Parhaat hetket 2013 - Räiskyvää uutta vuotta lukijoilleni!

Tallinnasta selvitty - reissu oli erittäin onnistunut. Siitä enemmän ensi vuoden puolella ;) Hassua sanoa noin. Pari seuraavaa päivää pitää kiirettä, niin tulin vaan kirjoittamaan uudenvuodentoivotukset Teille lukijoilleni. Suuntaamme heti uudenvuodenpäivänä kohti Savoa ja palaamme sieltä torstaina. Sitten enemmän Tallinnan reissusta ja kuulumisia. Tänään suuntaamme ystävien luo lapsiystävälliseen illanviettoon - luvassa ainakin hodareita ja raketteja.
***
Ei löydy sanoja kuvaamaan mennyttä vuotta, joten mitä voi odottaa tulevalta? Vuosi 2013 on antanut minulle kaiken toivomani ja elämästäni puuttuneen. Vuosi 2014 ja sitä seuraavat tulevat antamaan ikimuistoisia hetkiä rakkaan Mieheni kanssa pienen E:n kehitystä seuraten. Olen onnellisin ja kiitollisin tästä vuodesta. Uudelle vuodelle en aseta odotuksia, vaan pyrin elämään päivä kerrallaan ja nauttimaan joka hetkestä. Vuosi 2014 tulee näillä näkymin olemaan viimeinen vuoteni kotona E:n kanssa touhuten. Aika juoksee.

Palataan vielä hetkeksi vuoden 2013 tunnelmiin.

Talvella raskaus oli aluillaan ja hiihdin pitkälle kevääseen hyvällä sykkeellä. Mäenlaskussakin tuli käytyä vuosien tauon jälkeen. Tulisipa jo lunta!!




Vapun aikaan raskaus näkyi jo, olinhan silloin viikoilla 24+. Tämän vappukuvan myötä osa tutuista arvasi minun olevan raskaana...


Kuva toukokuiselta Torremolinoksen reissulta sen viimein kaikille paljasti <3


Kesää meidän perheessä vietettiin ensimmäistä kertaa oman veneen parissa - ja sekös oli mukavaa. Sitä mukaa kun ruhostani muotoitui valaan tapainen, oli veneily aina vain mukavampi tapa viilentyä, kun meitä helteillä "kiusattiin". Tall Ships Race -tapahtuma oli yksi kesän huipuista - mahtava tunnelma.




Ei ole epäilystäkään vuoden kohokohdasta - 18.8.2013 klo 18.26 tämä pieni rakas meille syntyi <3 Sen jälkeen kaikki muuttui ja meni uusiksi. Nämä reilut neljä kuukautta äitinä ovat opettaneet minulle itsestäni enemmän kuin mikään aiemmin. Pientä vauvaa hoitaessa tunteet ovat koko ajan potenssiin sata. Oman riittämättömyyden tunteen ja jaksamisen kanssa on tekemistä jatkossakin, mutta pääsääntöisesti olen löytänyt balanssin äitinä olemiseen. En hätkähdä pienistä ja osaan ottaa rennosti - koko ajan rennommin mitä isompi E on. Sellaista rakkautta, iloa ja onnea, jota saan päivittäin kokea en vaihtaisi mihinkään. Pienen ihmisen hymy ja nauru sulattaa sydämen ja saa ilonkyyneleet silmiini kerta toisensa jälkeen.



Kuva: Milka Alanen / Vauva


Täällä poksautetaan tänään kuohuvat ja nostetaan malja menneelle ja tulevalle vuodelle! Ihanaa vuodenvaihdetta rakkaat lukijani - juhlikaa ja nauttikaa. Huomenna startataan uusi vuosi blogin ensimmäisellä kilpailulla ;)




Mahtavaa vuoden viimeistä päivää, SS

Minilomalle Tallinnaan

Huomenna kukonlaulun aikaan (7.30) suuntaamme kohti Tallinnaa koko perheen voimin. Olemme varanneet Tallink Starilta menomatkalle aamupalabuffetin, jos matka sujuisi siten mukavasti. Edellinen reissu Tallinnaan oli kesällä, kun 35 raskausviikkoa oli täynnä ja olot sen mukaiset. Kesäkuumalla vaapuin valaan lailla lyhyet kävelymatkat ja pidemmät mentiin taksilla. Otettiinpa kyyti satamaan nuorelta riksapojaltakin. Nyt ihan eri meiningeissä - ensimmäistä kertaa E:n kanssa yön yli reissuun. Ilmassa on enemmän innostusta kuin jännitystä.

Yritän kuumeisesti miettiä, mitä kaikkea tarvitsemme mukaan, mutta muuten reissu sujunee omalla painollaan. Tarvitsemme mukaan ainakin (tulemme ti klo 16 takaisin): 4 vaatekertaa, yöpuku, uimavermeet, oma pyyhe, viltti, jokunen helistin, Baby Björnin kantoreppu, vaippoja 20kpl, rasvaa, kosteusliinoja yms. Mitä muuta?

Varasimme perushuonetta hieman suuremman Double de lux -huoneen satamassa sijaitsevasta Tallink Conference&Spa -hotellista. Olimme samassa hotellissa kesällä eli hotelli on erittäin hyväksi havaittu. Huoneet ovat siistit ja mukavat, allasosasto saunoineen todella kiva ja aamiainen perfetto! Hotellin yhteydessä on tietysti myös kauneussalonki, jonka palveluja käytin viimeksi. Nyt vielä harkinnassa kävisinkö ehkä hieronnassa ja lakkauttamassa kynnet.





Ohjelmassa meillä on pulikointia altaassa, nukkumista, alennusmyyntiin koluamista ja syöpöttelyä. Kirjoittelen sitten reissun jälkeen, miten meillä meni. Ainoa jännitysmomentti on huomisaamun herääminen, joka tapahtuu kuuden aikaan. APUA.

Nautitaan vuoden viimeisistä päivistä, SS


Neiti E:n ensimmäinen joulu

Takana on ensimmäinen joulu kolmihenkisenä perheenä. Vietimme mukavan joulun, aika perinteisen, mutta nyt mukana oli yksi osallistuja enemmän - meidän E. Huomasin, että olen vuosi vuodelta vähemmän jouluruokien ystävä. Onneksi niitä syötiin vain aattona ja muina päivinä mahat täytettiin perusruoilla.


***
Jouluaattoon tässä perheessä herättiin poikkeuksellisen hyvien yöunien jälkeen suhteellisen pirteinä. Olin mennyt nukkumaan työ/lastenhuoneeseen ja miehen kanssa sovittu hänen hoitavan ensimmäisen yösyötön pumppaamallani maidolla. Ensimmäinen herätys syöntiin tuli vasta klo 02!! Kun nukkumaan E meni  yhdeksältä. Heräsin neljältä ihmettelemään, miten minua ei olla vielä haettu syöttöpuuhiin ja sitten en enää saanutkaan unta autuaassa yksiössäni, vaan kipitin tyyny kainalossa makkariin, jossa tuhistiin täysin unten mailla.

E heräsi vasta viideltä toiseen syöttöön. Uskomatonta! Valaa uskoa, että ei niitä yösyöttöjä ainakaan nälän takia tarvita kahden tunnin välein, taidetaan vaan äidin hoitaessa olla niin maidon perään. No seuraava yö menikin taas vanhalla kaavalla, 3-4 herätystä ja kahden tunnin valvominen välissä. Mutta mitä parhain joululahja E:ltä <3



Aattoa vietimme pitkälle iltapäivään kotosalla kolmisin. Saunoen, syöden riisipuuroa (soijamaidolla tuli ihan hyvää) ja availlen paketteja. Voitte arvata kuka sai isoimman kasan paketteja.. E sai toinen toistaan kivempia lahjoja. Lahjoissa oli huomioitu tulevat syöttöhetket, kylpytouhut, leikit ja lukemiset sekä typyn kasvaminen. Vaatteita tuli mukavasti, suurin osa meidän hankkimia KappAhlista ja Nextiltä - nyt on pari sellaista prinsessavaatetta ja tyttöjuttua, että huh. Ja minä kun luulin, etten sille tielle lähde, mutta toisin kävi.. :) Nextillä on muuten kivoja ja vinkeitä vaatteita kaikenikäisille lapsille. Sieltä löytyi joulupakettiin kiva tunika kummitytöllemme.



