen, joista molemmista koin useita ahaa-elämyksiä. Tiedän, kaikkea tuskin pääsen kokemaan ja käyttämään, kun tosi tilanne on päällä, mutta onpahan keinoja, jos muistan tai ehdin niitä käyttää.

Perjantain synnytysluennolla ei tullut minulle mitään uutta, kun olimme käyneet jo samat asiat kurssilla. Synnytysluento olikin oiva tapa välittää synnytystietoutta puolisoille. Tärkeä viesti oli myös se, että kaiken kätilöiden tarjoaman avun/lääkkeet/keinot voi halutessaan kyseenalaistaa, että tärkein on koko ajan seurata omia tuntemuksia ja jaksamista. Ja puolison rooli tässä korostui, hän toimii ns. tulkkina synnyttäjän ja kätilön välillä. Puolisoni tuumasi luennon jälkeen: "Paljon olisi muistettavaa ja muistiinkirjoitettavaa".

Apuvälineitä, jotka minulle tulivat tutuksi kurssin kautta ja joita haluaisin käyttää myös osana synnytystä:
(joitain käytän jo nyt kasvukipujen lievitykseen)

- jumppapallo
- kantoliina/huivi eli liinassa roikkuminen
- Gua sha -kampa *huippu*
- Tens-laite *must have*
- lämmitettävä kauratyyny

Kurssin paras anti minulle, synnytyspelkoiselle on ollut, että olen saanut tärkeää informaatiota, keinoja ja tukea synnytystä varten. Alan uskoa pikkuhiljaa, että saatan saada hänet ulos masustani ihan perinteisin keinoin ja uskaltaa tehdä sen. ;)

Jäljellä olevalla viimeisellä kerralla perehdymme ponnistusvaiheeseen ja keinoihin helpottaa sitä. Can´t wait! Sillä nämä asian ydintä käsitelleet kerrat ovat olleet parhaita ja niistä tulen varmasti olemaan kiitollinen vielä myöhemminkin. Tosin ne lantiopohjanlihakset eivät vieläkään treenaannu...miten sen saisi automatisoitua?





25. raskausviikko JO! (24+0)

Olet tänään 24 viikkoa raskaana. 16 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. Kymmenen viikkoa enää  töitä, kun vähennän toukokuisen talvilomani jäljellä olevasta ajasta.

Mehän päätimme jättää 4D-ultran väliin, kun rakenneultrassa kaikki näytti niin hienolta. Nyt olen alkanut pohtia, josko kuitenkin vielä yhteen ultraan.. Näkisi, että hänellä on kaikki hyvin ja kasvu jatkuu. Ei välttämättä 4D:hen, vaan ihan perusultra ja 3D näkymä. Kun välissä on päivä, jolloin en tunne liikkeitä aktiivisempien päivien tapaan, iskee pieni huoli takaraivoon, että ollaanko siellä masussa vielä ihan okei. Eilen oli näin, mutta sain pienen juttelun ja tunnustelun myötä vaimeita iskuja masuasukilta. <3

Tänään on synnytysluento, johon menemme yhdessä miehen kanssa. Olen käynyt raskausviikolta 16 Manipuran mammajoogassa, johon sisältyy tämä 2,5 tunnin luento synnytyksestä, kipujen lievittämisestä ym. tärkeästä. Kirjoittelen myöhemmin tarkemmin luennosta ja mammajoogakokemuksesta.

Sikiön paino: 650 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 21 cm
Koko pituus: 29 cm

Vauva

Tämän viikon alussa sikiö on 22 viikkoa vanha. Se alkaa täyttää kohdun ja tunnet sen liikkeet entistä selvemmin. Tasapainoelin on paikoillaan korvassa ja korvien rakenteiden kovettuminen jatkuu. Sikiö säilyttää tasapainonsa paremmin kuin aikaisemmin.

Päinvastoin kuin monet luulevat, kohdussa ei ole hiljaista. Sikiö voi kuulla hengityksesi, kohtusi takana kulkevan päävaltimon sykkeen, puheesi ja ruoansulatuksen ääniä. Emme tiedä, kuinka monia näistä äänistä sikiö vielä ymmärtää. Sikiöhän on myös lapsiveden ympäröimä ja lapsivettä on myös sen korvakäytävissä.