E sai kestäviä ja laadukkaita puuleluja mm. Brion junaradan ensisetin, pikkuserkun itse tekemän superhienon puukäärmeen, puisen delfiinin ja palikat omalla nimellään kaiverrettuina sekä puisen värikkään kirjan taaperoystävältään. Perheeseen tuli myös ensimmäiset lelut, joista lähtee ääntä - vielä ei ole mennyt hermot. Niistä E kiinnostunee enemmän kunhan ikää tulee pari kuukautta enemmän. Ihania lahjoja kaikkiaan, eikä mitään höpötihömppää, kiitos <3


Äiti sai kuin saikin timanttia sormeen ;) Sormukseen oli kaiverrettu E:n nimi. Paketeista paljastui myös kirjoja ja kulttuuria. Mieheltä saatu kirja sisältää lukuaikaa sille. Hyvin ajateltu. Erittäin tervetulleet ja ihanat lahjat, kiitos. Mies sai toivomiaan pilkkimisvälineitä, joilla pääsee lajia harrastamaan jahka tänne etelään saadaan jäät.

Arvatkaapa mikä oli E:n suosikki kaikista paketeista? No lahjanauha tietenkin :) Hän hypisteli ja tunki sitä suuhun minkä ehti. Hassu.



Aattona piipahdimme Hietaniemen hautausmaalla, vaikka keli olikin kurja vesisateen vuoksi. Porukkaa oli paljon liikkeellä, ettei keli tainnut muitakaan haitata. Sieltä siirryimmekin anoppilan joulupöytään, jossa seuraan liittyi miehen sisko perheineen. Muuten aattoilta sujui mukavasti, mutta huomasimme jälleen, että E ei vaan viihdy ja alkaa väsykitistä, kun hälyä ja meininkiä on enemmän. Nähty niin moneen kertaan. Sitten mennään yliväsymyksen puolelle ja mikään ei ole enää hyvin. No lopulta saimme kuin saimme hänet unten maille, mutta olisi vaan pitänyt saada aiemmin, niin ilta olisi ollut mieluisampi kaikille. Ei oikein itse pysty rentoutumaan, kun toisella on huono olla. Olimme melko aikaisin takaisin kotona, joten sinällään ita- ja yökuviot sujuivat totutusti.



Joulupäivänä vietimme taas osan päivää kotona, kun mies oli töissä. Äitini tuli joululounaalle ja herkuttelemaan viime tipassa vääntämääni taatelikakkua. Kakku oli NAM, mutta ensi vuonna laitan siihen vielä enemmän taateleita, niin maku on voimakkaampi. Joulupäivän illaksi suuntasimme serkkuni luokse Käpylään, jossa söimme, juorusimme ja vaihdoimme lahjoja. Oikein mukava ilta sekin.

***

Ensi vuonna taidamme viettää aaton kotona omia jouluperinteitä luoden. Kutsumme mukaan läheisiä, joita joulunvietto Espoossa kiinnostaa ja panostamme tunnelmaan ja pöydän antimiin. Joulupukkiakin paikalle toivotaan. Samoin hyvää mieltä, rentoa yhdessäoloa pelaten, leikkien ja keskustellen. Ei televisiota tai elokuvien tuijottamista, tilalle lepoa ja seurustelua.

Jee, tänään alkoi miehen viikon isyysvapaa = äidin loma!!

SS


Tonttu tomeran joulutoivotus

Rauhallista ja nautinnollista joulunaikaa rakkaat lukijani ja tuttuni siellä ruudun toisella puolella<3 Blogin puolella luvassa pari hiljasempaa päivää, kun aika pyhitetään läheisten kanssa yhdessäololle, herkuttelulle isolla H:lla, rentoutumiselle ja lepäämiselle - suklaiden popsimiselle. NAM!


Ihanaa joulua toivottavat,
SS, Neiti E ja Mies ;)

Kodin jouluvalmistelut & kuulumisia

Enää kaksi yötä jouluaattoon ja tämä perhe alkaa olla kaikin puolin valmis joulunviettoon. Viime päivät on nähty ystäviä, kiikutettu lahjoja, siivottu koti joulukuntoon ja verhottu joulukuusi koristeisiin.

Tämä aamu aloitettiin riisipuuron äärellä E:n kummien ja heidän tyttärensä kanssa. Huomenna näemme vielä yhtä kummia ja sitten onkin kaikille toivoteltu joulut ja annettu pienet paketit E:ltä. Tänä vuonna turvauduin kummien lahjoissa kaupan antimiin, mutta ehkä ensi vuonna teen tai teemme jotain itse. Minusta on kiva, että E muistaa kummejaan siinä missä kummit häntä. Kummeus on ihanteellisimmillaan molemminpuolista muistamista ja toisen elämässä mukanaoloa.

Ensi vuonna sitten oikea kuusi tuomaan tuoksua ja tunnelmaa kotiin!

Soseilut ovat jatkuneet bataatilla ja tänään perunalla. E on syönyt neljänä päivänä bataattia noin yhden teelusikallisen kerrallaan. Olen jatkanut sosetta äidinmaidolla, mutta ei vaan maistu enempää. Hän todella ilmaisee milloin tulee stoppi, sillä kun aloitetaan syöntiä suu aukeaa aina lusikan lähestyessä ja sitten kurtistellaan, ihmetellään tai hymyillään samalla kun maistellaan. Näin sujuu ehkä 8 lusikallista, joissa pieni nokare kussakin ja puolet tulee aina ulos. Sitten kun alkaa tympiä, suu ei enää aukeakaan. Ei sitten millään. Hän alkaa katsoa toiseen suuntaan ja pitää suun visusti kiinni. Tämän jälkeen vatsa täytetään rinnalla. Peruna toi poikkeuksen - koko annos (pari teelusikallista sekoitettuna äidinmaitoon) upposi tyttöön. Katsotaan nyt miten vatsa reagoi perunaan. Bataatin aikaan suurempia ongelmia ei ilmennyt.


Eilen kävimme kummitädin luona leipomassa pipareita. En muista milloin viimeksi olen pipareita tehnyt, sillä olen enmmän torttujen ystävä. Eikä näistäkään mitään suussa sulavia tullut, kun turvauduimme valmistaikinaan. Ehkä tästä tulee uusi perinne E:lle, että piparit tehdään kummitadin luona - ensi vuonna jo omin kätösin <3

Seuraavien päivien ohjelmassa on haudoilla käyntiä, rauhoittumista, läheisten näkemistä ja syömistä isolla S:llä. Jouluhan se on sitä aikaa kun on ähky aamusta iltaan - yritän välttää - mutta aina pöydät notkuvat ja kaikkea pitää maistaa :)

Alkaako muilla olla jouluvalmistelut valmiit vai pukkaako viimeisten päivien stressiä?

Iloa päivään, eikä anneta vesisateen latistaa tunnelmaa, SS

DIY Tuttinauhat

Jep jep, nyt on luvassa jotain mitä en ikimaailmassa uskonut tänne kirjoittavani, saati käyttäväni blogissa sanaa DIY (Do It Yourself). En nimittäin ole millään tasolla näppärä käsistäni, kiinnostunut käsitöistä ja kouluaikaan minut heitettiin ulos käsityötunneilta, kun aika meni pelleilyyn eikä säärystimien kutomiseen. Tein yhtä säärystintä puolisen vuotta, kun toiset olivat jo siirtyneet villapuserojen tekoon.

Mutta blogimaailma ja äitiys saavat ihmeasioita aikaan. Kesäiset leivontasessiot yllättivät lähipiirini, niin saati tämä tuttinauhojen vääntö. Näin ensimmäistä kertaa ihania itse tehtyjä tuttinauhoja Remonttihiiren blogissa, jolloin mietin että onpa kivoja, mutta kuinka joku jaksaa :) No meillä oli tuttinauha kateissa reilun viikon verran (löytyi lopulta harvemmin käytetystä toppapuvusta..) ja viime viikon lopulla näin taas jossain blogissa samaisia itse tehtyjä ihanuuksia. Otolliseen aikaan siis. Huomasin muuten juuri, että olin sitten valinnut ihan samoja kuoseja Remottihiiren kanssa.



Ei muuta kuin klik Punahilkan nappikauppaan ja tarvikkeiden tilaus. Eilen väänsin ja väkersin yhteensä kahdeksan nauhaa, joita ajattelin antaa tuttujen vauvoille lahjaksi. E:lle tietenkin jätän yhden jokaista kuosia, niin voi sitten valita sopivan vaikka vaatteiden mukaan ;) No voi ainakin vaihdella tai jos yksi häviää, niin ei olla pulassa. Tämä oli todella iisi proggis, kun ensin muistelin miten ompelukonetta käytetään (edellisestä käyttökerrasta on vuosia).



If I can do it, anyone can ;), SS

Neiti E 4kk & neuvolalääkäri

Tänään vauvamme täyttää neljä kuukautta <3 Hän kasvaa silmissä ja tuntuu oppivan uusia taitoja hirmu vauhdilla. Erityisen iloinen olen värikkäästä äänenkäytöstä, jota saamme kuunnella päivästä ja yöstä toiseen. Siinä sydän heltyy ja hymy nousee korviin, kun toinen kurnuttaa vieressä.

Eilinen lääkärineuvola sujui lopulta ihan mukavissa merkeissä. Alkuharmituksen aiheutti se ettemme päässeet tapaamaan maailman parasta, omaa neuvolatätiämme. (Jokainen hänen asiakkaansa kehuu hänet maasta taivaisiin) Jätimme joulukortin sitten toiselle neuvolatädille eteenpäin toimitettavaksi. E jatkaa kasvua tasaiseen tahtiin omalla käyrällään - paino 5630g (5065g), pituus 59cm (56,7cm) ja pää 42 (41). Neuvolalääkärin sanoin suloinen tarkkaavainen tyttö, kehittyy ikätasonsa mukaisesti. Allt bra.

Me vanhemmat, neuvolalääkäri ja Pikkujätin lääkäri olimme kaikki yhtä mieltä, että soseiden kimppuun käy! Sovimme aloittavamme soseet nyt neljän kuukauden iässä. Kaikilla ajatuksena vatsan toiminnan tasapainoittaminen ja meillä yöunien piteneminen. Tänään kotiutimme kaupasta bataattia, valmistin sen ja eikun kokeilemaan. Sain yhdestä bataatista hirmu määrän annoksia pakkaseen, josta sitten sulatellaan tarpeen mukaan. Nyt kokeillaan nelisen päivää tätä makua ja sitten siirrytään seuraavaan. Jännää!! Olen tästäkin asiasta enemmän innoissani kuin E ;) Kuinka teillä on soseilut aloitettu? Millä syklillä uusia makuja? Milloin sosemäärä on alkanut kasvaa, jos alkuun lusikallinen tai pari päivässä? Hedelmiä, kasviksia ja marjojako alkuun?

 
Bataattia bataattia poskeen - first time!
Maitoallergiakeskustelu johti siihen, että jatkan maidotonta ruokavaliota ja koitamme kotialtistusta uudelleen noin kahden kuukauden päästä. Kiirettä sairaalassa tehtäviin altistuksiin ei vielä ole, kun sanoin että imetys jatkuu ja on ihan ok olla maidoton. Jos parin kuukauden päästä E:llä vielä esiintyy oireita, maha ärtyy maitotuotteista, niin saamme lähetteen sairaalassa rehtäviin allergiatesteihin.

Koomisin hetki oli kun lääkäri testasi E:n kuuloa ja tarkkaavaisuutta viemällä kädessä olevaa helistintä ylös, alas, sivulle, selän taakse jne., niin E tuijotti vaan lääkäriä ihmetellen silmiin. "Mitä sä oikein yrität hämää siinä?"

Pientä yhteenvetoa neljäkuukautisesta typystä:
- Aloittaa soseilun! Rintamaito edelleen pääravinto
- Bodyt osittain kokoa 62cm, alaosat 56cm
- Ääntely on monipuolistunut - vaihtelee karhumurinasta, narinasta, kovaa ja korkealle kuuluviin kiljahduksiin ja rauhalliseen ähinätuhinaan
- Kaikki mikä liikkuu, mitä liikutetaan kiinnostaa!
- Rallattelu, höpöttely, lorut ja jumppailut on suosikkipuuhaa
- Hoitopöytä on edelleen paras, siinä on niin ihana ja rento kölliä
- Yhä selkeämmin on nähtävissä, että E jännittää ja on varuillaan hälinässä ja tilanteissa missä on paljon ihmisiä
- Oma koti on paras paikka! E on kaikista vapautunein ja onnellisin oman kodin rauhassa, vaikkei täällä mikään luostarihiljaisuus ole, mutta tuttua ja turvallista.
- Osallistuu keskusteluihin aktiivisesti, osaa odottaa omaa vuoroaan keskustelussa
- Liikkuminen on kehittynyt; käännytään vatsalta selälleen, nojaillaan omiin käsiin, potkitaan vimmatusti, köllötellään kyljellään ja huidotaan käsillä kuin heinämies
- Nukutaan noin kolmet päikkärit päivällä joista yhdet ovat pidemmät eli noin 2h
- Yöunille joka ilta samaan aikaan 21.30 (nyt on alettu työstää tämän aikaistamista) nukutaan ensin 3h ja sen jälkeen voi tapahtua mitä vain. Yleensä yhdet kakat valvottaa jonkun tunnin yöstä ja sitten taas nukutaan 2-3 tuntia tyytyväisenä.

Perusilmeet, kun leluja heilutellaan kasvojen yläpuolella :)

Seuraavaksi sitten tammikuun loppupuolella 5kk-neuvolaan ottamaan rokotteita. Nyt ne onneksi ahdistaa vähemmän, kun viimeksi niistä ei seurannutkaan katastrofia, vaan päästiin aika vähällä.

Täällä pukkaa joulustressiä, mites siellä? Yhtä ja toista vielä tekemättä ja mies menossa iltavuoroihin pe-su...

Enää kuusi yötä jouluun, SS

Voihan vatsa! - syyllinen löytynyt?

Kuluneet neljä kuukautta on ollut perheessämme enemmän tai vähemmän vatsavaivojen kiusaama. E on ensiviikoista alkaen kärsinyt ilmavaivoista ja osoittautunut erittäin herkkävatsaiseksi. Blogissa olen aiheesta kirjoittanut lukuisia kertoja ja saanut tätä kautta kokeilemisen arvoisia vinkkejä niiden helpottamiseksi.

Ainakin täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä on vatsaongelmia vatvottu. Neljässä kuukaudessa on ehditty kokeilla yhtä ja toista konstia vaivojen helpottamiseen:

- D-tippojen vaihtaminen ja pois jättäminen
- Maitohappobakteerit ja lopulta niiden pois jättäminen  ---> tällä hetkellä Gefilus, josssa maitohappo ja D
- Disflatyl-tipat (ei vaikutusta, joten Cuplaton jäi kokeilematta)
- Ruokavaliostani karsittiin aluksi: kahvi minimiin, paprika, sipuli, valkosipuli, tuliset mausteet, ruisleipä, omena
- Hieronta, pepun taputtelu, heijaaminen, vatsallaan ja pystyssä kuljettaminen/nukuttaminen
- Vyöhyketerapia (ei tästäkään tainnut olla apua)
- Hiivavalmiste ripulin hoitoon lääkärin suosituksesta 
- Piparminttutee
- Kananmunattomuus ja maidottomuus

Syyllistä on siis metsästetty kissoin ja koirin. Imettäminen on välillä tuottanut suurta tuskaa, kun on koko ajan tuntunut siltä, että minä E:n kivut maidollani aiheutan. 

Kananmunaton-maidoton -dieettini on kestänyt kolmisen viikkoa ja viime viikolla aloin kokeilla maitotuotteiden palauttamista ruokavaliooni. Alkuviikosta keitetty kananmuna - ei vaikutusta. Tiistaina maukas lounassalaatti fetajuustolla ihanan KK:n luona ja E:llä oli iltapäivän aikana pientä kipuitkua. Ajattelin, ettei kyllä voi johtua viidestä fetapalasesta. Perjantaina kahvin sekaan maitoa ja pari juustosiivua leivälle. Illalla nukkumaan mennessä kipuitkua pitkän kaavan kautta. Alamme epäillä, että johtuisikohan maitotuotteista. Lauantaina aamupuuro miehen käyttämään laktoosittomaan maitoon, päivällä kahvin seassa maitoa. Alkuillasta selkeää tyytymättömyyttä, illalla E:n kummitädillä kyläillessä selkeää kipuhuutoitkua puolisen tuntia, joka jatkui kotona vielä pitkän tovin. Johtopäätös: jonkin asteinen maitoallergia tai herkkyys maitotuotteille.

Alproa maitotuotteiden tilalle jatkossa. Kuva: Alpro

Huomenna vuorossa 4kk-neuvolalääkärikäynti, jossa täytyy keskustella lääkärin kanssa mihin tämä vaikuttaa. Milloin altistusta kokeillaan uudelleen, miten käy mahdollisen korvikeruokinnan ja onko tarpeen tehdä oikea altistustesti lääkärissä. Mutta lopultakin tiedämme kipujen aiheuttajan! ( ainakin suurimpien kipujen ) Olin epäuskoinen allergioihin suhteen, kun kerta mitään iho-oireilua ei ole ollut, mutta eihän kaikilla olekaan. Toivottavasti maidolle herkistyminen on ohimenevää ja lievä lajiaan. Vähän epäilen, jos oireet alkoivat muutamasta fetapalasta..