Hengitysjärjestelmä kehittyy, mutta keuhkoista ei vielä siirry happea vereen eikä veren hiilidioksidia keuhkoihin. Happi ja hiilidioksidi kulkevat istukan kautta.

Minä

Vartalosi painopiste siirtyy eteenpäin, kun olet raskaana. Hyvä ryhti voi vähentää selkävaivoja. Valitettavasti vain monet odottavat äidit vaistomaisesti nojautuvat taaksepäin tasatakseen vatsan painoa. Siitä aiheutuu jatkuvaa rasitusta selkälihaksille, jolloin selkä voi kipeytyä. Lisäksi raskaushormonit saavat nivelsiteet venymään ja löystymään, erityisesti ristiselässä. Tämä tekee ne alttiiksi rasitukselle. Ehkä tarvitset ammattilaisen neuvoja fysioterapeutilta? Jos vältyt enemmiltä vaivoilta, sinulla on parempi lähtökohta voida paremmin odotusaikana ja pitää mielialasi korkealla.

Selkävaivoja voidaan ehkäistä ja vähentää pienin konstein. Voisi olla hyvä ottaa tavaksi käydä pienellä kävelyllä joka ilta (mieluiten ei asfaltilla). Huolehdi myös ryhdistäsi ja ole tarkkana, millaisissa asennoissa työskentelet.

Kohdunpohjan korkeus häpyluusta (sf-mitta) on 20 - 22 cm.

Arttu Wiskarin hieno biisi Ikuisesti kahdestaan, on saanut nyt myös hienon videon ympärilleen.

Mitä äitiys tuo tullessaan? Ajatuksia äitiydestä

Kristaliinan osuva ja ihana teksti ensimmäisestä vuodestä äitinä sai minutkin miettimään, miten muutun, mitä kaikkea tuleva tuo tullessaan, miten parisuhde muuttuu, millainen äiti olen ja haluaisin olla.

Uskon, että säilytän empaattisuuteni, kyvyn ymmärtää enemmän kuin sanotaan. Uskon olevani suojeleva ja huolehtiva äiti, joka kannustaa kokeilemaan ja pyrkimään parhaimpaansa. Haluaisin ohjata lasta oivaltamaan itse ja oppimaan, etten antaisi kaikkea valmiina. Ottaa mukaan harrastuksiin, kotitöihin, kylään, ostoksille, ravintolaan - lähes kaikkeen. Rutiinit eivät olisi perheessämme kiveen kirjattu, vaan niistä joustetaan ja eletään tilanteen mukaan.

Toivon, että en hermostuisi niin helposti miehelle enkä etenkään lapselle. Toivon antavani lapselle mahdollisuuden oppia virheistään niin, etten koko ajan ole häntä opastamassa ja ylisuojelemassa. Annan kiipeillä kallioilla, portaissa ja leikkiä yksin pihalla kun sen aika on. Toivon sitäkin, että lapsi näkee riitelyä, siitä seuraavaa sopimista ja anteeksipyytämistä - normaalia perhe-elämää. Kaikki tunteet saa näyttää ja asioista keskustellaan. Lisäksi toivon, että pidämme mieheni kanssa yhtä vanhempina ja puolisoina. Emme kumpikaan tallo toisen tekemiä päätöksiä, vaan tuemme vaikkei aina samaa mieltä olisikaan.

Suuria toiveita. Tiedän.

Suurin muutos itsessäni tulee varmasti olemaan se, että omien tarpeiden ja halujen sijaan jatkossa mietin aina ensin hänen tarpeitaan. Tässäkin voi mennä äärimmäisyyksiin, sillä olen huomannut, että jotkut keksivät tekosyitä asioille lapsen kykyihin/mieltymyksiin/jaksamiseen vedoten, vaikka todellisuudessa äiti ei vaan jaksa. Haluan säilyttää tärkeät asiat elämässäni, enkä määrittää itseäni äitiyden kautta, vaan itseni kautta. Saan uuden roolin, mutta vanhat eivät katoa mihinkään. Ehkä intoni "ulkoiluun" muuttuu, mutta sitä tässä on toivottu kuusi pitkää vuotta. Uskon edelleen haluavani nauttia kuplivaa hyvän ystävän tai ystävien seurassa, keskustelevani syntyjä syviä iltamyöhään ja tanssivani jalat kipeiksi liian pienillä korkkareilla - mutten niin usein kuin ennen.