Nyt on kuitenkin hieman helpompi olla, kun tietää mitä kannattaa vältellä :) Onko täällä muita maidolla herkistyneiden lasten äitejä? Menikö vauva-ajan allergia pian ohitse, jouduitteko altistukseen erityiskorvikkeita varten? 

Enää viikko jouluun!! SS




Ne joulukortit..

Lähetimme kuin lähetimme tänä vuonna sukulaisille ja ystäville joulukortit, joissa tonttu tomeran roolissa on kukas muu kuin E. Tämä ei sinällään ole mikään uutinen, sillä monihan näin tekeekin, mutta ottaen huomioon lapsettomuustaustamme ja vuodet, jolloin mm. lapsen kuvalla varustetut joulukortit aiheuttivat kipua ja surua ilon sijaan. Myös kateutta.

Olen joskus vannonut, etten omien lasteni kuvia kortteihin ikuista - jos niin onnekas olen, että lapsia saan - mutta näin tämä päätös tuli pyörrettyä lapsen saatuani. Lipsun koko ajan kauemmas lapsettomuusajan ajatuksistasni, mikä taitaa olla lapsen saatua melko normaali siirtymä. Uskon, että tänä vuonna korttien vastaanottajien joukossa on sellaisia, jotka toivovat lasta. Toivon, että he eivät pahastu kortistamme, sillä meidän ei ole tarkoitus loukata tai satuttaa ketään.

Miksi sitten lähetimme joulukortit lapsemme kuvalla? Yksi vaihtoehtohan olisi ollut lähettää kuvakortteja ja jotain perusjoulukortteja. Mutta me halusimme joka tapauksessa lähettää kortit E:n kuvalla sukulaisille ja kummeille. Ehkä siksi, että vielä enemmän olisin lapsettomuusaikana loukkaantunut erityiskohtelusta. Eli että joku olisi lähettänyt meille kuvan joulupukista poroineen, mutta muille kuvakortin lapsestaan. Sillä vaikka se aina kirpaisikin ja muistutti kovasti kaipaamasta omasta lapsesta, niin on ne kortit kuitenkin aika suloisia. Minulle oli muutenkin tuohon aikaan hyvin tärkeää, ettei minua kohdeltu mitenkään erityisesti tämän kipeän aiheen äärellä. Kaikki ei tietenkään ajattele samoin.

Katsotaan nyt tuleeko tästä perinnettä, mutta ainakin nyt ensimmäisen joulun alla päädyimme tähän ratkaisuun. Korteista tuli syötävän suloisia, kun tuo tonttu sellainen on <3 Jaan kuvan täällä sitten lähempänä joulua.

Oma lapsi joulukortissa - ehdoton nou nou vai ilman muuta?

Leppoisaa sunnuntaita, SS

Asukaspuiston vauva-aamu & jymy-yllätys!

Tänään viimein oltiin niin aikaisin (klo 8) hereillä, että lähdimme kymmeneksi läheisen asukaspuiston vauva-aamuun. Olen tätä suunnitellut jo pitkään, mutta aina lämmin sänky ja vetkuttelu ovat vieneet voiton. Asukaspuistossa on torstaisin vauva-aamu, johon sisältyy laulua, loruttelua ja yhdessäoloa. Nyt joulun alla ei vauva-aamua ohjelmineen ollutkaan, vaan jouluista askartelua.

Tilat olivat erittäin viiihtyisät, ohjaajat mukavia ja paikalle saapui pari muutakin pientä vauvaa äiteineen. E ja uudet kaverit (Elliot 2kk ja Leevi 3kk) kävivät kaikki pötkölleen kivalle automatolle. Oikein mukava oli turista äitien kansssa, niin mukava, että ajatus ei ehtinyt mukaan, kun E pyörähti yhtäkkiä vatsalta selälleen! Toinen äideistä kommentoi, että jopas teillä käännytään hienosti. Minä siihen: "Tämä oli ensimmäinen kerta!" Ja siitäkös riemu repesi. E uudellen mahalteen ja kyllä, siitä hän heti pötkähti selälleen. Historiallinen päivä ikuistettiin heti vauvakirjaan kotiin saavuttuamme. Nyt hän kääntyy koko ajan kun vatsalle laitetaan ja on itsekin ihmeissään siitä <3 Hassu pieni.

Aamupäivä hurahti asukaspuistossa todella vauhdilla ja meillä oli niin kivaa, että aiomme jatkossa taapertaa sinne joka torstai. Asukaspuistossamme järjestetään keskiviikkoaamuisin MLL:n perhekahvila edullisina aamupaloineen. Pitää reipastua ja kokeilla sitäkin. Millaisia kokemuksia teillä muilla on MLL:n perhekahviloista ja/tai asukaspuistotoiminnasta? Meistä tuli faneja :)

Vaikka olen kooltani pieni, olen taidoilta iso ;)


Viikonloppu on jo ovella, SS

Vink, vink! Life & Decorating -blogissa on meneillään huippuarvonta, jossa voi voittaa tunnin valokuvausta valitsemallaan teemalla. Valokuvaus voi olla studiossa tai miljöössä esim. lapsikuvaus, perhekuvaus, raskauskuvaus jne. Suosittelen osallistumaan, klik*!

Menovinkki: Joulukonsertti Huopalahden kirkossa

Kelien puolesta joulufiilis on vielä kateissa, sillä lumet sulivat pois heti saman illan aikana. Vinkkaankin teille tulevan perjantain 13.12. joulukonsertista tunnelmallisessa Huopalahden kirkossa Helsingissä. Kyseessä on Showkuoro Aventurin jokavuotinen Carol of the Bells -joulukonsertti. Konsertti alkaa klo 19 ja ohjelmassa on niin tuttuja kuin tuntemattomampiakin joululauluja. Lisätietoja Aventurin sivuilta.

Kälyni laulaa kyseisessä kokoonpanossa ja voin lämpimästi suositella kyseistä konserttia. Toissa vuonna olimme samaisessa kirkossa ja siellä jos jossain on tunnelmaa. Erittäin lämmin ja tiivis tunnelma kauniissa puitteissa. Eivätkä laulut ja laulajat jää yhtään puitteita huonommiksi. Viime vuonna olimme vastaavassa konsertissa Paavalin kirkossa, joka on muuten vihkikirkkomme, niin tunnelmassa ei ehkä päästy ihan samalla tasolle kuin pienessä ja tiivissä Huopalahdessa.

Joten jos kalenterissa on tilaa perjantaina, niin tässä yksi idea illan ohjelmaksi. Me ainakin suuntaamme tänne koko perheen voimin eli lapset, ne ihan pienetkin, voi hyvin ottaa mukaan. Ehkä nähdään siellä?

Aventur levitti joulumieltä Stockmannilla itsenäisyyspäivän aattona.

Terkuin, SS

Lunta tulvillaan..

..on viimein maa! Tänään saatiin iltapäivällä nauttia oikein kunnon lumipyrystä. Niin ihanaa ja kaunista. Pääsin heti käyttämään eilen hankittua parkatakkiani ja sen supersuojaavaa huppua - toimii.

  
Jouduin ottamaan takin mustana, kun ei punaista ollut saatavilla - tylsää.

Bugaboitakin työnneltiin lumessa tänään ensi kertaa. Hyvin sujui. Huomasin, että heti tulee enemmän vastusta kun on lumi maassa. Kuinkahan raskaaksi työntöhomma muuttuu, kun (jos) maassa on kunnon lumikerros. Lumi tuli tänne niin märkänä, että sadesuojan olisi saanut laittaa vaunuun, mutta sitä ei tullut otettua matkaan.

Tuunasimme vaunuihin heijastintarraa sivuihin ja eteen.

Joulushoppailujen ja takin metsästyksen lomassa sorruin hankkimaan itselleni Tangle Teezerin (TT) ja E:lle suloisen joulupallon joulukuuseen. Jos TT ei ole tuttu, kurkkaa täältä lisätietoja. Ja siis hetkinen, miten tällaista ei ole keksitty aiemmin? Jos sinulla on pitkät hiukset ja kärsit ajoittaisesta takkuilusta, niin tämä on ihan ehdoton hankinta. Hiukset olivat niin sileät ja suorat pienen sukimisen jälkeen.

Baby´s first Christmas 2013 -joulupallo kuusta koristamaan <3

Kiitos kaikille eilisistä soseiluun liittyvistä kommenteista. Näköjään tässäkin, kuten kaikissa muissa vauva-asioissa, joku toimii toisella ja toisella ei. Pitää siis vaan kuunnella omia vaistoja ja seurailla E:n tyytyväisyyttä ja tämän äidin jaksamista ja edetä sen mukaan. Nythän esimerkiksi viime yö oli yhtä juhlaa verrattuna moneen aiempaan. Katsotaan rauhassa - ei ole tarkoitus hätiköidä suuntaan eikä toiseen.

Mitä meille kuuluu?

En ole toviin päivittänyt meidän jokapäiväisiä kuulumisia ja missä mm. masuvaivojen kanssa mennään. Kiirettä tuntuu pitävän näin joulun alla, kun viime viikko meni yhdessä hujauksessa. Mies oli vapailla alkuviikon, jolloin hoidettiin joululahja-asioita, kävin tapaamassa ystäviä ja kerättiin voimia hänen työpäivien varalle. Miehen iltavuoroina, jotka ajoittuivat loppuviikkoon, en juurikaan koneelle ehtinyt. Nyt olin vielä sopinut kaikille päiville treffejä eli päivät menivät todella hujauksessa E:n kanssa kärrytellessä sinne tänne.

Kävimme keskiviikkona viimeisen kerran (ainakin tällä erää) vyöhyketerapiassa ja tällä kertaa hoito sujui itkutta. Liisa-hoitaja tuumailikin, että on kumma jos ei vatsa rauhoitu, kun E on niin tyytyväinen, jäntevä ja hyvinvoiva vauva. Hieronta on ehkä hieman auttanut tai ainakin hierontapäivänä ja seuraavana vatsa on toiminut hyvin. Olemme nyt jatkaneet niin, että iltapuuhien yhteydessä hieromme E:n jalkapohjat ja mahan seudun. 

Iltahieronnat viltillä

Mutta mitä tulee öihimme, niin ne jatkuvat entisellään. Tai lähes. Toisina öinä ähinää (kieriskelypyöriskelytuhinavääntelyä, joka lopulta johtaa itkuun) ei juuri enää ole ja toisina öinä vanhaan malliin herätään tunnin välein. Hyvänä yönä meillä nukutaan ensin 3h, sitten herätään 1-2h välein ja aamulla yksi 1,5h pätkä. Huonompana heräillään nukkumaanmenosta aamuun saakka 40min-1,5h välein. 

Vatsa periaatteessa toimii, mutta ilmaa kertyy edelleen paljon. Olemme jättäneet lääkärin määräämän hiivajauheen pois ja minä jatkan maidoton-kananmunaton -dieettiä. Pikkujätin lääkäri tuumasi, että kiinteisiin 4kk iässä. Alan itsekin taipua siihen, jos se rauhoittaisi vatsaa ja öitämme. Tai edes jompaakumpaa. Sillä en jaksa millään valvoa vielä kahta kuukautta, jotta kuuden kuukauden täysimetys saataisiin täyteen. Eli jos tilanne on reilun viikon kuluttua sama, niin 4kk-neuvolassa alamme suunnitella kiinteiden aloitusta. Milloin teillä on aloitettu kiinteät? Vaikuttiko miten vauvan nukkumisiin, vatsan toimintaan tai päiviin muuten?

Nyt vuorossa talvitakin metsästystä minulle! Kiikarissa superlämmin parkatakki, jolla pärjää talven viimassa ja tarkenee tovin jos toisen seisoskella ulkona. Tällä hetkellä nimittäin kuljen lyhyessä untsikassa, sillä siistimmän polvimittaisen untuvatakkini vetoketju sanoi sopimuksen irti. Tällä hetkellä satelee lunta ja mittari näyttää -7c - talvivermeet saa todella kaiva kaapista tai noutaa kaupasta :)

Kiireetöntä viikkoa (I wish), SS



Polskis!

Eilen oli ensimmäinen vauvauinti. Sitä odotettiin jännittyneen innostuneina tai minä odotin. Kuinka onnistuu pukuhuonehommat, miten saadaan ajoitettua aamun unet ja syönnit, mitä E tykkää uinnista jne. Monta muuttujaa. Uintiaika meillä on 11.15.

E syötettiin klo 10 kotona ja sitten hän otti torkut matkalla. Uimahallissa olimme kimpsuine ja kampsuine puoli tuntia ennen uinnin alkua. Mikä oli ehkä hieman liian aikaisin. Mies otti E:n turvaistuimessa miesten pukuhuoneeseen ja minä suuntasin naisten vastaavaan pikapesulle. Kävi ilmi, että pukuhuoneissa on erittäin vähän tilaa ja niissä asioiminen on työn ja tuskan takana. Mies ja E suoriutuvat kuitenkin ulos pukuhuoneista ja pikku-uimari näytti niin tyytyväiseltä pakkaukselta käärittynä kahteen pyyhkeeseen.

Vauvauinti pidetään muista altaista eristetyssä 32-asteisessa terapia-altaassa. Odottelimme omaa vuoroa altaan reunalla tovin ja E viihtyi hyvin. Kun oma vuoro alkoi, nappasin E:n syliin ja kohti allasta. Vesi tuntui minusta kylmältä, mutta kaipa se lämmintä oli, kun typy ei reagoinut siihen kummemmin - ihmetteli isoin silmin vain. Ja sitä meidän ensimmäinen uintikerta sitten oli, yhtä suurta ihmettelyä. Toinen ohjaaja kävi kanssamme läpi, miten vauvaa pidellään vedessä ja eri asennot, jonka jälkeen tolskasimme omatoimisesti hetken. Tuossa tuokiossa oli mennyt jo 25min, kun toinen ohjaaja tuumasi, että vaikka E vedessä vielä viihtyy, niin kannattaa ehkä lopetella nyt ennen loppupiiiriä. Jää hyvä muisto ensimmäisestä kerrasta ja jo tämä oli vienyt hurjasti voimia, kun kaikki on uutta ja ihmeteltävää riittää.

Tältä näytän hämmästyneenä ;)

Varsin onnistunut ensimmäinen kerta siis. Ja me vanhemmat tykättiin kovasti. Seuraavalla kerralla ollaan viisaampia pukuhuonetoimienkin osalta, kun käyttämässämme uimahallissa on oma ryhmäpukuhuone vauvauintiin tuleville äideille. Sinne siis. Matalalämpöisessä saunassa voi muun muassa imettää heti uinnin jälkeen. Ensi kerralla on tarkoitus testata E:n refleksejä sukellusta silmällä pitäen, jotta kolmannella kerralla mahdollisesti sukelletaan. Apua!

Olemme kuulleet vauvauinnissa käyneiltä ystäviltä, vauvauintiohjaajalta ja infon vetäjältä, kuinka vauvat yleensä nukkuvat erikoispitkät unet heti uinnin jälkeen. Ovat niin väsyneitä kuulemma. Noooh, meillä otettiin minitorkut matkalla kotiin, mutta sitten höpöteltiin pitkät tovit, eikä väsyttänyt yhtään. Piti lopulta nakata tyttö vaunuun ja lähteä ystäville kahvittelemaan, jotta saatiin typy unten maille. Sitten kyllä väsytti kahden tunnin ajan.

Lisää meidän kuulumisia luvassa huomenissa. Nyt joulukoristelujen ja lahjahankintojen pariin.

Leppoisaa sunnuntaita, SS

Joululahjatoiveita äidille & vaimolle

Aiemmin oli puhetta Neiti E:n joululahjoista täällä ja täällä. Nyt olisi sitten minun vuoro :)

Suhtaudun jouluun ja lahjoihin aika lapsenomaisesti edelleen, siinä missä mieheni on sitä mieltä että sovitaan mitä toisillemme annetaan, on minulle taas tärkeää, että joka vuosi on jotain yllätystä luvassa. Mikä idea siinä on, että tietää kaikki lahjansa?! Siinä mielessä lahjaintoiluni omien lahjojen suhteen on muuttunut, että enää ei se määrä vaan laatu. Mielummin yksi suurempi kuin monta pientä.

Kuva: SiluettiSpa

Kirjoitin jääkaapin ovessa olevaan lahjatoivelistaan: timantteja ja hemmottelua! ;) Timanteista mene ja tiedä, mutta hemmottelua ainakin. Mitä tahansa; kasvohoitoa, hierontaa, pedikyyriä, hivelyä tai sivelyä. En varmaan koskaan aiemmin ole osannut arvostaa vastaavaa hemmottelua yhtä paljon kuin nyt alati vähän nukkuneena kotiäitinä. Saan niin paljon energiaa ja voimia pienistä omista menoista, viime ja tällä viikolla mm. hieronnasta ja kampaajakäynnistä. Niitä lisää kiitos.

Kuva: SiluettiSpa

Kotiin eli perheen yhteisiksi lahjoiksi oli/on toiveissa sauvasekoitin ja varsi-imuri pikasiivouksiin. Molemmat silmällä pitäen tulevia soseiluja ja sormisyömisiä. Sauvasekoitin kotiutettiin KodinYkkösen tarjouksesta viime viikolla ja varsi-imuri ei taida löytää tietään pukinkonttiin, vaan metsästämme siitäkin hyvää tarjousta. Olen nimittäin just se tyyppi, joka räjähtäisi jos saisi lahjaksi leivänpaahtimen tms. :) Vempeleet on ihan ok, kunhan ne on osoitettu koko perheelle. Kotiin toivotaan siis arkea ja siisteyttä helpottavia vempaimia.