Tiedän, tämä oli vain pintaraapaisu aiheeseen, joka on ISO ja valtaisa.

Kirjavinkki koskien äitiyttä. Anu Silfverbergin Äitikortti minun on ihan pakko saada lukuun, saattaa kiinnostaa teitä muitakin :) Yksi monista arvosteluista luettavissa Vau:n sivuilta. Kirja kiinnostaa siksikin, etten itsekään usko äärimmäisyyksiin ja ehdottomuuksiin. Uskon vauvan ja vanhempien ehdoilla elettävään arkeen ja kasvatukseen - siihen mikä tuntuu itsestä ja vauvasta hyvältä. Ennen kaikkea uskon tasavertaiseen vanhemmuuteen, että molemmilla on taito ja mahdollisuus lapsen hoivaamiseen ja huolehtimiseen perusturvallisuuden  (läheisyyden ja ruokailujen) osalta. Pöh sille ajatukselle, että lapsi tarvitsee vain äitiään perustarpeidensa tyydyttämiseen.

Silfverbergin sanoin:
Vauvan rakastaminen on kuin ihastuisi ensi silmäyksellä, mutta koko ajan, kaksisataa kertaa päivässä. Niin kuin juoksisi koko ajan niihin ensimmäisiin, kiihkeisiin kohtaamisiin; muulla ei ole väliä. Kuin olisi ympäri päissään aamusta iltaan. Kaikki on merkityksellistä symbolisella tavalla; yllättävä rankkasade ei ole rankkasade, vaan dramaattinen tausta, jota vasten tämä ihmeellinen tapahtuu. Linnut lehahtavat räystäältä; ne lehahtavat kuvassa, jossa tämä pieni pää on minun olkapäätäni vasten.

Täydellistä.






And this is who I am.

 


















Kuvat täältä.








Valintani Hulluilta Päiviltä

Uusin silmin tällä kertaa Hullujen Päivien kuvaston parissa, kun mielessä yhtä ja toista hankintaa hänelle. Muutamia mielestäni kelpotarjouksia alla, jotka (ei kaikkia) laitetaan nyt harkintaan.

Babysitteri 69,90€, myynnissä keskiviikkona
Ehkä paras tarjous :) Stokke TrippTrapp 129€ torstaina
Matkasänky 39,90€ perjantaina

Fatboy Buggle-Up 259€ lauantaina


 Lisäksi pitkin viikkoa Akateemisessa on loistavia kirjatarjouksia.



24. raskausviikko (23+0)


Olet tänään 23 viikkoa raskaana. 17 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan perjantai 2. elokuuta!

Aika rientää, taas eilen vaihtui uusi viikko ja nyt alkoi jo 24. raskausviikko. Masumöyrintä on jatkunut ja ehkä hieman vahvistunut. Tällä viikolla kävimme miehen kanssa tapettikaupassa katsomassa vaihtoehtoja, kun työhuone kevään ja kesän mittaan muuntautuu lastenhuoneeksi <3

Meillä on tavattu ottaa yhteen, välillä kovastikin, mitä tulee sisustusasioihin. Olemme aina eri mieltä. Tällä kertaa onneksi toisin. Parin liikkeen jälkeen alkoi vähän kiristää (allergia, nälkä, paikkojen puutumiset jne.) mutta melko hyvin meidän perheeltä. Tapettien suhteen olimme kerrankin yhteisymmärryksessä; ei vaaleanpunaista prinsesssa-unelmaa, tytölle ja pojalle sopivaa, värikästä, jota tasapainottaa valkoinen/beige/muut neutraalit sävyt. Kauniin tapetin löysimmekin, jonka pistimme tänään tilaukseen.

Sikiön paino: 500 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 20 cm 
Koko pituus: 28 cm

Vauva

Tämän viikon alussa sikiö on 21 viikkoa vanha. Tiedämme, että sikiö voi nyt kuulla, koska se reagoi eri tavalla erilaisiin ääniin. Kovat ja korkeat äänet voivat saada sen säpsähtämään. Sikiön liikkeet tulevat koko ajan paremmin koordinoiduiksi koska uusiahermosyitä yhdistyy verkostoon. Keuhkoissa kehittyy tärkeää ainetta nimeltä surfaktantti. Sen ansiosta keuhkot eivät mene kasaan, kun lapsi hengittää ulos, vaan keuhkoihin jää aina jonkin verran ilmaa. Surfaktantin puute on yksi suurimpia vaaroja, jos lapsi syntyy ennenaikaisena. Uhkaavassa ennenaikaisessa synnytyksessä annetaan steroideja sisältävä ruiske, joka kehittää lapsen keuhkoja hieman nopeammin.