Kuva: Electrolux

Eniten odotan joululta ja jouluaatolta rauhoittumista ja aikaa perheen ja läheisten kesken. Rentoa yhdessäoloa vailla minuuttiaikataulua. Herkuttelua pitkän kaavan mukaan. Tule joulu jo! 

Millaisia toiveita teillä on pukinkonttiin?

Hyvää itsenäisyyspäivää ja viikonloppua toivottaen, SS

Haaste

Haasteisiin osallistuminen on jäänyt osaltani yhteen ainoaan, joten nyt kun sain Pörrösukalta haasteen päätin siihen tarttua. Aiemmin olen saanut saman haasteen Odotushöyryjen Terhiltä, mutta silloin tuntui ettei aikaa moiseen ollut millään. Sorry..Nyt yritän tähän haasteeseen vastata ja kursia sen kasaan - vaikka sitten useammassa otteessa :)

Haasteen säännöt ovat siis seuraavanlaiset!
1. Kiitä antajaa ja linkkaa bloggaaja, jolta haasteen sait
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle
4. Valitse viisi blogia joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

Kiitos haasteesta Pörrösukka!

Pörrösukan kysymykset ja vastaukseni:
1. Kauanko olet blogannut?
Viime maaliskuusta lähtien, kun 20 raskausviikkoa ja rakenneultra olivat takana päin. Blogien suurkuluttaja olin jo aiemmin.
2. Miksi bloggaat?
Omaksi ja muiden iloksi. Kun tulin raskaaksi vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen tuntui, että  tarvitsin foorumin, jossa purkaa ajatuksia ja tuntemuksia. Samalla toiveissa oli löytää muita samanhenkisiä, ehkä saman kokeneita, ja sitä kautta jakaa kokemuksia. Olin suunnitellut blogin aloittamista pitkään ja päättänyt aloittaa sen kun aloitamme adoptioprosessin. Näin ei tarvitsisi koko ajan olla kertomassa ihmisille missä mennään, vaan blogi voisi olla väylä siihen. Kohtalo päätti toisin ja rakenneultran jälkeen olin kyllin rohkea aloittaakseni blogin. Olen sujuva puhumaan asioistani, paitsi niistä kipeimmistä, joista on helpompi kirjoittaa. Siihenkin tarpeeseen blogi on vastannut. 
3. Mikä on lempiruokasi ja juomasi?
Spaghetti ja muutkin mieheni loihtimat pastaruoat. Huvittaa tuo spaghetti, nimim. SS 32vee ;) Juomana vichy, Cola, mojito (alkoholilla tai ilman) ja kuohuva tilanteessa kuin tilanteessa. 
4. Salkkarit vai Uusi Päivä?
Ei kumpikaan :) Salkkareita katsonut viimeksi 10v sitten ja Uusi Päivä piti googlata, että tiesin mistä kyse :D
5. iPhone vai Lumia?
Ennen käytössä iPhone, sitten työn kautta Lumia. Jos nyt lähtisin puhelinkauppaan ottaisin luultavasti iPhonen.
6. Mitä ajattelet tekeväsi vuoden päästä?
Vuoden päästä olen luultavasti lopettelemassa hoitovapaata haikein mielin, ja tutustuttamassa E:tä tulevaan hoitopaikkaan. Ainutlaatuinen aikamme kaksin ja tauko työelämästä on päättymässä. Samanaikaisesti olen varmasti innokkaan jännittynyt töihin palaamisesta, sillä pidän todella työstäni - ainakin suurimman osan aikaa. Tämä on tämänhetkinen suunnitelma, joka voi vielä hyvin muuttua suuntaan tai toiseen :)
7. Oletko eläinihminen?
Olin joskus. Kymmenen vuotta parisuhteessa eläimille allergisen ihmisen kanssa on tehnyt tehtävänsä ja valitettavan usein näen (koirien/kissojen) huonot puolet ennen hyviä. Heppatyttö olin nuorempana ja niitä ihailen edelleen. Lapsuudessa meillä on ollut kotona koiria ja kissoja, niitä on ollut myös aina lähisukulaisillani, mummolassa yms. Viime vuodet eläinkodit ovat aiheuttaneet pientä stressiä, kun mieheni ei allergian vuoksi niissä pysty kauaa vierailemaan ja eläimiä tuntuu olevan lähes kaikilla ystäviltämme. Pelkään kuollakseni käärmeitä.
8. Millainen suhde sinulla on vanhempiisi?
Edesmenneeseen isääni erittäin läheinen - olin isän tyttö. Suhde äitiin vaikeampi, tällä hetkellä parempi kuin moneen vuoteen. 
9. Mitä pidät blogistani? 
Blogisi on minulle uusi tuttavuus, joten olen viihtynyt sen parissa vasta vähän aikaa. Sen mitä olen tutustunut olen tykännyt kovin :) Kirjoitat lämpimällä ja kivalla tavalla, pystyn samaistumaan pienen vauvan äitinä kirjoituksiisi.
10. Millainen kamera sinulla on?
Canon 500D, jota käytän luvattoman vähän blogikuvien otossa. (Aikaa vievää kuvien koneelle siitämisineen ja muokkauksineen :() Pääosin kännyköillä kuvat, Lumia ja Samsung. Järkyttävää, I know!! Tahtoisin panostaa myös kuviin, mutta tällä hetkellä silkka mahdottomuus.
11. Oletko jouluihminen?
Olen kyllä. Lapsuuteni joulut vietettiin maalaismaisemassa isossa tuvassa koko suvun läsnäollessa jne. jouluidyllissä. Sitä ei enää ole saatavilla, mutta nautin jouluperinteistä - haudoilla käynti, ruoat, lahjat, läheiset, rauhoittuminen. Jouluruokien perään en enää ole kuin ennen, vaan pidän kalapainotteisemmasta tarjonnasta. Jatkossa ollen vielä enemmän jouluihminen kun jouluinto ja joulupukin odotus on nähtävissä pienen E:n kasvoilta <3

Uudet kysymykset uusille haastetuille:
1. Mitä toivot joululahjaksi?
2. Viihdytkö tämänhetkisessä työssäsi? (on se sitten kotiäitiys, se odottamassa oleva työpaikka tai se mihin porhallat tälläkin hetkellä päivittäin)
3. Mikä on paras luonteenpiirteesi?
4. Entä huonoin?
5. Mistä unelmoit?
6. Tutustutko helposti uusiin ihmisiin?
7. Mitä harrastat?
8. Miksi bloggaat?
9. Mitä bloggaaminen on antanut sinulle?
10. Millaisia blogeja tykkäät seurata?
11. Mitä pidät blogistani? Ruusut ja risut, welcome! ;)


Haastan mukaan seuraavat ihanuudet:
MinEna - Kasvukäyrillä
Kultakutri - Kultahippusia
Remonttihiiri - Life & Decorating (jos aikaa moiselle "hömpötykselle" löytyy... :))
Maria - Being really awesome
Pamsu - Haaveissa oma pieni

Jee, vihdoin saadaan lunta etelään, SS

Neiti E ja kaverit Sanomatalossa

Olen kuulunut raskauden alkuajoista asti Facebookissa mammaryhmään, jossa lasten LA oli loppukesästä. Ryhmään liittyminen alkuun vähän epäilytti, mutta tarve vertaistuelle oli kuitenkin niin suuri, että lähdin rohkeasti mukaan. Ja hetkeäkään ei ole kaduttanut!

Tulee mieleen mitä tahansa raskauteen, vauvoihin, äitiyteen - ihan mihin tahansa - on jollain vertaisella (ryhmäläisellä) kokemusta tai tietoa aiheesta kuin aiheesta. Kultaakin kalliimpi tietopankki, ärsytysten, surujen ja ilojen jakamispaikka ja erityisesti foorumi, jossa vauvajutut ei tule kenelläkään korvista, vaan aina löytyy kuuntelijoita. Kyllä, sillekin kun sadannen kerran valitat väsymystä tai hehkutat vauvasi suloisuutta.

Ryhmään kuuluu äitejä eri puolilta Suomea, mutta nyt olemme pk-seutulaisten kanssa nähneet kahdesti Sanomatalossa kahvin merkeissä. Ensimmäisen kerran, kun vauvat olivat kahden kuukauden molemmin puolin ja viime viikolla toistamiseen, kun vauvoista vanhimmat ovat 4kk ja nuorimmat vajaa kolme.