Minä

Näihin aikoihin sikiö alkaa kuulla, joten juttele ja laula sille! Tutkimukset osoittavat, että lapsi tuntee äitinsä äänen syntymän jälkeen. Se voi myös tunnistaa isän ja muita henkilöitä, jotka ovat puhuneet tai laulaneet sille. Jos teillä on jokin erityinen laulu tai pieni tarina, jota olette kertoneet sikiölle useita kertoja raskauden aikana, lapsi on todennäköisesti tottunut kuulemaan sen ja rauhoittuu myös syntymän jälkeen kuullessaan sen. Kannattaa siis alkaa nyt harjoitella kehtolaulua, jota voitte laulaa kun lapsi on syntynyt!
Kutinaa voi esiintyä, erityisesti vatsalla kun iho venyy. Hiero rasvaista voidetta kutisevalle iholle. Se vilkastuttaa verenkiertoa ja lieventää vaivoja. Sopivan voiteen löytämiseksi voit kysyä neuvoa apteekista. Käytä mieluiten väljiä puuvillavaatteita ja käytä kohtuudella pesupulveria ja huuhteluainetta.

Tästä viikosta eteenpäin hän kuulee meidät.

875 grammaa - pienten asialla

Jos et ole vielä kuullut mahtavasta, kerrassaan koskettavasta ja inspiroivasta 875 grammaa Facebook-sivusta, niin suosittelen tutustumaan ja lahjoittamaan.

Lyhyesti: sivuston on perustanut isä, jonka tyttö syntyi 21.3.2013 875 gramman painoisena. Sivuilla seurataan pienen tytön matkaa keskoskaapissa ja lukuisat seuraajat ovat jakaneet sivulla omia kuviaan ja tarinoitaan varhain syntyneistä pienokaisista.

Sivun tarinoita ja tytön matkaa seuraan herkistyen ja mielenkiinnolla - kuten varmaan muutkin 75 556 seuraajaa!! Huikeeta.

Sivuston ja sen suosion pohjalta eilen aloitettu hyväntekeväisyyskampanja pyrkii keräämään varoja uusien keskoskaappien hankkimiseksi yhdessä Lastenklinikoiden Kummien kanssa.

SOME-aikakauden parhaimmistoa.


Joku päivä apua saattaa tarvita myös oma lapsi. 

Niin. Vielä kuukausi siihen, että oma pieni olisi näin iso ja sillä olisi edes mahdollisuudet selvitä ennenaikaisesta ulostulosta. lapsi.





Kolmas neuvolakäynti ja pari hankintaa

Tänään oli taas neuvola, jo kolmas sellainen. Mukava ja rauhallinen neuvolatätimme sai mieheni lähes nukahtamaan... :D

Ensi kerran oli virtsan proteiinit koholla ja sain lähetteen labraan. Toisen labra-aamun seuraavan kuukauden sisällä saan viettää sokerirasituksen parissa, nam! En usko kummassakaan arvossa mitään poikkeavaa olevan, kunhan nyt tarkastetaan varmuuden vuoksi. Hyvähän se onkin.

Rautalisän syöntiä jatketaan, ei ollut arvo noussut juurikaan, vaikka olen syönyt rautalisää reilun kuukauden ajan. Ilmeisesti painoon oli tullut ne rautalisät, kun se käyrä oli nousussa. Ihan normirajoissa, mutta omaan korvaan kuulostaa paljolta, jos lisäkilojen määrä alkaa lähennellä kuutta tässä vaiheessa.

Ensimmäistä kertaa mitattu sf oli 20 ja tytön sydän jumputti jälleen siellä 155/160 välimaastossa. Sain raskaustodistuksen! Nyt voin hakea äitiyspakkausta ja muitakin KELA-tukia. Huikeata! Labroja lukuun ottamatta seuraavaksi raskautta seuraillaankin vasta kuukauden päästä neuvolalääkärillä ja siitä pari viikkoa, niin taas neuvolassa.