Kuvat J. Rantanen


Kerrassaan valloittavia pakkauksia kaikki <3 Ihana seurata tyyppien kasvua ja kehitystä, joka todella on niin uniikkia kaikilla vauvoilla. Täytyy toivoa, että vauvatreffit jatkuvat läpi vauvavuoden ja jossain muodossa vielä sen jälkeenkin.

Jos olet raskaana ja kaipaat vertaistukea, niin kehotan etsimään vastaavan foorumin Vau.fistä ja sieltä sitten liittymään ryhmän Facebook-ryhmään. Etenkin jos omista ystävistä kukaan ei ole samassa tilanteessa, niin voi tämänkaltaiselle vertaistuelle olla tilausta.

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mistä olet löytänyt vertaistukea tai uusia äitikavereita äitiyslomalla? Onko vertaistuelle edes ollut tarvetta?

Lumista viikkoa, SS

(taitavat sulaa huomenissa pois...)

Joulukuun ensimmäinen sunnuntai

Tähän sunnuntaihin herättiin lähes ähinättömän yön jälkeen. Aamupesut kahdeksan jälkeen tehtyämme ajattelin toiveikkaana, että olisipa ihana viettää tätä päivää yöpuvussa sohvalla sarjoja tai leffoja katsellen. Niin, voitte kuvitella että E ei ollut samaa mieltä :) Viihdytä, viihdytä minua äiti, hänen äänentelynsä komentaa leikkimatolla kiemurrellessa. Sitten tulikin jo nälkä ja seuraavaksi aamupäikkäreille ulkoilmaan.

Enkä voi uskoa, että nyt on jo joulukuu ja pieni E täyttää pian neljä kuukautta! Aika on todella saanut siivet. (Toistan tätä ärsyttävän usein, tiedän) Jos ikkunasta katsoo ulos, niin näyttää lähinnä lokakuun sadekeleiltä. Ei vieläkään saatu lunta tänne etelään, mikä osaltaan vaikuttaa siihen ettei joulutunnelmointi ole huipussaan.

Nyt saa kaivaa jouluristeet esiin ja verhota talon joulukuosiin. Meillä ei koristella Amerikan malliin yltiöpäisesti, mutta jokunen koriste ikkunaan, toinen pöydälle ja kuusi koristellaan sitten joulun alla. Kynttilöitä meillä on poltettu lokakuusta alkaen ja ulkovalot on valaisseet pihaa kuukauden päivät. Kai tässä täytyy alkaa toden teolla miettiä lahjoja läheisille ja kummilapsille.

Joulua vietämme tänä vuonna anoppilan maistuvien patojen äärellä. Joulupäivänä serkkuni luona ja tapanina ei ole tarpeen enää joulufiilistellä kummemmin. Ottaa rennosti kotona ja ulkoilla. Halusimme tänä vuonna välttää kaiken hössötyksen ruoista ja siivouksesta, ei vähiten väsymyksen takia, joten onneksi pääsemme muiden pöytiin herkuttelemaan. Toki tarjoudumme viemään jotain molempiin pöytiin, ettei ihan mene laiskotteluksi ;)

Joulupyhien jälkeen mies pitää taas viikon isyysvapaita pois ja suuntaamme kolmisin Tallinnaan kylpemään ja koluamaan alennusmyyntejä. Vuodenvaihteen suunnitelmat ovat vielä auki, jotain lapsiystävällistä se kuitenkin on, ja sen jälkeen piipahdetaan Savon suunnalla tapaamassa sukulaisia. Oikein kivat ajat meneillään. Tämä joulunalusaikakin on omalla tavallaan kivaa aikaa; paljon hössötystä, glögittelyä, joulukonsertti, lahjojen tekmistä ja hankkimista, niiden paketointia ja ystävien näkemistä.

Tänään otettu testikuva totisesta tontusta tonttulakin kanssa :) 
Jos tulevalla viikolla saisi otettua kunnon joulukuvia lyhdyn kanssa. 
(huomaa jälki poskessa, E raapaisi tässä taannoin kynnen kulmalla oikein syvän loven poskeensa)

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia ja mukavaa joulunodotusta, SS

Psst. Vilkaiskaapa Pörrösukan blogia, jossa hän esittelee joulukalenterin muodossa omia suosikkejaan ja lukijoiden blogeja joka päivä joulukuun ajan. Vinkkaa omastasi, tiedä vaikka ehdit vielä mukaan esiteltäväksi :) Aika kiva idea!

Vauvan kanssa harrastamaan

Tämän pöhnän keskellä kävimme kuin kävimmekin E:n kanssa viikko sitten lauantaina tutustumiskäynnillä vauvamuskari Jamkidsiin. Jamkids järjestää pääkaupunkiseudulla eri ikäisille lapsille muskari- ja bänditunteja. Bongasin heidän mainoksen neuvolassa ja mikä parasta, he järjestävät tutustumispäiviä muskareihin. Pääsimme kokeilemaan muskarimeininkiä ilmaiseksi (S-etukortilla) ennen kurssille ilmoittautumista. Halusin lähinnä nähdä, mitä E tykkää meiningistä ja itsekin olin utelias ottamaan selvää, mitä vauvamuskarissa tapahtuu.

Tunnille oli ilmoittautunut kymmenkunta vauvaa vanhempineen - toisilla oli molemmat vanhemmat mukana. Meillä mies jäi kotiin kipeytyneen selkänsä vuoksi, joten oltiin liikkeellä ihan kaksin.

Alkuesittelyssä kävi ilmi, että jopa neljä lasta oli samaa ikää E:n kanssa. Yksi hieman nuorempi ja muut vanhempia, vanhimman ollessa 7kk. Tunti alkoi alkulaululla, jolla jokainen vauva toivotettiin vuorotellen tervetulleeksi. Loruttelu ja lauleskelu tapahtui pääosin sylissä vauvaa körötellen ja nostellen. Tunnilla ihmeteltiin marakasseja ja laulettiin ja tanssittiin ringissä seisten tai istuen. Lopuksi mentiin lattialle viltin päälle rummuttamaan ämpäriä ja laulamaan loppulaulu silkkiliinalla vauvaa kutitellen. E lähinnä keskittyi syömään nyrkkejään, tapittamaan tunnin vetäjää ja ihmettelemään - etenkin muita vauvoja. Hän oli kaikin puolin tyytyväinen muskarilainen. Äiti pukeutuu seuraavalla kerralla treenivaatteisiin, sillä sen verran hikeä puski tyttöä kantaessa ja lorutellessa ;)

Tunnin jälkeen oli niiin paljon asiaa isille, piti kertoa mitä kaikkea muskarissa tapahtui :)

Kyllä meistä taitaa muskarilaisia tulla. Tammikuussa alkaisi lähikoululla Jamkidsin muskari, jossa olisi kevään aikana 16 kertaa kukin 30 min. Muskarissa näkisi sitten muita vauvoja ja pääsisi rutiinisti laulamaan ja loruttelemaan minun tai miehen kanssa.

Toinen koko perheen yhteinen harrastus meillä alkaa itsenäisyyspäivän jälkeisenä lauantaina. Aloitamme vauvauinnin. Mukavaa perheaikaa lämpimässä altaassa lauantai aamupäivisin. Tämäkin "harrastus" tuntuu olevan vauvojen suosikki. Vähän epäilyttää, miten siellä pukuhuoneessa ja uimahallissa selviydytään, mutta kai se parin kerran jälkeen alkaa sujua. Ensi viikon missio onkin hankkia uimahousut säädettävillä lahkeensuilla E:lle ja tälle äidille uima-asu. Kääk! On nimittäin hirveät  muistot peruskoulun aikaisesta uimahallitouhusta, että minua ei ole sen jälkeen uimahalleissa näkynyt. Mutta nyt taitaa olla aika taltuttaa sekin menneisyyden riippakivi ;)

Tämmösillä harrastuksilla meillä on ajateltu mennä tuleva talvi ja kevät. Saadaan kivaa ohjelmaa viikkoihin ja tulee puuhattua E:n kanssa kodin ulkopuolella muutakin kuin kahvittelua ja lounastelua. Miten teillä muilla, millaisia kokemuksia vauvaharrastuksista? Mistä vauva tykkäsi ja mistä ei? Mitä harrastusta suosittelisit muillekin? Parhaat vinkit em harrastuksiin myös tervetulleita!

Lumista viikonloppua, SS

Vauva vyöhyketerapiassa

Eilen meidän pientä hoidettiin MaanSyli-hoitohuoneella Helsingin Liisankadulla. Tunnin hoitoaika jakaantui seuraavasti; alkukeskustelu, vyöhyketerapiahoito n. 20min ja loppuun keskustelu jatkosta ja imetys. Neiti E hierottiin öljyn kanssa päästä varpaisiin ja jo vain tyttö nautti <3 Hän kujerteli ja äänteli pitkin hoitoa. Vatsaa hierottaessa ääneen tuli vaikeroiva sävy, mutta itkuun se ei johtanut. Hoito aloitettiin varpaista ja jaloista, joista pikkuhiljaa siirryttiin ylöspäin. Täältä lisätietoja hoitomenetelmästä.



Hoitaja Liisa sanoi, että hoidon jälkeen vauvan aineenvaihdunta aktivoituu, samoin kipuitkua voi esiintyä. Molemmat tapahtui. Menemme perjantaina uudelleen. Vielä on aikaista sanoa vaikuttaako hoito E:n vatsavaivoihin ja siten levottomiin öihin. Viime yö meni aikalailla entiseen malliin. Mutta vaikkei mikään muuttuisi on vyöhyketerapia ihanaa vauvan hemmottelua. Kuten kuvasta näkyy :)

Pikkunen nautiskelija :)
 Rauhallisia öitä toivoen ja muille niitä toivottaen, SS

FitMom: Projekti jäissä (vk 6/15)

Kyllä täällä edelleen liikutaan ja syödään monipuolisesti, muttei ohjeiden mukaisesti. Reilu viikko on nyt mennyt ihan vaan kotona ollessa, minä, mies ja E. Jokaisella jotain vaivaa ja väsymys, sitä riittää. Nyt kun yöheräämisiä on jatkunut reilu 3 kk alkaa takki olla tyhjä. Voimat on ihan loppu ja jokaisesta yöstä selviäminen tuntuu taistelulta. Toisina päivinä jaksaa vähän enemmän kun saa nukuttua päiväunet, toisina ei mitään pakollisten syömisten ja E:n hoitamisen lisäksi. Voisin tehdä vatsavaivataipaleestamme oman postauksen, ettei mene ihan pelkäksi valitusvirreksi..



Viime viikolla tuli kuin tulikin käytyä salilla ja parilla pitkällä vaunulenkillä väsymysviidakon keskellä - ja kyllä se vaan hyvää tekee! Etenkin raitis ulkoilma. Perjantaina reippailimme Luukkaan ulkoilualueella Helsingissä vajaan 6km lenkin sellaisessa mäkimaastossa, että hiki virtasi. Mutta koska olen nautiskelija myös urheilun suhteen, mukaan oli pakattu kahvit ja ruisleivät, jotka nautittiin reitin korkeimmalla kohdalla kallion päällä maisemia ihaillen. Muilta osin reitti kulki pääosin syvänvihreän kuusimetsän siimeksessä. 



Ruokailuista sen verran, että aloitin sunnuntaina maidottoman ja kananmunattoman ruokavalion viikoksi tai kahdeksi. Näin ollen projektissa määrätty ruokavalio on sivussa ainakin sen aikaa. Pyrin olemaan sortumatta liikaa herkkuihin ja syödä terveellisen monipuolisesti. Mutta olipa eilen illalla pähkäileminen kaupassa, että mitä nyt syötäisiin. Kassiin päätyi mm. kauramaitoa ja soijajugurttia. Raejuustot, rahkat ja munakkaat ovat pannassa. Aamupuuro tehdään veteen tai kauramaitoon ja pistelllään poskeen pelkällä mehukeitolla. Toivotaan, että apua vatsavaivoihin löytyisi tätä kautta.

Nyt suuntaamme vyöhyketerapiaan hoivattamaan pientä <3

Mukavaa pakkaspäivää, SS



Vuosi sitten (25.11.2012)

Sunnuntai-ilta. Olin viikonlopun käynyt läpi tulevaa pettymystä ja surrut. Yrittänyt niellä pettymystä, itkenyt maailman epäreiluutta ja sitä miksei se taaskaan onnistunut. Olin pettyneenä kertonut kahdelle rakkaalle ystävälleni, että ei taaskaan, menkkakivut ovat niin kovat - kuten aina - ettei se onnistunut nytkään. Olin itkenyt miehelle epäonneamme ja lopullista toivon menetystä.

Olin tokaissut: " Ei kai tässä kannata testiä edes tehdä, sillä oireet ovat samat kuin aina - menkat tulossa."

Mies: "Tee nyt varmuudeksi. Jättää sitten huomisen verikokeen väliin, jos testi on negatiivinen."

Pitkät minuutit yläkerran wc:ssä ja katsahdus tikkuun - PLUSSA! Epäuskoinen huudahdus alakertaan: "Tuuppa tänne"

"Katso!", sanon kyyneleitä pidätellen.

25.11.2012 Plussa!!
Ensimmäinen signaali E:stä mahani uumenissa ja siitä, että toiveemme toteutuisikin <3 Pitkä ilon ja pelon täyttämä odotus sai alun tasan vuosi sitten.

Nyt tuo plussa nukkuu aamupäikkäreitä meidän sängyssä.

Onnellista ja toiveikasta viikkoa, SS

Pehmeitä toiveita pukinkonttiin

Taitaa toiveet joulupukille olla mammablogien kuuma peruna tällä hetkellä :) Monella suunnalla mietitään toiveita perheen pienimmille. Eilinen E:n joululahjatoiveita koskeva postaus keräsikin kivasti kommentteja, kiitos niistä <3 Samansuuntaisia toiveita tuntui olevan muillakin. 

Kokosin vielä muutamia vaateihanuuksia, joita äiti voisi hyvinkin nähdä E:n vaatekaapissa keväällä :) Nythän käytämme kokoa 56cm ja kokoa 62cm meillä on valtavasti - ainakin ihan perusbodyja ja -housuja. Tarve on lähinnä yöpuvuille koossa 62cm ja 68cm. Mutta ainahan sitä voipi haaveilla...


1-4. KappAhl Newbie -mallistoa. Ovat vaan niin kauniita. Kuvat KappAhl.
5. Lindexin  mekko. Samaa söpöstelyä Newbien kanssa. Kuva Lindex.
6. Kivan oloinen unipussi Polarn O. Pyret:ilta. Kuva POP.


Tämä Gugguun Jumpsuit on ehkä coolein ikinä! Äitikin tahtoo, no ehkei...Hupparina juu :)

Voisin vielä tehdä omat postaukset toiveleluista ja omista/perheen lahjatoiveista.

Mukavaa lauantaita, SS

Toiveita pukinkonttiin

Olen miettinyt pääni puhki mitä ihmettä E voisi toivoa joulupukilta. Millaisia tarpeita hänellä on ensi kevään aikana, miten tyttö kehittyy eli millaisia toiveita esittäisimme pukille. Tässä muutamia lahjaideoita, mitä olen miettinyt E:lle, joka täyttää joulukuussa 4kk. Tosin suurin osa on ajateltu sitä silmällä pitäen, että olemme 6kk ja enemmän. Pikkuvauva-ajan pehmokirjoja, helistimiä ja ensimmäisiä kuvakirjoja meillä on ihan kivasti. Suurin osa saatu mm. E:n serkkutytöltä.

  • TrippTrappiin Baby Set + pehmuste (NewBorn käytössä n. 6kk asti)
  • PlayTray tai TableTop (sormiruokailualustaksi ja siisteyden takia ;))
  • Brion taaperokärry (odottaa varastossa)
  • Astioita (ehkä Muumi..)
  • Yöpuku/-ja koossa 62/68cm
  • Newbien söpöt vaatteet aina tervetulleita ;)

Valkoinen TrippTrappin babyset ja pehmuste. Kuva Vaunuaitta.
 
TrippTrappiin PlayTray-alusta tai kuvan Table Top. Kuva Vepsäläinen.
Brion kävelyvaunu. Kuva Brio.
Muumi-astioita. Kuva Arabia.
Baby Converset ensi kesäksi. Kuva Raskauskeiju.

    Mitä mieltä vauvapulkasta? Ehtiikö ja jaksaako E istua siinä kevättalvella, kun on 7-8 kk? Samoin lelujen osalta olen ihan uuno. Leikkiikö alle vuoden ikäinen magneettipalikoilla, Jukka Hakalla tms. leluilla? Eli millä alle vuoden ikäinen lapsi leikkii?

    Ja tämä lista ei todella ole mikään sellainen, että kaikki hankitaan, vaan pelkkiä ideoita. Kuten huomata saattaa, osa menee turhakkeet-kategoriaan (tai no Converset..) :)

    Mitä muita kivoja pieniä juttuja alle vuoden ikäinen voisi tarvita?

    Nautitaan viikonlopusta, SS

    Psst. Rokotteista selvittiin yhden päivän kuumeilulla ja kipuilulla. Vatsaa ähistetään edelleen..