Emme ole vielä laittaneet "isoa vaihdetta silmään" mitä tulee tytön tarvikkeisiin ja varusteisiin. Tuntuu edelleen liian aikaiselta. Teen suunnitelmia ja tutkiskelen vahtoehtoja, mutta että lähtisin vielä oikein ostamaan jotain isompaa, niin ei vielä.. Toukokuulla jos tilaisi vaunut, niiden toimitusaika melko pitkä, mutta muuten tässä pikkuhiljaa tutkailen tuttujen varastoja, kirpputoreja ja vauvatarvikekauppoja.

Tässä muutamia vaatteita, joiden lisäksi meillä on itkuhälytin ja kantoliinoja. Varauksessa ystäviltä muutama muukin juttu, kuten hankinnat-sivu kertoo.

Pari talvipukua 62 ja 68 - käytettyjä

Muutama body kirpparilta

Parit pöksyt ja potkarit kirpparilta

Ensihankinnat tammikuussa Tukholmasta <3

Reiman Outletista pari tyttömäistä ulkoilu/lämpöpukua

Reiman Outletista parit perusvaatteet




Raskaus tähän asti

Yleisesti voisin sanoa päässeeni helpolla, sillä en ole viettänyt yhtään päivää vessanpönttöä halaillen, selkäkivuissa sängyssä kierien tai mitään mutta todella lamaannuttavaa. Olen kuitenkin saanut kokea jo yhtä ja toista pienempää vaivaa.. Enköhän saa vielä osani myös niistä suuremmistakin, mitä lähemmäs heinä-elokuuta mennään.

Alkuaika, viikot 5-10

Kuvotus ja ällötys. Kolmen, neljän viikon ajan minulla oli lähes päivittäin kuvottava olo (tosin tajusin tämän vasta jälkikäteen) Itsenäisyyspäivän vietin sängyssä kuin olisin vatsataudista kärsinyt, mutta silloinkin lähdin illalliselle vichy kainalossa ja olo siitä pikkuhiljaa koheni.

Yritin helpottaa oloa syömällä ja napostelemalla koko ajan jotain pientä, kuten mandariinia, omenaa ym. ja jätin hetkeksi kahvin juonnit sikseen. En kokenut tämän helpottavan oloani lainkaan. Yhä useampi ilta meni sohvalla lepäillessä eli taisin olla myös aika väsynyt.

Mitä muuta? Ajelin -20c pakkasessa auton ikkunat sepposen selällään, kun kuumotti kovin. Kaupassa kiersin homejuustohyllyt kaukaa. Tunteet (etenkin vihan, surun ja liikutuksen) kiihtyivät nollasta sataan sekunnin sadasosissa. En ollut kovin miellyttävä kollega tahi vaimo.

Mutta siinäpä ne suurimmat oireilut olivatkin. Muistaakseni ;)

Nyt, viikoilla 17-22

Selkä-, niska-, lantio- ja nivusseutujen vaivat ovat tulleet osaksi viikkojani. Edelleen on päiviä milloin ei mitään paikkaa ei kolota, mutta yhä useammin selkää vääntää, nivuset ovat arat ja hellät ja/tai lantionseudulla polttelee.

Apua kolotteluihin saan viikoittaisesta mammajoogasta, lämmitettävästä kauratyynystä, käynneistä urheiluhierojalla sekä tukivyöstä. Töissä istun osan päivää satulatuolilla, jos se hieman säästäisi väsyvää selkääni. Muutaman kerran tarttunut panadoliin pää- tai selkäkipujen takia, mutta suuremmilta sairasteluilta välttynyt täysin.

Lisäksi tytöstä, joka ei osaa röyhtäillä on tullut kokopäiväinen kurnuttelija. Niin, ällöttävää. Närästys vaivasi ikävästi jo alkuraskaudessa, nyttemmin hieman helpottanut, mutta on edelleen päivittäistä. Töissä mietin, että kuuluukohan kurnutukseni lähimpänä istuvan työkaverin korvaan. Niin äänekkäiltä ne tuntuvat.

Summa summarum. Useimmiten tunnen oloni hyvinvoivaksi ja energiseksi. Niin usein, että odotus on kaikin puolin ollut nautinnollista aikaa ja siksi en pienistä valita tai edes mainitse kun niistä minulta kysytään. Paitsi ehkä miehelleni. Toivottavasti sama meno jatkuu, mitä pidemmälle odotus etenee.

Pääsiäiskeleistä nautiskellen.